Joulunajan kuvia

Kuusiston linnanrauniot pimiässä.

Bongaa sorsa -kätköllä bongattiinkin joutsen.

Maisemaa Kuusiston reissulta.

Kuusistossa metsämikro, mutta helppo sellainen!

Joo joo! On se siellä, kato vaan SYVEMMÄLTÄ!

Joulukätkösessiot

Tip tap tip tap... Vaikka vihaa jouluruokaa, niin miten voi olla koko ajan maha täynnä? Oli jo aikakin lähteä suurta masua sulattelemaan.

Ennen joulua tempastiin HupPuhin kanssa pieni retki Kaarinan Kuusistoon. 4 tuntia ja 7 kätköä. Allekirjoittanut oli sen verran jäässä (pään sisältään), että löysi näistä itse vain yhden, loput ehti HupPuh kaivaa kolostaan ekaksi.

Kuusiston kirkko

Emme HupPuhin kanssa omista kumpikaan printteriä, joten liikkeellä oltiin ilman karttaa. Gepsi onneksi löytyy kuitenkin. Olin enikeis katsonut kotosalla karttaa etukäteen ja tehnyt muistiinpanot, että kätkö on jossakin muistomerkin hollillla. Jeah right. Alta voitte havannoida, kuinka hyvin minä tunnen karttamerkit.


HupPuh oli kätköillä tällä reissulla ihan uskomattoman nopea ja kaivoi tämänkin esiin alta aikayksikön.

Juurvalli

Tältä kätköltä oli kyllä upeat maisemat! Juuri tällaisten paikkojen takia minä pidän metsäkätköistä enemmän kuin vilkkaista city-kätköistä. Kunhan ne ei ole metsämikroja :P

Kätkön lähistöllä on jyrkkä kallion reuna. Ja totta kai näköala houkutteli oitis reunalle keikkumaan. Lievästä korkeanpaikankammosta kärsivänä pistin kalliolle maaten ja ihailin maisemaa, kun sillä välin jo HupPuh huutaa pusikosta: Löytyi! On se vaan nopsa flikka.

Jeps. Kuusiston keikauksen jälkeen seuraavan kerran kätköille päästiin vasta joulupäivänä. Toki tässä on tullut käytyä omilla kätköillä tarkastelemassa välillä. Vähänkö ollaan oltu Outilan kanssa iloisia, että väki on tykännyt niistä. Niin, että kiitosta vaan kävijöille :D Mutta sitten niihin joulupäivän kätköihin. Tällä kertaa suunnattiin nokka kohti Raisiota.

Ankat vaihtoon!

Kas, kas! Revanssi! Täytyy kyllä sanoa, että olin etukäteen asennoitunut jo siten, että ei tätä taaskaan löydy. Mukana oli kuitenkin koko sisarusparvi eli kätköillä vierailin kera Nuunan ja Jarnojiin. Nuuna hihkui kätkölle mennessä: Ei saa olla tuollaista asennetta! Selvä, olen sitten hiljaa :D

Jarnojii ohjasi meidät gepsillä paikalle ja paikka oli edelleen se sama, kuin viikko sitten. En oikeastaan osannut enää etsiä mistään, kun katsottiin viimeksi niin tarkasti Outilan kanssa. Noin vartin verran oltiin pyöritty paikalla ja itse olin jo luovuttanut, kun Jarnojii hoksasi jemman. No olipas ovela! Ärsyttävän läheltä olin itse jo katsonut, lähes koskenut kätköön. Oikein hyvä kätkö.

Katteluksen näkötorni

Kas, kas! Toinen revanssi! Tällä kätköllä oltiin käymässä joskus elokuun loppu puolella, kun kätköilijän uraa oli takana reilu kuukausi. Silloin pisti ärsyttämään ihan vimmatusti, kun kätkö ei löytynyt. Nyt pelmahdettiin paikalle kartan sijaan gepsin kanssa, ja hupsista keikkaa! Löytyi saman tien! Eihän se niin vaikea sitten ollutkaan. Pikkasen kyllä pistää miettimään, että kuinka oikeassa ne kartat mahtaa oikeasti olla.

Vesimittari

Ja sitten se reissun pakollinen DNF. Miten voi olla näin vaikea kätkö! Difficultyksi on onneksi luokiteltu 3,5 tähteä, joten kätkön kuuluukin olla vaikea. Mutta että näin vaikea! Ai kauhia, kun vieläkin mietityttää, missä se olisi voinut olla. Oikeasti, etsittiin kolmistaan kätköä 1,5 tuntia. Toisin sanoen käytimme 4,5 työtuntia etsintöihin. Siinä ajassa ehtii muuten penkoa melkoisen monta piiloa.

Loggauksista voi päätellä, että kätkö olisi näkyvissä, mutta sitä on vaikea tunnistaa. Saatan tietysti olla täysin hakoteillä. Gepsi näyttää paikalla aivan eri paikkaan kuin kansalaisen karttapaikka. Kumpi lienee enemmän oikeassa. Katteluksen näkötornista jotenkin viisastuneena päättelisin, että gepsi. Tänne täytyy ehdottomasti palata vielä uudestaan. Oikein ajatuksen kanssa.

No niin, siinä siis pieni otos lähiajan kätköilyistä. Huomenna ajattelin napata siskon Peppi-koiran mukaan ja lähteä Uuteenkaupunkiin päin. Saa nähdä miten meidän käy. Muutama kuva vielä!

TB-keruureissu

Eiks ookki hieno otsikko? Tiiän, että tykkäätte ;) Kiitos taas kommenteista, oli mukava lueskella.

Outila on lähdössä reissuun ja haluaa napata muutaman TB:n mukaansa. Helpommin sanottu kuin tehty. Neljä kätköä, neljä bugia ja kaksi toheloa.

Pidettiin Outilan kanssa palaveri paikallisessa mäkkärissä, koska kunnon kätköilijä kaipaa mahansa täyteen hampurilaisia, ennen kuin pystyy toimimaan. Diskattiin tässä vaiheessa jo yksi neljästä valitusta kätköstä, kun se vaikutti niin kovin vaivalloiselta :D Jep, olis pitänyt ensin syödä, ja sitten vasta alkaa karsia. No, kolme kätköä kuitenkin vielä jäi ja näin se reissu eteni:

Ankat vaihtoon!

Loggauksien mukaan OIKEIN iso ja VALTAVAN suuri kätkö. Ok, got the point. Jotakin siellä höpötetään myös kätköilijöiden häikälemättömyydestä ja rohkeudesta. Jep. Ilmeisesti meillä ei sitä sitten ollut :D Jotakin tällä kätköllä tuli nyt kerta kaikkiaan puusillmäiltyä. En mä tajua vieläkään. Ei löydetty mitään, mikä olisi edes etäisesti muistuttanut kätköä. Mitä me ei tajuttu? Jäi vaivaamaan ihan pirusti. Päätettiin mennä valosalla uudestaan, ehkä sitten hoksataan. Mutta Outila ei nyt sitten ehdi saamaan TB:a tästä kätköstä mukaansa. No, ehkä maailma ei kaadu siihen. Varmaan muuten ärsyttää, kun sen kätkön lopulta löytää :D

Tukkasotka

Nauratti vaan niin kamalasti tuo puusilmäily edellisellä kätköllä, että lähdettiin ihan ilosin mielin jatkamaan matkaa. Oltiin jättämässä autoa jonnekin jumalan selän taa, kunnes ehdotin, että jos mentäisiin kuitenkin tietä pitkin autolla perillä asti. Mainio tuuma, Outilakin arveli. Oliskohan meijän pitänyt jotenkin syödä esimerkiksi enemmän? Jos me sit oltais oltu skarpimpia?

Jatkettiin siis matkaa perille asti ja löydettiin nollapiste tuossa tuokiossa. Kätkö ei vain ollut siellä :D Pyörittiin ja hyörittiin ja kiivettiin ja laskeuduttiin. Juuri kun olin harkitsemassa järjen käyttöä, Outila hihkui: Täällä! Ihan järkevä oli paikka ja Outila sai ekan bugin haltuunsa. Golikko se kyllä itse asiassa oli. Mutta sai kuitenkin!

Telkkä

Missä sinä olisit kaikkein mieluiten joulukuisessa tihkusäässä pilkkopimeään aikaan? Kenties kuraisella ja jäisellä luontopolulla, joka johtaa jyrkänteen reunaan? Jes, sinne!

Gepsi oli kyllä oikea varsinainen jäärä tänään, väkisin yritti johdattaa oikeaan paikkaan! :D No, pakko sitä oli lopulta uskoa ja nollapisteen löydyttyä paikallistettiin kätkökin nopeasti. Hyvin siellä metässä pärjää pimeälläkin! Outila sai täältä toisen bugin matkaansa.

Mutta nyt tuli kiirus! Kätköilijöillä on ollut ongelmia meidän kuusi-kätkön kanssa, joten hilpasen paikalle Outilan kanssa tarkistamaan tilanteen. Hauskasta, me oltiin hylkeen kätköllä samaan aikaan, kun hylje oli meidän kätköllä :D

Ekat omat kätkö!

Jes, jes, jes, jes! Nyt ne on julkaistu! Hieno fiilis.

Kätköissä oli alunperin pientä säätöä, kun ne ovat joulukätköjä ja esillä vain osan vuodesta. Väliaikaisia kätköjä kun ei saa tehdä. Mutta nämä tulevat sitten esille joka vuosi, niin lopulta menivät läpi ja julkaisija julkaisi ne tänään kello 12.24 :)

Sitten saikin olla kuin tulisilla hiilillä lopun päivää, että lähteekö kukaan etsimään niitä, ja jos lähtee, niin löytääkö kukaan niitä. Luojan kiitos Raision FTF-huntterireaktori toimi ja ensimmäiset kätköilijät olivat paikalla reilun puolin tunnin kuluttua. Ja löysivät kaikki kolme kätköä! Kaiken kukkuraksi kätköt toimivat juuri niin kuin piti: valot kätkön valaistuksesta pidettiin, paketti oli kätköistä se vaikein ja kuusi ilahdutti kätköilijöitä.

Hieman tuli kätköilijöiltäkin kommenttia, että kätköt saisivat olla paikalla ympäri vuoden. Valaistus kätkössä kuitenkin koko kätkön idea poistuu ja kuusessa on melkoinen ylläpitäminen vuoden ympäri. Pakettia voisi kenties harkita jätettäväksi ympäri vuoden paikalleen. No, pistetään mietintämyssyyn.

Mutta tulkaa nyt hyvänen aika hakemaan kätköt loggauksiinne! :D

Nyt voisi taas pikku hiljaa keskittyä itse hakemaan kätköjä, kun omat onnistuivat ihan kohtuu hyvin. Ei tarvitse enää jännittää :)

Vehmaa

Tervehdys ja kiitos taas kommenteista! Ihan teitä varten tulin turisemaan :D

Tulipas tuossa mieleeni, kun luin vanhoja bloggauksiani, etten ole maininnut, että sain vihdoin ja viimein lähikätkön haettua! Se oli sellainen "lievitetään kätköahdistusta viidessä minuutissa"-reissu. Tai no, sen piti olla.

Vinkkilän asema /Vinkkilä Railwaystation

Päätettiin siis Outilan kanssa hieman lisätä vaikeusastetta ja odoteltiin, että ensilumi on maassa. Yeah right! Torvelot ei taas otettu huomioon koko lumiasiaa. Kun on tuttu paikka, niin senhän löytää helposti, eikö?

Jos ei se lumi hankaloittanut asiaa tarpeeksi, niin Outila oli lisäksi lätkässyt gepsiin väärät koordinaatit. Hyvä. Onneksi koordinaatit olivat niin ilmeisen väärät, että ei uskottu gepsiä hetkeäkään. Sitten vaan mylläämään mestoja. Lumesta oli kyllä hyötyäkin, jäljistä oli helppo katsoa, mistä oli jo kurkannut. Tai olisi ollut, ellei kätkö olisi lopulta löytynyt siitä paikasta, mistä Outila katsoi heti ensimmäisenä :D Tää oli taas niin tätä! Säädetään kaikki, mikä vaan on mahdollista säätää.

Mutta oli aivan pirun hyvä piilo! Siinä on saanut kätkön piilottaja hetken aikaa miettiä toteutustapaa. Oikein mainio jemma.

Vehmaasta vielä...

...sen verran. Että ihan lähiaikoina tosiaan saattaa tulla uusia kätköjä. Julkaisijan kanssa ollaan tässä vähän neuvoteltu. Jos kätköt tulevat, ne tietysti huomaa kätkösivuilta, mutta jos ne eivät ilmesty, niin lupaan tulla purkamaan ahdistustani tänne :) Jännittää ihan pirusti!

Golikko ja FTF

Hej alla!

Golikko

Toden totta onnistuin hävittämään erään geokolikon tuossa taannoin.Kyseessä oli Hamburg Geocoin for Scandinavia. Kolikko oli matkustanut Pakan nappula kätkölle ja joku oli unohtanut tiputtaa sen sinne. Lähetin potentiaaliselle kätköilijälle paheksuvan viestin, että kolikot ja muut matkalaiset tulee logata, jotta omistajat tietävät missä ne kulkevat. Kätköilijä ei enikeis ikinä tiputtanut kolikkoa kätköön, joten grappasin sen itselleni. Kolikon päämäränä on kiertää lähivuosina skandinavian kätköjä.

Kuvittelin parin viikon päästä jättäväni kolikon hienolle kätkölle, mutta yhtäkkiä en enää löytänytkään sitä. Käänsin ympäri ensin auton, sitten kaikki mahdolliset taskut ja sen jälkeen kämpän ja vielä epätoivon vallassa kaikkien muidenkin autot. Parisen viikkoa ehti taas kulua ja kolikon omistaja otti minuun yhteyttä, että missä kolikko luuraa. Paniikissa sitten riipustin hänelle tämän samaisen tarinan, mutta pyysin kuitenkin odottelemaan vielä hetken, jos kolikko kuitenkin ilmestyy jostaan.

No, kului taasen kuukausi. Joulusiivo alkoi lähestyä ja puunasin taas kämppääni. Sohvani alla oli jalkapallo, joka on lojunut siellä iän kaiken. Siirsin palloa, jotta saan imuroituia ja KAS! Kolikko oli siellä alla! Voi sitä onnen päivää. Nappasin kiiruusti kolikosta kuvan (kyllä, siivous jäi siihen) ja pistin kuvan kera äkkiä omistajalle viestiä, että LÖYTYI! Tämä "kätkö" olikin paljon pahempi kuin se alkuperäinen :D Viikon päästä löydöstä kolikko oli jälleen kätkössä ja Suurnesu on sen sieltä jo näköjään laittanut eteenpäinkin. Arvatkaapa oliko omistaja iloinen, kun kerroin löydöksestäni? :)

Semmosta. Sitten muihin aiheisiin.

Toinen FTF!

Jes, jes, jes! Ensimmäisellä kerralla rynnätessäni FTF:n perään Outila ei kuulostanut järin innostuneelta, joten sain mennä yksin. Eikä siinä siis mitään. Mutta kas, kas. Eräänä kauniina sunnuntaina, kun allekirjoittaneen olisi pitänyt lukea tenttiin, Outila ilmoitti, että suht lähelle on ilmestynyt juuri uusi kätkö. Eikun matkaan! Tenttikirja ja otsalamppu messiin, autossa voi ihan hyvin lukea pimeälläkin! (Tentistä tuli muuten feme, eli paras numero AMK:ssa :P). Hilpaistiin siis pelipaikalle Uutenkaupunkiin ja kätkö oli Kukonmäki. Kätkö oli kyllä melkoisen hyvin jemmattu, saatiin varmaan reilun vartin verran penkoa pusikoita. Ehkä pimeys vaikeutti asiaa.

Lopulta kuitenkin saatiin kätkö kaivettua käsiimme. Thank good siinä oli niin ilmeinen naamiointi :D Eikös niitä normaaliolosuhteissa yleensä kirota, eikä kiitellä... No, enikeis. Kätkö oli jostain syystä melko tylsä. Siinä ei ollut mitään punaista lankaa. Itse paikka on korkealla olevan kerrostalon takapiha. Ja purkki siis normaaliakin normaalimpi purnukka. Onneksi lähdettiin metsästämään FTF:a, muutoin olisi voinut ärsyttää jopa mokoma purkki. Mutta tulipahan taas lisää etsittävää :)

News break!

Jepa jee! Mietin kauan uskaltaako tässä enää moittia muiden purnukoita, kun ollaan Outilan kanssa juuri jemmaamassa ekoja omia kätköjä! Jee! Saapi nähdä, miten ihmiset ottaa ne vastaan. Jännittää aika paljolti. Mutta vastaanotosta tiedämme kenties lisää viikonloppuna.

Palailemisiin siis!

Täällä on muitakin!

Olipas hauska huomata tänään, että tätä blogia oikeasti lukeekin joku :D Kiitoksia kovasti kommenteista, lupaan tsempata kirjoittamisen suhteen jatkossakin.

Reilu viikko sitten perjantai-iltana tein poikkeuksen normaali kuvioistani ja lähdin tapaamaan ihan oikeita ystäviäni. Kyllä, minulla on sellaisiakin :D Päädyttiin jostain syytä iltapaseerulla vuokraamaan Mamma Mia! -leffaa, joka ei ikävä kyllä ollut silloin vielä tullut vuokraamoon. Kotimatkalla huikkasin ystävilleni, että tuolla olisi muuten sellainen geokätkö. Tästäkös ystäväni poikaystävä riemastui. Loppuilta sujuikin sitten siten, että minä etsin ystäväni poikaystävän kanssa kätköjä ympäri Turkua ja ystäväni seikkaili mukana näyttäen siltä, että häpeäisi meitä :D Ehkä se vaan huijasi, tykkäs kuitenkin :P

Turun reissulta löytyi siis seuraavanlaisia kätköjä:

Forgotten railway

Tämä kätkö oli jollakin tapaa metka. Opiskelen viereisessä koulussa ja olen monta kertaa ohiajaessani katsonut, että tuossa se kätkö varmastikin on. Nyt oltiin vihdoin liikenteessä sellaiseen aikaan, että paikalla ei ollut jästejä, joten päästiin rauhassa etsimään. Gepsi näytti jo ennen parkkeerausta nollaa, mutta jotenkin se siinä pysäköidessä pääsi unohtumaan. Karttaa kun vähän vilaisi, niin kätkö näytti olevan hieman sivummalla. Tutkailtiin ympäristöä varmaan 20 metrin säteeltä ja hyvä, ettei kohta jo oltaisi hypätty aidan väärälle puolelle. En saanut gepsiä millään osoittamaan enää nollaa, joten nakkasin mokoman kapineen taskuuni ja aloin ajatella järjellä. Käppäilin vihdoin sen paikan kohdalle, jota olin aina ohiajaessani vilkuillut. Ja piru! Siellähän se tietysti oli! Olisiko se nyt kuitenkin ollut taas hieman helpompaa kurkata sinne heti ensimmäisenä?

TYKS

Tälläkin kätköllä kartta johti taas jonnekin aivan korpeen ja gepsi senkuin kannusti vieressä. Minulle ei ole vieläkään oikein selvinnyt, mitkä kartat näyttää todellista kätkön kohtaa ja mitkä kartat näyttää tahallaan pieleen. Siis jos ei ole Premium jäsen. No, ehkä se vielä jonakin päivänä minullekin aukenee.

Käppäiltiin siis pelipaikalla ympäriinsä ja kylläpä oli taas liki, etten lähtenyt punttaamaan ystäväni poikaystävää korkealle puuhun. Olkoot nyt kuinka spoileri tahansa, niin ei, se ei ole siellä puussa. Ihmeellisiin paikkoihin niitä kätköjä keksitään laittaakin. Piilo oli kyllä erinomainen, siitä pisteet. Purkkikin oli kekseliäästi kiinnitetty. Mutta että sellaiselle paikalle! Ehkä urbaanit kätköt ei vaan ole mun juttu.

Seuraavalla kerralla tarinoidaankin ehkä kadonneesta geokolikosta lisää ja kerrotaan Tilkkuliinin toisesta FTF-huntista.

Luonto-otoksia :P

Auringonnousun aikaan siellä kukkulalla Nauvossa.

Nauvon lauttarannassa, tuuli ja tuiversi ja aurinko paistoi.

Massiivisen olonen silta, kun siellä hengaili alla. Tämä on se Sattmarkin silta tms.

Etsi kuvasta kätkö :P

En tipu mereen, en tipu mereen, en tipu mereen, en tipu mereen...

Miten niin mä olen ryniny jossain?! :D

Heippuli!

Tervehdys taas! Mietiskelin tuossa, että on jäänyt tämä bloggailu vähän taka-alalle. Teinkin siis päätöksen, etten edes yritä kirjoittaa jokaisesta kätköstä, jonka haen, onhan niitä hienosti kertynyt jo 129 löytöä ja 8 ei-löytöä. Kirjoitan vastedes siis vain, jos on oikeasti asiaa :D

25h-retkeltä jäi vielä mieleen kaksi kätköä, joista haluan kertoa.

Airiston Aalloilla

Tämä kätkö oli hauskanen siitä, että löysimme aivan käsittämättömiä reittejä kätköpaikalle ja pois. Paikka oli ennestään tuttu, joten maisemiin ei niinkään tullut kiinnitettyä huomiota, mutta kyllä nekin upeat on. Kätkö sijaitsee siis Paraisilla. Paineltiin metsään keskeltä ei mitään ja ajateltiin, että kun kätkökuvauksessa kerran mainittiin ainakin 2 polkua, niin kyllä niistä väkisinkin tulee joku vastaan. No, ei tullut. Rämmittiin aivan käsittämätöntä ryteikköä perille asti. Etsiskeltiin kätköä tovi ja kaivettiin se lopulta esiin. Outilan mielestä vihje oli hämäävä.

No, enikeis. Eikö tässä vaiheessa olisi todennäköistä, että löytäisi sen polun viimeistään nyt? Todennäköistä tai ei, niin ei me sitä löydetty :D Jatkettiin rämpimistä, mutta tällä kertaa eri suuntaan. Päädyttiin lopulta vesirajan luo ja jouduttiin kalliolle, joka johtaa mereen. Voi että se oli hauskasta. Kallio ei ehkä näytä niin pahalta, mutta muutaman tunnin unilla ja muutenkin syntymäkömpelyydellä varustettu joukkio oli lentää mereen useita kertoja. HupPuh oli nopein ja selviytyi ensimmäisenä turvalliselle maankamaralle, tai siis laiturille. Siellä se sitten naureskeli minua ja Outilaa ja ottipa vielä mokoma todistusaineistoksi kuvia. Se oli kyllä hauska mesta ja lopulta selvittiin kaikki kuivin vaattein takaisin autolle.

Wanha kalkkilouhos - old quarry

Tämä oli 25h-retken viimeinen kätkö. Oltiin jo oikeastaan ajamassa kotiin, mutta halusin aivan välttämättä nähdä paikan, kun se kuulosti kuvauksessa ja loggauksissa niin mielenkiintoiselta paikalta. Ja sitähän se myös oli.

Kurkittiin ensin ylhäältä alas ja ajattelin, että tuonne en kyllä mene. Niin taisi kaikki muutkin ensin ajatella. No, eipä mennyt kauaa, kun Outila olikin jo louhoksen pohjalla ja hetken päästä mentiin HupPuhin kanssa perässä. Rynättiin jokaikinen kolo ja vähän muitakin paikkoja, mutta ei löydetty kätköä! Hämmästelen vieläkin, mitä meiltä muka jäi huomaamatta. Joku kätköilijä oli sen nimittäin samana päivänä löytänyt, eli kyllä se paikallaan oli.

Kätköpaikan hauskuus ei kuitenkaan loppunut tähän. Päätettiin lopulta luovuttaa. Tässä vaiheessa havahduin: Millä hitolla täältä pääsee ylös!? Siinäpä vasta pulma. Outila selvisi ketteränä ensimmäinen ylös. Mikä sinänsä on kyllä jo pienoinen ihme, Outilan motoksi kun sopisi "I do all my own stunts". On meinaan tyttö sen verran ryninyt elämässään. HupPuhkin sai punnerrettua itsensä ylös ja kuulin ylhäältä hihkumisen: "Enpä ois uskonu, että mä tuun tosta ylös!" Jes, lohduttaa tosi paljon. Joukon suurimman elopainon omaavana yritin rauhoitella itseäni, että kyllä tämä tästä. Ei muuta kuin kiipeämään! Ihan käsittämättömiin suorituksiin sitä ihminen pystyykin. Ei tällainen pikku kiipustaminen välttämättä kaikille ole suoritus eikä mikään, mutta minä kyllä sain todella ylittää itseni, että pääsin ylös! Kunnon etunoja, kiinni siitä mistä saa ja roimasti itseluottamusta, niin kyllä se Tilkkuliinikin sieltä lopulta nousi! Hieno haaste ja voi kuinka ihanaa, että sinne saa mennä vielä toisenkin kerran..

Sellasta :D Tähän väliin voisin iskeä vähän lisää kuvia matkalta.

FTF!

Pakko on tulla heti kertomaan! Eka FTF plakkarissa!

Mynämäen kirkko

Katselin gc.fin puolelta onkos lähistöllä jotain löytämättömiä kätköjä. Ja olihan siellä! Kengät jalkaan ja kohti Mynämäkeä. Hurautin paikalle vailla ulkovaatteitta ja toivoin, että löydän kätkön nopeasti. Matkalla mieleen pilkahti jo pelko, että mitä, jos en löydäkään kätköä! Se se vasta olisi noloa FDNF :D

No, autossa näpyttelin ensin nopeasti koordinaatit vehkeeseen, heitin lampun otsalle ja painelin pihalle. Olin siis saanut auton todella lähelle kätköä, koska en ehtinyt montaa askelta ottaa, kun jo olin nollapisteessä. Pariin paikkaan kurkkasin ja toisessa se kätkö sitten olikin! Avasin kädet täristen laatikon ja TADAA! Tyhjää täynnä koko kirja. Jeeee! Raapustelin sinne FTF 16.11.08 21.19 Tilkkuliini. Mahtava fiilis!

Mutta sitten tuli vielä sellainen surkuhupaisa käänne. Loggailin tuossa äsken löytöni ja menin katsomaan tuliko gc.fin puolelle heti merkintä, että se on löytynyt. Ja tulihan se. Tähän olin tyytyväinen, mutta! Kas kummaa. Mynämäen kirkon kätkön alla oli kätkö Mynis, joka oli edelleen siis löytämättä. Helvetti! Ajoin Mynikselle sen yhden FTF:n takia, enkä kiireessä huomannut, että aivan vieressä olisi ollut toinenkin! Piru sentään tuota Tilkkuliinin hutilointia! No, ainakin tämä jää varmasti mieleen vuosiksi eteenpäin :D

Auringonnousuun

Nagu - Parola

Ensimmäinen kätkö yöllisten päikkäreiden jälkeen oli jälleen kerran yhden Nauvon vaellusreitin varrella. Polun alussa oli yllättäen mäkihyppy-hyppyri. Hassuun paikkaan on sellainenkin nakattu. Lähdimme kiipustamaan mäkeä ylös (ei sitä hyppyriä, vaan viereistä kalliota :D) hassut hatut yhä päässämme. Päästyämme mäen päälle aurinko nousi juuri kauniisti puiden takaa. Kävelimme lähemmäs kätkö ja maisemat oliva upeat. Aamuaurinko valaisi kallion aivan upeasti ja minä jäin vain ihastelemaan maisemaan, kun HupPuh ja Outila etsivät kätköä. Outilalla olikin paras strategia ja hän kaivoi kätkön esiin.

Tuli muuten mieleen, etten ole tainnut missään mainita, että loggailimme kätköjä tällä reissulla nimellä Team Hutila. Tai niin sen oli tarkoitus olla, mutta jollain kätköllä saattaa lukea jotain muutakin. Raivostuttavaa kirjottavaa Tilkkuliini, HupPuh ja Outila. Joten oikaisimme hieman.

Kätköpaikalla suoritettiin myös hieno seremonia. Outila ja HupPuh lauloivat sen, minkä Teddykarhujen metsäretkestä osasivat (joka muuten ei ole paljon) ja hienon puheen jälkeen minulle lahjoitettiin tulukset lahjaksi hienosta kätköilijän uran aloituksesta. Thanks guys!

Tämän kätkön jälkeen nälkä alkoi jo haitata näköä, joten hurautimme Nauvon vierasvenesataman uimarannalle evästelemään. Keitimme puuroa (pastaa) ja joimme teetä (energiajuomaa), jälkkäriksi kunnon hedelmiä (muffinsseja). Aurinko paistoi aivan siniseltä taivaalta ja meri oli edelleen lähes tyyni.

Aivan upea aamu!

Kuvia saaristosta osa II

Vallattoman kaunis Korppoon kirkko.

Ei oo kylmä!!

Nauvon kirkko pyhäinpäivänä. Ja pimiässä :D

Pikkuriikkinen purnukka Nauvon vierasvenesatamassa.

Nauvosta jatketaan

Maittavan ruokailutuokion jälkeen jatkettin Nauvon kirkolle. Ei ollutkaan mikä helppo nakki.

Nagu - Kyrkbacken

Minulla ei ollut hajuakaan, missä päin kätkö on, joten seurasin kiltisti kartanlukija HupPuhia ja gepsinkäyttäjä Outilaa. Paineltiin metsään keskeltä ei mitään ja alettiin ihmetellä, kun gepsi ei sano mitään järkevää. Jossakin vaiheessa gepsi sai päähänsä, että kätkölle on 20 metriä johonkin suuntaan, olimme me sitten missä tahansa. Piti luoda uusia strategia, koska ensimmäinen ei selvästikään toiminut.

Poistuimme metsästä tielle ja yritimme päätellä välillä kartasta jotakin järkevää. Sekään ei jostain syystä oikein onnistunut. Huomasin luontopolun merkin ja polun alkupään. Nappasin gepsin ja lähden summanmutikassa painelemaan polkua ihan mutulla. Yllättäen nollapiste pamahtikin pian ruudulle. Huikkasin muutkin etsimään ja lopulta HupPuh sai kätkön ongittua käsiinsä. Työvoitto! Kiva, että välillä tuli haastavampikin kätkö.

Nagu - Gästhamn

Kirkolta kävelimme Nauvon vierasvenesatamaan. Näky oli aivan sanoinkuvaamattoman kaunis. Yritän sitä kuitenkin jotenkin kuvailla. Rannassa oli iloisen värisiä valoja ja meri oli aivan peinityyni. Kauempaa näki, kuinka usva nousi meren pinnalle. Tunnelma oli seesteinen ja mitään ääniä ei kuulunut. Tuli joulu mieleen.

Aikamme ihasteltuamme lähdimme etsimään kätköä. Ja olipas se sitten hankala. Ei olisi pitänyt lukea vihjettä, olisi voinut olla helpompaa ilman. Etsittiin ja bengottiin vaikka kuinka ja homma vaikutti jo täysin epätoivoiselta. Oltiin jo päättelevinämme, että kätkö on pudonnut mereen. Etsimisen tuoksinnassa sekä HupPuh, että Outila kävelivät mereen. Ja minä sain kunnon naurut :D Lopulta kätkö kuitenkin löytyi! HupPuh oli vaihtanut etsintästrategiaa ja kaivoi minimaalisen kätkön käsiinsä. Pienin purkki, mitä olen nähnyt. Tästä kätköstä tuli todella hyvälle mielelle.

Kello alkoi olla jo sen verran paljon, että oli aika keksiä mihin menemme yöksi. Päädyimme lopulta kätkön Kasberget tuntumaan. Muistimme, että aiemmin siellä käytyämme, olimme nähneet maastoa, mihin teltan voisi laittaa pystyyn. Hilpasimme puomitetun tien alkuun ja väsyneinä emme jaksaneet pohtia asiaa sen enempää, vaan lykkäsimme teltan pystyyn keskelle tietä :D Hieno! Pajautimme vielä trangian porisemaan ja nautimme minttukaakaot.

Sitten alkoikin levoton yö. Teltassa tulee aina pissahätä juuri silloin, kun on nukahtamassa. Eikun pihalle. Sitten tulikin seuraavaksi kylmä. Kun kylmyydestä pääsi eroon, tuli mieleen kaikki kauhutarinat ja muut urbaabilegendat. Joskus kello kahden jälkeen yöllä viimein alkoi uni maittaa. Ja kello kuuden jälkeen olin varmasti ensimmäistä kertaa elämässäni iloinen aamun aikaisuudesta. "Jes! Kello on jo kuusi! Nyt saa jo nousta ylös!" Aamu oli ihana ja oli mukava herätä. Keräsimme kimpsut ja kampsut kasaan ja painelimme aamun ensimmäiselle kätkölle.

Korppoosta jatketaan

Venemuseon kätkön aikana ilta alkoikin jo pimentyä melko lailla. Hilpastiin seuraavaksi Korppoon kirkolle ja hautausmaa oli varsin kaunis pyhäinpäivän kynttilöiden loisteessa. Sisällä kirkossa veisattiin virsiä.

The Korpo church - Korpo kyrka

Kirkon kätköpaikka oli todella selvä. Ei siinä paljon gepsiä eikä vihjettä tarvittu. Pyhäinpäivän vuoksi paikalla oli kuitenkin melkoisesti ihmisiä, joten kävimme ensin ihailemassa kaunista kirkkoa ja kynttilöiden loistoa. Ihmisten kaikottua hilpasimme kätkön luo ja loggasimme paperin rauhassa.

Wattkast Bridge

Korppoon kirkolta lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Nauvoa. Matkan varrelle osui ensimmäisenä Wattkastin silta, josta on aikaisemmin ilmeisesti kulkenut lossi. Allekirjoittanut jälleen vaan kruisaili geobiilillä ja äkkiä HupPuh jo kiljui takapenkiltä "Tähän parkkiin!". Selvä, siihen siis. Pipo päähän ja pakkaseen. Jostain syystä olin aivan kujalla tällä kätköllä ja sain katsella rauhassa, kun HupPuh kaivoi kätkön esiin. Otsalamput päässä seisoimme tien vieressä ja parikin autoa oli suistua tieltä tai ainakin vähintään pysähtyä järkytyksestä, että täällähän on ihmisiä. Mahtoivatkohan saada traumoja? No, saimme logattua kuitenkin rauhassa ja HupPuhilla oli suuria vaikeuksia saada purkki takaisin jemmaansa.

Retais

Tämä kätkö oli kyllä jonkin sortin pettymys. Lauttarantaan saisi varmaan monen monta hienoa kätköä, mutta tämä oli toteutettu suorastaan tylsästi. Ainut jännitysmomentti oli, että pysymmekö laiturilla vai liukastummeko mereen. Rauhassa saatiin pimeydessä kaivaa purkki "esiin". Purkki näkyi siis jopa pimeällä jo kauempaa, itse laatikko oli vanha tuorejuustopurkki hedelmäpussissa (!) ja muutenkin koko homma oli täysin mielenkiinnoton. Mutta, kiva kuitenkin, että sielläkin oli kätkö!

Nagu - Mittilandsvägen

Oltiin kyllä syöty matkalla pikaisesti eväitä jo pariin otteeseen, mutta tällä kätköllä päätettiin pitää kunnon ruokatauko. (Hassua muuten, että missään ei näkynyt nuotiopaikkaa koko matkan aikana?) Ajeltiin pilkkopimeässä metsässä aivan kätkön tuntumaan. Valettiin ensin itseemme uskoa, että ei siellä metsässä mitään murhaajia tai muita pelotuksia ole, ja rohkein mielin paineltiin etsimään kätkö. Pimeydessäkin löydettiin hyvin.

Kätkön etsimisen jälkeen laitettiin trangiaan vesi kiehumaan. Ensin juotiin kaakaot ja sitten kunnoon makaroni-lihapulla-sötkötys, jälkkäriksi lämpimiä voileipiä. NAM! Taivas oli kirkas ja tähdet valaisi eväspaikkaamme. Ei vaan uskallettu kauheen kauaa olla ilman otsalamppuja :P Aivan mahtava paikka.

Nyt kätköilijä tarvitsee välillä unta. Seuraavalla kerralla pääsen ehkä jo leiripaikkaamme asti :P

Kuvia saaristosta osa I

Ensimmäiset maisemat Robinsonin luontopolulta Sattmarkista.

Upeat maisemat Kasbergetiltä.

Hiano puu saaristossa!

Lauttamatka Parainen-Nauvo (ihan ku ei olis ollu lautalla koskaan aiemmin! :P :D)

Valkoinen torni...

..ja punainen torni!

Turun saaristoon!

Tervehdys! Vihdoinkin päästään niihin 25h-reissun kätköihin. Ensinnäkin reissun nimestä sen verran, että sen piti olla ihan tavanomainen 24h-reissu, mutta HupPuh vahingossa kirjaili 25h, joten oitis tartuimme tilaisuuteen ja lisäsimme retkeen yhden tunnin. Matkaan siis!

Sattmark - Robinson Ropeway

Aloitettiin retki helpolla rastilla Paraisilla. Robinson luontopolulla Sattmarkissa on kolme kätköä, joista Ropeway oli ensimmäinen. Olin itse täysin pudonnut kartalta. Valmistelin meille kotona kansion, jossa oli jotakuinkin kaikki lähiseudun kätköt, siis Turun saaristosta. Sen jälkeen vain ajoin meidät paikalle. HupPuh kartturoi ja Outila käytti gepsiä, minulle jäi siis vain hengailijan rooli :D

Kuvittelin siis, että pääsemme heti tarpomaan luontopolulle, mutta kätkö olikin jaloissamme jo ennen kuin ehdin pipoa laittaa päähän. Ihan oikeasti! HupPuh kaivoi kätkön esiin ja Outila laittoi jo seuraavan kätkön koordinaatit gepsiin.

Sattmark - Robinson View

Toinen kätkö luontopolulla oli View. Ihan hyvä, että tämä view oli heti ensimmäisenä, koska tämän jälkeen nähtiin saaristossa aivan käsittämättömän upeita näköaloja! No, tämän kätkön minä sain sentään kaivaa esiin, kun HupPuh pelleili kompassin kanssa ja Outila viittoi oikeata suuntaa. Ilmeinen jemma.

Sattmark - Robinson Climb

Polun kolmas kätkö, Climb oli hauskanen. Kalliolle sai hilata itsensä köyden avulla. Olisi sinne toki ilmankin päässyt, mutta se oli paljon hauskempaa pelleillä köyden kanssa. Olin lukenut vihjeet kätköille jo kotosalla ja tällä kätköllä vihje oli jotenkin käsittämätön. Se oli sellainen, että vihjettä ei tajunnut, ennen kuin löysi oikein paikan. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Mutta niin sen pitää ollakin. Jos kaikki kätköt olisivat huisin helppoja, ei harrastus varmasti jaksaisi kiinnostaa niin kauaa.

Näiden kätköjen jälkeen minulla menee varmasti järjestys sekaisin, mutta ei anneta sen häiritä. Jätän siis suosiolla järjestysluvut pois :D

Nagu - Kasberget

Kasberger oli kyllä aivan upea paikka. Meidän lähtömme vähän myöhästyi aamulla (lue: lähdimme joskus yhden aikaan päivällä) ja halusin ehtiä edes yhdelle näköalakätkölle valoisaan aikaan. Ennakolta olin päätellyt, että tämä on niistä varmasti hienoin, joten suihkasimme tänne vielä auringon paistaessa. Tai siis se olisi paistanut, jos ei olisi ollut pilvistä :D Mutta ei satanut! Takaisin asiaan. Köpöteltiin kätköpaikalle ja kätkö hyppäsi silmään. Logattiin purkki äkkiä ja suurin piirtein juostiin katsomaan maisemaa. Ja olihan se upea! Kyllä sinne olisi voinut toviksi pidempäänkin jäädä ihastelemaan. Käsittämätöntä, että näin läheltä kotia löytyy näin upeita paikkoja, jotka eivät ole aiemmin käyneet mielessäkään. Hieno tämä harrastus!

Korpo - Rumar

Tässä välissä hilpaisimme ilmeisesti Korppooseen. Tämä olikin metka kätkö. Tai siis se torni, mikä paikalla sijaitsee. Aurinko alkoi tässä välissä laskea ja valkoinen torni värjäytyi hienosti punertavaksi. Lähestyimme kätköä vähän hassusti. Outila lähti gepsin kanssa toista kautta ja HupPuh kartan kanssa toista kautta. Päätin seurata HupPuhia, kun Outilan reittivalinnat eivät ole aina kauhean fiksuja :D No, on ne aina fiksumpia kuin minun. Outila ehti tällä kertaa kätkölle ensin, mutta HupPuhin kanssa nähtiin kummituksia :D Todella simppeli kätkö pilkotti kolostaan. Oikein kaunis metsikkö kyllä, pakko myöntää.

Korpo båtmuseum

Tämä kätkö oli jollakin tavalla huvittava. Gepsi näytti keskelle parkkipaikkaa ja siellä kätkö ei selkeästikään voinut olla. Pyörittiin ympäriinsä hetkinen ja pohdittiin mitä potentiaalisia paikkoja löytyisi. Siinä hengaillessa kätkö oli yhtäkkiä Outilan kädessä :D Hän oli jäänyt pohdiskelemaan juuri kätkön eteen. Täysin vahingossa bongattiin siis. Loggailessa ohi kulki lenkkeilijä, joka katseli aivan tavattoman pitkään. Olisiko johtunut otsalampuistamme. Saatiin odottaa melkoinen tovi, ennen kuin saatiin kätkö palautettua. Sen verran hitaasti lenkkeilijä alkoi kulkea. Katsoi vielä taakseenkin!

No, sitä se on. Nyt taidan lämästä tähän väliin muutaman kuvan ja jatkaa myöhemmin.

Nokian kätkösessio

Hei vaan taas. Olin suunnitellut etsiväni Nokialta neljä kätköä, mutta jouduin tyytymään kolmeen, koska tie kolmannelle oli suljettu. Rakennusmiehet katsoivat minua kummeksuen, kun kätköilijälle tyypilliseen tapaan menin tietä kuitenkin niin pitkälle kuin pääsin :D Oli siellä kyllä melkoiset kuopat. No enikeis, seuraavilla kätköillä pääsin sentään käymään.

Näkymiä Nokialta: Pitäjänsilta

Kätkökuvauksessakin sanotaan, että gepsin vastaanotto on täällä heikko, joten olin jälleen kerran henkisesti valmistautunut. Heikko tarkoittikin lopulta sitä, että sitä ei ollut ollenkaan. Hilpaisin paikalle ja tunsin itseni idiootiksi. Paikalla oli juuri vanha pariskunta lenkillä. Turvauduin pikahämäykseen kameraan vaikka mitään kaunista kuvattavaa en löytänytkään. No onneksi silta sinänsä on ihan mielenkiintoisen näköinen. Siitä siinä sitten tovin kuvailin. Pariskunnan häivyttyä pääsin etsimään. Olin katsonut vinkin etukäteen ja mielestäni olin aivan oikeassa paikassa. Hyöryin ja pyörin kuin puolukka... Ihmettelin jo tyhmyyttäni kunnes jokin vilkahti silmissäni. Tämä kätkö olikin oikeastaan todella näkyvissä. En osannut etsiä sitä niin hyvin näkyviltä. No, bongattua se kuitenkin tuli.

Suomen Gummitehdas

Tämä oli jollakin tapaa hauskanen kätkö. Pamahdin paikalle aivan keskellä arkipäivää. Parkkipaikan löytäminen oli suurempi haaste, kuin itse kätkön paikantaminen. Tungin auton johonkin nurkkaan, sakkojenkin uhalla, etten vain jätä sitä rekkojen kääntöpaikalla. Tuntuu muuten nykyään jo ihan huijaamiselta lukea vinkit etukäteen. No, täällä ne kuitenkin olin taas lukenut ja paikka oli ilmiselvä jo kaukaa. Gepsiä ei paljon tarvittu. Kipitin paikalle ja sopivasti juuri kätkön kohdalla oli postin iso auto edessä, joten sain mennä loggaamaan rauhassa. No tietenkin juuri, kun minulla oli kätkörasia leviänä (pääsi yllättämään se magneetti! lähti lapasesta koko purkki) kätköpaikan päällä, niin postimies tulee takaisin. Hymyilin kauniisti ja jatkoin puuhiani, postimies poistui paikalta. Ei hän voinut millään tajuta mitä olin tekemässä, mutta saattoi kyllä ihmetellä, mitä aikuinen ihminen tekee Nokian kumin tehtaan pihalla leluja täynnä oleva pakasterasia edessään ja kynä kädessään. Jep, varmistin, että pihalla ei ollut ketään ja pistin rasian takaisin. Siellä on ja pysyy.

Nokian kirkko

Vimppa Nokialla hakemistani kätköistä oli aivan kirkon tuntumassa. Inhottava paikka, kertakaikkisen inhottava paikka. Olen eläessäni saanut kaksi ihan aikuisten oikeasti kovaa sähköiskua. Ensimmäisellä kerralla 20 vuotta vanhasta silitysraudasta ja toisella kerralla vanhasta imurista. Sen jälkeen en ole enää siivonnut :D Ja miten tämä kaikki liittyy tähän kätköön? Siten, että mokoma piilottaja, muistaakseni jopa haksu10 on jemmannut purkin sellaiseen älyttömän pelottavaan sähköpömpeliin. Oletan, että sellaiset on kaiketi tehty jotenkin turvallisiksi, että ei niissä henkeään saa lähtemään? Mutta miksi lapsia sitten kielletään aina leikkimästä niillä? En tiedä, mutta pirusti se pelotti mennä sinne kättään tunkemaan. Jouduin ottamaan sellaisen puoliksi makaavan asennon, että ylipäätään yletyin kätköön koskematta mihinkään metalliseen. Sähkö kiertää katsokaas metallissa :D (Joo, joo! Tiedän! Ylireagoin.) Oikeastaan asentoani voisi kuvata sellaiseksi, missä lapset kävelee rapukävelyä. You know?

Joo. Siinä oli se reissu. Sain ajella kotiin aurinkoisessa syyssäässä. Yhteensä kätköjä tuli matkan varrelta muistaakseni 13, mikä oli minulle tosi hyvä saavutus. Mutta ei mitään verrattuna meidän 25h Turun saaristo -retkeen! Aivan superhyvä reissu. Ensi kerralla pääsen vihdoinkin siihen :D

Ristiinasta Nokialle

Pysähdyin matkalle kolmesti mielenkiintoisiin paikkoihin eikä ole enää hajuakaan, missä järjestyksessä nämä meni. Kiitos hyvien maantiedon kykyjeni, en sitä jaksa nyt edes lähteä päättelemään. Mutta tällaiset olivat kätköt.

Vapautemme Hinta

Vapautemme hinta oli mielenkiintoinen musitomerkki lähellä kauppakeskusta. Paikalla oli varmaan satoja ihmisiä, mutta muistomerkki on sen verran syrjässä, että saa melko rauhassa etsiskellä. Olin juuri takapuoli pystyssä alhaalla, kun rekka lähti liikkelle vierestä. No, saipahan kuski hetkeksi hupia itselleen. Kätkö löytyi pienen kyyristelyn jälkeen. Noustessani ylös rappusia taisin näyttää jotenkin pöllästyneeltä, kun parkissa ollut pariskunta nauroi minulle. Mokomat turjakkeet.

Lammin kirkko

Lammin kirkko oli aivan valloittavan kaunis! Suomessa tuntuukin olevan paljon kauniita kirkkoja. Tällä kirkolla oli monta musitomerkkiäkin, mutta mikään niistä ei liittynyt kätköön. Bongasin suoraan oikean kohdan, mutta hetken aikaa mukamas kuvailin kirkkoa, jotta varmistuin, että kukaan ei katsele. Ihmeen rauhassa on saanut kätkö olla niin selvässä paikassa. Hauska piilo.

Kankaistenjärvi

En nähnyt kätkön nimen mukaista järveä juuri lainkaan, koska en jaksanut köpötellä rantsuun asti. Gepsi yritti jälleen kerran ensin ohjata minut ryteikköön ja minä hölmö tietenkin uskoin. Hetken aikaa sain pyöriä, ennen kuin oikea suunta löytyi. Sen jälkeen kätkön etsiminen olikin helppoa.

Tämän jälkeen retkellä oli vielä kolme kätköä Nokialla. Niistä vielä ensi kerralla ja sitten 25h-retken kätköihin, kun oli aivan superhauskaa!

Kuvia Road Tripin varrelta

Arvatkaapa mikä kätköistä on kuvassa?

Repoveden Kansallispuiston riippusilta. Kätkö on aivan tämän läheisyydessä.

Ärsyttävä Porvon rautatieasemakätkö.

Eksyilemistä Ristiinassa

En tiedä mistä mahtoi johtua, mutta Ristiinan kaksi kätköä olivat jostain syystä tavattoman hankalia. Pääsin liikkeelle valoisaan aikaan, mutta kuinkas sitten kävikään.

Dendrocopos geocacher

Tämä vaikutti etukäteen hauskalta paikalta, mutta olin lukenut loggauksista, että gepsi heitättää paikan päällä rajustikin. Valmistauduin henkisesti taisteluun. Jonkin tovin haahuilin metsässä eessuntaas odotellen gepsin rauhoittumista, kunnes rakas äitini soitti. Liirum laarum ja diipa daipa ja ole sitten varovainen ja yksinkö sinä siellä metsässä ja kauanko vielä olet ja nythän on jo pimeä ja aitko vielä hakea muita kätköjä? No niin on ja aion hakea, jos nyt ensin pääsisin hakemaan tätä ensimmäistäkin!! Prkl! Tiuskaisustani kiukustunut äiti ymmärsi lopettaa puhelun ja pääsin etsimään kätköä pimeässä. Kolmisen varttia siinä vierähti ja olin jo oikeastaan luovuttanut, kun kätkö vihdoin ja viimein osui taskulampun valokeilaan. Voi sitä iloa ja riemua! Penteleen hankala kätkö. Oikein hyvä.

Brahen polku

Kun edellinen kätkö kerran sujui niin hyvin, päätin vielä pimeydestä ja äidistä huolimatta painella syvemmälle metsään hakemaan toisen Ristiinan kätköistä. Kerrankin olin itsevarmalla päällä ja päätin, että kätkö löytyy, oli mikä oli. Pimeässä näkyvyys oli vähän niin ja näin, joten melkoisesti sai arvailla missä kohtaa on ja mikä pömpeli on mikäkin kartassa. Muistin hämärästi kätkökuvauksesta jonkin sanan ja suunnistin sen perusteella oikean pömpelin luo vaikka gepsi olisi halunnut toisaalle. Hetken aikaa mietiskelin kätkön mahdollista sijaintia, kunnes tulin tulokseen, että nyt pitää ryömiä. Sammaloitunut maa oli mukavan märkä ja p*skainen sateen jäljiltä. Tungin itseni tarpeellisen syvälle ja olin naarmuttaa käteni, naamani sekä selkäni nauloihin. Sain lopulta kätkön ongittua käsiini ehjin nahoin. Alkoi suorastaan itkettää, kun hokasin, että täytyyhän se takaisinkin laittaa.

Kiitin onneani, etten ollut valinnut päivälle enempää kätköjä. Suunnistin seuraavaksi kohti kauppaa ja kiitin onneani uudestaan, etten ollut paikallista väkeä. Olin varpaista otsatukkaan yltä päältä p*skassa! Palkitsin itseni oluella ja kassa näytti harkitsevan kahdesti, pitäisikö minulle myydä vai ei. Tuli kaiketi siihen tulokseen, että minä todella tarvitsen sitä.

Mars Ristiinaan!

No niin, terve taas rakkaat kuulijani. Porvoosta matka jatkui siis kohti Mikkeliä, vaan ei kuitenkaan ihan Mikkeliin asti. Matkalla pysähdyin ainakin miljoona kertaa, kun keksin aina uusia kivoja paikkoja, missä vielä voisi käydä.

Arboretum Mustila

Ensimmäinen pysäkki oli Elinmäellä kätköllä Arboretum Mustila. Mielessä painoi vielä hieman eiliset Porvoon epäonnistumiset, mutta tämä kätkö todella korjasi tilanteen. Tom Tom alias Wot Wot yritti ensin ohjastaa minut pellolle, mutta pienen rupattelutuokion jälkeen olimme samaa mieltä, että kannattaa kuitenkin mennä tietä pitkin.

Kurvasin Arboretumin pihalle ja autiota näytti olevan. Yksinäinen traktori (ei, kyllä siellä oli kuskikin) pörräsi ympäristössä, mutta se ei menoa haitannut. Käynnistin gepsin autossa ja etäisyys näytti 0 metriä. Epäilin kuitenkin, että minun autossani se tuskin on, joten jalkauduin ulos ja kävelin suoraan kätkölle. Hauska paikka ja kivasti löytyi. Palautti uskoni harrastukseen.

0 km: Elimäki

Seuraavaksi hurautin geoautoni Elinmäen nollapisteelle. Nämä kaksi kätköä ovat itse asiassa kyllä kävelyetäisyydellä, mutta matkathan kuljetaan autolla, jos matka on pidempi kuin auto. Vai miten se nyt oli?

Oli miten oli, tämä vaatikin jo pikkiriikkisen urheilusuorituksen. Ylös kätkölle pääsi vielä joten kuten, kun pysyi oikein tanassa etukenossa. Kätkö löytyi helposti ja nimi oli nopeasti logattu vihkoon, kunhan kynä ensin löytyi. Kätköltä alas päin tuleminen olikin sitten hankalampaa ja tahdostani riippumatta, vartaloni toteutti sen hyvin pikaisesti. Persliukua alas, katse vasempaan, katse oikeaan, kukaan ei nähnyt, huh. Kävelytiellä vastaan tullut herra saattoi kyllä hivenen ihmetellä paskaista olemustani.

0 km: Valkeala

Nollapisteeltä toiselle. Pysähdyin välillä muistaakseni Kouvolan Mäkkäriin käyttämään wlania ja täyttämään nälkäisen kätköilijän vatsan. Katsoin samalla innostuksissani yhden lisäkätkön matkan varrelle. Siitä lisää myöhemmin.

Valkealan nollapiste oli jokseenkin haastava. Luultavasti johtui vain ja ainoastaan gepsin pitelijästä. Suunnistin itseni sinne, tänne ja tuonne ja päädyin keskelle suota. Meni tovi ennen kuin sieltä pääsi pois. Otin uuden lähestymisyrityksen ja valitsin reitiksi tiheimmän ryteikön, mitä paikalta löysin. Väärin meni sekin. Kolmannella kertaa päätin kiertää kätkölle pidempää reittiä ja se osoittautui oikeaksi valinnaksi. Tupsahdin nollakohtaan tuosta noin vain, ja jäljet paljastivat kätkön sijainnin hetkessä. Vihellellen poistuin paikalta.

Lapinsalmi - Repovesi

Extrakätkö, jonka bongasin Kouvolan Mäkkärissä oli Lapinsalmella Repoveden kansallispuiston riippusillan kätkö. Ehkä retken hienoin maisema. Polku ympäröi valtavan kaunista järveä, joka suorastaan houkutteli hyppäämään uimaan. Päädyin kuitenkin kastelemaan itseni vain pienessä tihkusateessa. Riippusilta oli varsin vaikuttavan näköinen. Jopa sen verran vaikuttavan, että itse en kokenut tarpeelliseksi kävellä sitä pitkin kahta metriä pidempään :D

Kätkö oli onneksi samalla puolella siltaa kuin minäkin. Riippusillan ihailun jälkeen lähdin menemään, mihin gepsi käski. Hetken aikaa taisin olla väärällä tasolla, kunnes bongasin edellisen kätköilijän persliukujäljet sammalikosta. Päästyäni oikealle tasolle, kätkö suorastaan hyppäsi silmiini. Joku edellisistä kätköilijöistä oli jättänyt 10 euroa purkkiin. Merkillistä. Jätin setelin oman onnensa nojaan, ja yritin peitellä kätkön hieman paremmin, siinä melko huonosti onnistuen.

Varmastikin Kajamonvuoren kätkön jälkeen, tai oikeastaan tasoissa, lempikätköni. Seuraavalla visiitillä voisi kiertää koko vaellusreitin. Ristiinan kätköistä luvassa kertomuksia seuraavalla kerralla. (En nimittäin malta olla palaamatta viikonlopun suunnittelun pariin. Lähdetään Outilan ja HupPuhin kanssa 25h-georetkelle Turun saaristoon!)

Hälsningar från Borgå

Päätin syysloman kunniaksi tehdä pienen Road Tripin Suomessa. Taka-ajatuksena oli etsiä kätköjä matkan varrelta. Ensimmäinen paikka oli Porvoo, jossa saman tien menetin hermoni.

Porvoo railway station - Lättähatulla pääsee

Ensimmäinen Porvoon kätköistä oli siis yllämainittu rautiasemakätkö. Paikka sinänsä oli hauska, mutta... Kulutin aikaani paikan päällä noin kolme varttia. Minuutin välein joku ihminen meni ohi ja tölläsi mitä teen. Kolmen vartin aikana tuli myös pimeä ja piti ottaa taskulamppu käyttöön. Taivaalta alkoi jo ripsottaa vettä, Tilkkuliinin hermot alkoivat mennä. Raivostuttava kätkö! Kurkin aivan varmasti joka ikisin kolon, mitä paikalla vain oli. Enkä silti löytänyt! Seuraavana aamuna kätkön omistaja oli käynyt tarkastamassa kätkön, ja kuulemma paikallaan se oli. Prkl!

Four Elements: Earth

Keräsin hermojeni rippeet ja lähdin kohti seuraavaa kätköä, joka sijaitsikin hautausmaalla. Kätkökuvauksessa sanotaan, että kätköä voi etsiä pimeälläkin, jopa ilman taskulamppua, mutta itse en ainakaan pärjännyt ilman taskaria. Olin aluksi väärällä puolella aitaa, kunnes järjen ääni käski siirtyä toiselle puolelle. Siltikin sain tovin etsiskellä. Minulla oli kätkö kerran jo kädessä, mutta en tunnistanut sitä. (Miksiköhän sitä rautitieaseman kätköä ei löytynyt? :P) Toisella kerralla katsoin kyseistä elementtiä tarkemmin ja löytyihän se! Huh huh. Erinomainen piilo, täytyy myöntää.

Viator Borgoensis

Kolmas Porvoon kätkö sijaitsi hienolla näköalapaikalla. Kai. Nyt oli niin pimeää, etten nähnyt nokkaani pidemmälle. Jonkin hulluuskohtauksen ansiosta päätin lähteä kiipeilemään, vaikka kallio oli märkä enkä todella nähnyt edes kättäni pidemmälle. Itse asiassa se oli melko hauskaa, vaikka useampaan kertaan olin tippua päistikkaa päälleni. Kesken etsintöjeni eräs ex soitti ja minun oli lopulta pakko luovuttaa etsiminen. (Tiedetään! Kätköt ensin, sitten vasta exät!) Tämäkin kätkö jäi siis odottamaan seuraavaa kertaa. En pimeässä erottanut edes vihjeen mukaisia elementtejä, joten saattoi olla ihan fiksu veto poistua paikalta yhtenä kappaleena.

Minulla oli varattuna vielä neljäskin kätkö Porvoossa, mutta päätin antaa asian olla. Ensi kerralla sitten, kun on joku kaverina.

Oi, voi, voi, voi! Kirjoittelin tuossa äsken pitkät tovit viimeisen kolmen päivän kätköilystä. Blogger ystävällisesti tuhosi kirjoitukseni, ennen kuin ehdin sitä julkaista. Lausuin muutaman kirosanan ja kirjoitin vihamielisen postauksen heti perään. Noh, siinä välissä netti olikin jo heittänyt minut pihalle! Minä niin pidän tietokoneista. Mutta ei puhuta nyt siitä, vaan KÄTKÖISTÄ! Kauhukseni huomasin, että on jäänyt kirjoittelematta lähiaikoina. Asiaan!

Helsinkiin mars!

Kerättiin porukka kasaan, eli minä ja HupPuh :D Aloitettiin kätköilyretki seikkailemalla ensin julkisilla kulkuneuvoilla edes takaisin, ennen kuin löytyi lähtöpiste.

Bridge of Sturenkatu

Ensimmäinen kätkö oli siis Bridge of Sturenkatu . HupPuh hyppäsi alas ja penkoi kaikki maailman pusikot, jotka olivat peittyneet lehtikasojen alle. Minä huutelin iloisena neuvoa ylhäältä ja lopulta piti valaa HupPuhiin hieman uskoa, että tarkastaisi yhden paikan vielä kerran. Ja sieltä se löytyi! Hyvä HupPuh! Hyvin pengottu :D

Työläisäiti

Seuraavaksi köpöteltiin kätkölle Työläisäiti. Melkoisen helppoja muuten nämä Helsingin kätköt. Tai siis niitä on helppo lähestyä. Tällä paikalla oli muuten paljon pikku koloja, mihin micro olisi voinut mahtua, mutta nokkelina löysimme oikean vikkelään. HupPuh ei ollut nähnyt vielä tällaista microa, opettavainen reissu siis.

QUEEN – geocaching tribute

Kolmas kätkö QUEEN - geocaching tribute oli vain vähän matkan päässä Työläisäidistä. Ihmeteltiin kotosalla, että mitä ne sellaiset vihjeen mukaiset jutut oikein ovat, mutta paikan päällä se sitten selvisi. Laitan myöhemmin kuvia niistä. Kätköpaikka oli melko selvä, mutta purkki ei millään ensin osunut silmään. HupPuh jäi ihmettelemään paikan päälle ja minä menin katsomaan toiselta puolen, jos kätkö näkyisi sinne. Ja näkyihän se! Sitten sellainen ”Oikeelle! Viel 10 senttii! Toiset 10 senttii! EI siihen suuntaan!”- keskustelu ja kätkö oli kohta kädessä. Hauska paikka.

Talvis

Tästä kätköstä HupPuh piti erityisen paljon :P Kyseessä siis Talvis, joka oli ensimmäinen neljän tähden terrain, jota haemme. Juuri kun saavuimme paikan päälle, selän takaa kuului ”Taidatte olla geokätköilijöitä!” Paikallinen kätköilijäseurue oli kävelyllä ja kouluttamassa uutta geokoiraa. Edellinen perheen koira oli menehtynyt surullisesti :( Tämä pentu oli oikein vilkas ja siitä tulee isona varmasti hieno Geokoira!

Ahdistelimme joukolla HupPuhia niin kauan, että hän suostui lähteä kipuamaan kätkölle. Kätkö onneksi näkyi maahan asti, niin ei tarvinnut summan mutikassa lähteä kiipeämään. Urheasti se sinne kiipesi ja puolivälissä kätköilijäseurue hihkui vieressä ”Ai niin! Siellä ei muuten ole kynää!”. Thänks. No, minä kohmelona yritin ensin heittää sellaisen ylös, mutta eihän siitä mitään tullut. Koiran omistaja onneksi tarjosi apuaan, ja kynä oli hetkessä oikeassa paikassa. Ai niin, seurueesta oli muutakin apua. Toisen herran kanssa ensin puntattiin HupPuh lähtöasemiin. Olisi voinut Tilkkuliini olla ihmeissään, jollei näitä apuvoimia olisi sattumalta saapunut paikalle.

Enikeis, hienosti se sinne kiipesi ja sai kynällä vielä logattuakin paperin. Minun osuuteni tällä kätköllä nyt oli vain johdattaa meidät oikealle paikalle. Ja kannustaa oikein kovasti! Helsinkiin voidaan mennä toistekin. Helppoa ja mukavaa tuo kätköily siellä. Ja kätköjä todella riittää pidemmäksi aikaa.

Mutta nyt minä olen Nokialla! Oikeesti! Saavuin lyhintä mahdollista reittiä, eli Porvoon ja Mikkelin kautta :P Älkää edes kysykö. Mutta siitä myöhemmin!

Geokätköahdistuksen helpotusta

Huhheijaa! En ole edellisen postauksen jälkeen EDELLEENKÄÄN päässyt etsimään naapurissa sijaitsevaa kätköä. No, niin siinä ymmärtääkseni käy, että mitä lähempänä kätkö on, sitä kauemmin se odottaa hakemistaan.

IKEA - Raisio

No tänään joka tapauksessa geokätköahdistus kasvoi niin suureksi, että oli pakko päästä etsimään. Outilan kanssa käytiin shoppailemassa IKEAssa, joten samalla hilpastiin etsimään kätköä IKEA - Raisio. Ensin piti tehdä hirmuinen koukkaus, että pääsi laillisin keinoin oikealle puolen tietä. Kotvasen aikaa sai tallustella, ennen kuin päästiin pelipaikalle. Noin 20 metrin päässä paikka alkoi jo olla aika ilmi selvä. Itse kätkön löytäminen olikin sitten jo astetta hankalampaa, niin hyvin oli saatu sopimaan ympäristöönsä. Outila tempaisi itsensä niin korkealla kuin suinkin pääsi, mutta ei ylettynyt lopulta vielä lähellekään kätköä. Kätkö siis löytyi, mutta ei me siitä käsiimme asti saatu. Jo toinen tällainen! Ärsyttävää.

Tired of shopping

Ei auta itkut markkinoilla. Hilpastiin samoin tein vielä toiselle kätkölle, joka oli Tired of shopping. Loggauksista päättelin etukäteen, että kätköä voi lähestyä kahta kautta: helppoa reittiä polkua pisin tai ryteikön läpi. Jep, ei tarvinne kertoa kumman me valitsimme. Shoppailukamat niskassa oli muutenkin täysi työ pysyä pystyssä. Ilta oli onneksi vasta hämärtymässä, joten näimme sentään mitä olimme tekemässä. Ihme kiepautuksen jälkeen pääsimme kuitenkin kätköpaikalle ja rupesimme tonkimaan. Parisen minuuttia siinä meni, kun kurkattiin ensin potentiaalisimmat paikat. Kätkö löytyi lopulta kolmannesta mahdollisesta paikasta. Peruskätkö sinänsä, mutta oli hauskaa pitkästä aikaa LÖYTÄÄ jotakin. Palasimme sitten takaisin "helpompaa" reittiä. Epäilen, että sekin oli vielä hivenen väärä, koska matkalle osui muutaman metrin leveä mutakaistale...

Onnettomuudekseni olen tainnut hävittää erään geokolikon. Olen kääntänyt koko kämpän ympäri, mutta sitä ei löydy mistään. Kohta tarvinnee ilmoittaa omistajalle suru-uutiset.

!!!

Ei voi olla totta! Naapuriin on julkaistu uusi kätkö 6. päivä eli viisi päivää sitten ja minä huomaan sen nyt!! **ttu mikä torspo! Nyt hakemaan se -->

Hirvesalo jatkuu..

Kappale halutuinta Suomea

Kaislikon suhinoista jatkoimme matkaa lähes Kakskerran puolelle kätkölle Kappale halutuinta Suomea. Jätimme auton sillan toiselle puolelle parkkiin ja köpöttelimme kauniissa syyssäässä kätkölle. Kätkö antoi hieman etsityttää itseään. Minäkin meinasin lentää persliukua mäkeä alas, kun keskittyminen välillä herpaantui. Tovin etsiskeltyämme HupPuh kuitenkin kaivoi pikkuruisen purnukan esiin.

Kaunista saaristomaisemaa kuvattuna kätkölle johtavalta sillalta.

Illoistenjärvi

Illoistenjärven kätkö tuotti meille selkeästi eniten päänvaivaa. Olimme mitä ilmeisemmin lukeneet kätkökuvauksen hieman huonosti, emmekä ottaneet huomioon suositeltua parkkipaikkaa. Kävimme kyllä paikalla, mutta totesimme parkkipaikan olevan yksityisalueella. Jälkikäteen on nyt helppo arvioida, että taisi se sittenkin olla ainakin sallitumpaa, kuin valitsemamme toinen parkkipaikka.

Kiersimme kätkölle siis Illoistentien kautta. Siellä ei ollut missään yksityisaluekylttejä, joten koimme olevamme vähintäänkin laillisilla asioilla. Pistimme auton parkkiin johonkin tienvierustaan ja jäimme suunnittelemaan, mistä kohtaa kätköä kannattaisi lähestyä. Paikalle marssi jonkin sortin maanomistaja ja pistimme HupPuhin kysymään häneltä neuvoa. Tilusten omistaja oli kuitenkin kaikkea muuta kuin iloinen läsnäolostamme ja oli varmasti jo soittamassa poliiseja, kunnes HupPuh sai hänet rauhoittumaan. Herra näytti olevan hivenen hiprakassa ja autosta häneltä löytyi haulikko. Ei järin turvallinen yhdistelmä. Hän oli lähdössä metsälle, mutta päättikin lähteä kanssamme kätkölle. Se saattoikin olla ihan hyvä idea näistä lähtökohdista. Mies tuntui tuntevan metsän kuin omat taskunsa, mutta kätkölle hän ei sentään osannut mennä. Outila johdatti meidät gepsillä oikealle paikalle ja kätkö oli onneksi hyppysissämme kotvasen kuluttua. En tiedä mitä olisi mahtanut tapahtua, jos emme olisi löytäneet kätköä. Todennäköisesti herra olisi soittanut poliisit. Selvisimme humalaisen herran saattamina vielä metsästä poiskin ja täytyy kyllä myöntää, että arvostus Hirvensaloa kohtaan hivenen laski. Herrashenkilön kommentti "Kaikkihan täällä on yksityisomistuksessa!!" ei kuulostanut varsinaisesti tervetulotoivotukselta. Jokamiehenoikeuksista miehellä ei ollut mitään kokemusta.

Emme viitsineet uhata henkeämme enää tämän enempää vaan lähdimme illan pimetessä täyttämään kurnivia vatsojamme. Hirvensaloon jäi kourallinen kätköjä vielä haettavaksi, mutta saavat varmasti odottaa tovin, ennen kuin aika kultaa muistot.

Turun Hirvensalo

Lauantaina pakattiin kimpsut ja kampsut, noudettiin uusi kätköilijä HupPuh ja käännettiin geoauton nokka kohti Hirvensaloa. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen ja luvassa oli kauniita näkymiä Hirvensalon kallioilta. No, ketään tuskinpa kauheasti yllättää, että reissu nyt ei mennyt ihan niin kuin ajattelimme.

Näe Turku! See Turku!

Olimme valkanneet kuusi kätköä, joista ensimmäiseksi suuntasimme kohti Näe Turku! See Turku! -kätköä. Kyseessä on siis Hirvensalon laskettelukeskus, joka parhaina päivinään veti varmasti paljonkin jengiä puoleensa. Itse muistan saaneni ensimmäisen kosketuksen lumilautailuun juuri täältä. Enkä siis tarkoita nyt mitään pikkupoikaa kalauttamassa lautaansa päähäni, vaan ihan oikeasti harrastuksen kokeilemista. Ei sillä, kyllä se lauta varmaan päähänkin kalahti... Takaisin asiaan. Huristelimme keskuksen parkkipaikalle enempiä miettimättä, kunnes hoksasimme, että mäessä ajellaan vielä mäkiautoilla. Emme arvanneet lähteä kiipustamaan keskeltä mäkeä, joten etsimme tovin oikeaa tietä, joka johdattaisi meidät mäen taaksen. Noin vartin kuluttua se löytyikin, kun seurueemme yhdisti kartturointitaitonsa. Auto parkkiin varmasti laittomaan paikkaan ja eikun kiipustamaan mäkeä ylös. Kätköpaikka oli helppo ja purkki olikin kädessämme parisen minuuttia myöhemmin. Maisemat olivat tällä kätköllä kyllä kauniit. Mielestään piti vain sulkea rautahirvitysten kolina selkänsä takana. No, jokainen arvioikoon itse.

Yllä siis rautahirvitys, joka jollain lailla liittyy hissien ylös- ja alasmenoon. Kyllä, tiedän tekniikasta todella paljon.

Ja tässä taasen sitä kauniimpaa maisemaa. Ei meinannut kuvista tulla oikein mitään, kun puoli Turkua oli ihan varjossa!

Kaislikossa suhisee 2

Suoritan tässä samalla jonkin näköistä tuotekehitystä blogini suhteen, älkää antako sen häiritä. No niin siis, toinen kätkö reissulla oli Kaislikossa suhisee 2. Kaislikossa suhisi kyllä joo, mutta ei se paljon auttanut. Kätkö sijaitsee Natura 2000-hankkeen alueella, joten liikkumista on rajoitettu tarkasti. Kätkö on oikeastaan keskellä kaislikkoa, mutta sinne pääsee pitkospuita pitkin. Kartasta katsottuna epäilimme ensin, että pitkospuiltakin pitää vielä poiketa mereen rämpimään, mutta kartassapa ei vain näy pientä tölliä, jota käytetään ilmeisesti linttujen tarkkailuun.

Etsimme jotakuinkin kaikki vihjeen mukaiset paikat 20 metrin säteeltä, jos nyt sanaa säde voi käyttää, kun kyseessä on suoraviivainen linja, eikä hyödyksi käytetään nimeksikään ulkonevaa kaarta. Mutta ei löytynyt! Harmittavainen juttu. Kotona luettiin loggauksia tarkemmin ja kävi ilmi, että paikka on jästitty melko useasti. En tiedä, oliko nyttenkin käynyt niin, mutta oli miten oli, niin me emme sitä löytäneet. Ihastuin (tietenkin!) paikkaan melkoisesti, joten yritämme myöhemmin uudelleen.

Lintujen kurkistelu luukku.

Okei, käsi ylös kaikki ne, joiden mielestä kuvien lisääminen tänne bloggeriin on perseestä? \o/ Mietin jo erillistä kuva-albumia, koska kuvia ei yksinkertaisesti saa tänne siten kuin ne haluaisi. Jep, jatkan reissusta myöhemmin!

Kuvia Maskusta

Tässä vielä kuvia viime reissulta Maskusta.

Rosariumin pihamaalta.

Tämän näköiseen paikkaan oli piilotettu Vanhan sähköaseman kätkö...

...mutta täältä me pimeässä etsimme :D

Muistutus Kajamonvuoren muinaismuistoalueesta.

Mieleenpainuvia maisemia Kajamonvuorelta.

Joutsenperhe uiskentelemassa.

The Vesitorni eli Maskun linnavuoren kätkö.

Valkoista ratsua odotellessa

Elämä on siitä hassu leikki, että ikinä ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Seuraavaa valkoista ratsua odotellessa ajattelin kertoa sunnuntain korjaussarjasta. Viimeisin bloggauksen mukaisesti kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Ei sen niin väliä!

Tänään lähdettiin sitten Outilan kanssa paikkailemaan. Ensimmäinen kohde oli eilen mainitsemani Vanha sähköasema. Camoon kaverit! Kartan kanssa lastenleikkiä! Ei sen nyt aivan näinkään kai olisi tarkoitus olla. No, oli mitä oli. Hienosti löytyi ja paikka näytti valoisassa hauskalta.

Toinen mesta oli sitten varmastikin Rosarium. Kartan mukaan suoraan kätkölle ja siinä se. Helppoa sä näin valoisalla on! Äkkiä shoppailemaan tämän jälkeen, jotta jäsen O sai kauan kaipaamansa kuulokkeet tietokoneeseen. "Ooks säää siellä!?!? -testit" loppuivat ilmeisesti tähän.

Täältä suihkastiin eilisillan pelottavimmalle paikalle, Maskun linnavuorelle, joka olisi minun puolesta kyllä voitu nimetä ihan vaan Maskun vesitorni. Mutta minä olenkin nyt hiprakassa, joten jätetään asia sikseen. Outila oli juuri löytänyt nollapisteen, kun viereltä alkoi kuulua älämölöä. Ystävällinen täti hihkaisi pusikosta "Olettekohan te samalla asialla?". No, oltiinhan me. Tovin verran yhdessä etsittiin kätköä ja Outila sen lopulta kaivoi esiin.

Olin kirjoittanut yllä olevan pätkän hivenen tujuissa viime viikonloppuna, mutta teksti on niin oivaltaa, että jätetään se tuollaisenaan muistuttamaan valkoisesta ratsusta ;)

Retki jatkui Linnavuorelta Kajamonvuori -kätkölle. Sitä emme onneksi käyneet edes yrittämässä pimeällä. Valloittavan ihana kätkö. Kukkula löytyi keskeltä asuinaluetta ja näkymä kätkön paikkeilta oli upea. Vettä, korkeuseroja ja ruskan värjäämiä puita. Korkealta näki myös vastarannan rakennuksia, jotka nekin näyttivät varsin houkuttelevilta. Outila löysi kätkön sukellettuaan tarpeeksi syvälle. Ihastelimme maisemia vielä tovin ja käppäilimme katsomaan tiluksia. Paikka osoittautui jonkin näköiseksi partsalaisten leirikeskukseksi. Oiva paikka viettää esim. synttäreitä isommalla porukalla. *vink, vink*

Huomaan juuri, että kätköt ovat hivenen epäloogisessa järjestyksessä johtuen alkukirjoituksen fyysisestä olotilasta. Mutta siihen olemme kai jo tottuneet! Viimeisenä väsyneet kätköilijät päättivät suihkasta vielä kätkölle Nunnanlähde. Melko peruskamaa. Muisomerkin läheisyydessä xvira nyyn. Outila sai kyllä tovin pyllistellä ennen kuin kätkö oli käsissämme.

Hauskanen reissu kaiken kaikkiaan. Tuli testattua myös Outilan käyttämättä jääneet vaelluskengät. Eivät oikein passanneet mulle, mutta tietysti niihin tuli niin kauhea himo, että pian on päästävä shoppailemaan. Minäkö materialisti?

Tämä viikko on vierähtänyt typerissä koulukiireissä, joten kätköille ei ole kerennyt. Ai niin! Torstaina pääsin tutustumaan Turun lentokentän lennonjohtoon. Vinha paikka :D Luokkatoverit eivät jostain syystä innostuneet läheisten kätköjen hakemisesta... Palaillaan asiaan, kunhan pääseen taas metsään toteuttamaan itseäni.

Maskuun!

Voi hyvänen aika sentään millanen retki taas tehtiin. Jos on hankalaa löytää kätköjä valoisassa kartan, gepsin, navigaattorin, vihjeiden ja logien lukemisen kanssa, niin kannattaako silloin lähteä liikkeelle lukematta vihjetä, logeja, ottamatta karttaa tai navigaattoria mukaan, pelkät koordinaatit gepsissä? Pimeässä! Ei kannata. Joku niuhompi saattaisi kutsua touhuamme typeräksi, mutta minusta se oli eri lystiä!

Suuntana oli siis Masku. Siinä olikin sitten kaikki esitiedot. Ajeltiin Maskuun ja katsottiin koska gepsi alkaa ilmoitella läheisistä kätköistä. Ensimmäinen vastaan tullut taisi olla 0km: Masku. Tyrkättiin auto läheisen huoltoaseman pihaan ja henkeämme uhaten syöksyttiin tien yli kävellen. Nollapiste osoitti jonnekin keskelle tietä, joten pyörittiin aikamme tien sivussa. Pihalla, puskissa, tolpissa ja kaikissa mahdollisissa, missä nyt ikinä voisi olla mitään jemmassa. Ei löytynyt, ei. Liikennettä oli ihan tuhottoman paljon, eikä tehnyt mieli tehdä surman syöksyjä liikenteen sekaan.

Jes, sitten seuraavalla kätkölle intoa puhkuen. Auto käyntiin ja ajelulle. Gepsi ilahdutti meitä seuraavaksi kätköllä Maskun linnavuori. Ei mitään käryä mihin oltiin menossa, joten ajeltiin tovi ympäriinsä ja löydettiin tie, tai ainakin sen tapainen, joka johti keskelle metsää. Kuka nyt ei haluaisi ajaa pilkkopimeällä keskelle metsään, ilman taskulamppua!? Pick me, pick me, pick me! Sinne siis. Paikan päältä löytyi kieltomerkki autoille (kai?) ja pelottavan näköinen vesitorni. Hilpastiin mäen päälle ja alettiin pyöriä ympyrää. Tässä kohtaa kyllä loppui usko gepsiin, eikä päästy 30 metriä lähemmäs. Sen verti tutisi puntit, että päätettiin lähteä ostamaan nippu otsalamppuja ja taskareita.

Tarjoustalo osoittautui oivaksi paikaksi ja ehdittiin sinne juuri ennen sulkemista. Muistin laittaa lotonkin! Huomenna ollaan miljonäärejä. Kaupan pihasta lähin kätkö oli sitten Kankaisten golfpuisto. Tämä ei itse asiassa tainnut olla ollenkaan huono kätkö etsiä pimeässä. Uuden uutukaiset lamput otsalla paineltiin suoraan kätkölle. Purkki löytyi helposti ilmeisen selvästä jemmasta.

Lähestyminen tuolle kätkölle oli yhtä juhlaa. Outila ajoi ja minä kartturoin gepsillä.

Tilkkuliini: Okei, nyt on enää 100 metrii.

Outila: Hienoa.

Tilkkuliini: 90, 80, 70, 60, 50, 40, 30, kakskyt, kymmenennolla! Ohi mentiin!

*Tytöt nauravat ja ajavat puolikilometriä harhaan ja ainakin kahden kääntöpaikan ohi*

Ei muuten kuulosta enää yhtään hauskalta näin "paperilla" :D Mutta jos ette usko, niin tervetuloa mukaan joku kerta!

Joo, sitten kätkölle x, jota en nyt muista, koska gepsi yritti huijata meitä. Oivallettiin pian olevamme väärällä tiellä, joten päätettiin kääntyä takaisin. Kääntöpaikka olikin jo entuudestaan tuttu. Odottelimme gepsin järkevöityvän ja lähdimme seuraavaksi kätkölle Vanha sähköasema. Voi kuinka ihastuttavan pelottava paikka pimeällä! Ilman mitään avustavaa ohjetta tehtävä oli toivoton! Hyvä, ettei syöksytty heti alkajaisiksi pää edellä 20 metrin pudotus. On muuten todella ärsyttävää, kun ei hahmota ympäristöstään kuin halkaisijaltaan noin metrin kokoisen alueen. Pengoin kaikki mahdolliset pusikot ja puut ja sen sellaiset, mutta eihän se gepsi löytänyt edes nollapistettä. Himaan tultuani tsekkasin kartan ja nyt ymmärrän miksi. Mehän oltiin kymmeniä metrejä väärässä paikassa! Jos olisi edes lukenut, että alueella saa käppäillä vapaasti, niin olisi ehkä uskallettu etsiä oikeasta paikasta. Noh, kätköilijän arki on kai tätä.

Viides kätkö oli Rosarium, joka on melko lähellä sähköasemaa. Pelottavien ihmekätköpaikkojen jälkeen tämä tuntui suorastaan järkevältä idealta. Auto parkkiin ja tallustelemaan oletettavasti kauniiseen miljööseen. Vai miljööhön. Gepsi näytti aluksi aivan selvästi erästä rakennusta, jonka sitten pengoimme läpikotaisin. Ei ollut siellä. Pengoimme viereisen rakennuksen, ei ollut siellä. Pengottiin viereinen puska, ei ollut siellä. Outila lähti tepastelemaan gepsin kanssa ja löysi uuden nollapisteen noin 20 metrin päästä. Mikäköhän sitä gepsiä tänään vaivasi. Näytti ihan mitä sattui. Ehkä sillä oli se aika kuusta. No ei sitä kätköä kuitenkaan löytynyt edes sieltä uudesta nollapisteestä. Tarkastin kotiin päästyäni myös tämän kätkön kartasta ja luin vihjeen. Kyllä me lopulta oikeasta paikasta etsimme, mutta mielestäni kyseisessä kohdassa ei edes ole vihjeen mukaista ominaisuutta. No, ei tässä tarvitse mikään arkkitehti kuitenkaan olla tajutakseen, että me ei vaan osata! Tässä kohtaa päätettiin, että ehkä on parempi nyt vaan lähteä himaan ennen kun saadaan sekä securitas, että poliisi paikan päälle.

Pimeässä kätköily on kaikesta huolimatta hauskaa puuhaa. Kuvittelin aiemmin pelkääväni tuollaisia paikkoja, mutta kyllä niistä selviää, kun on vaan tarpeeksi hyvä syy. Yksin sinne en kyllä menisi. Myönnän, että pelottavia ne olivat vieläkin, mutta kun on tarpeeksi addikti, niin kyllä sitä nyt aina yhden pelon voittaa!

Hyvä reissu 1 Found it, 4 DNF!