No niin. Eräänä kauniina perjantaina Outila ehdotti, että nyt pitää tehdä jotain tyhmää. Vähän yksinkertainen kun olen, niin suostuin oitis. Päätettiin lähteä lauantaiaamuna porukoitten asuntoautolla Kemiön suuntaan ja yöpyä jossakin matkan varrella. Kätköreissu osoittautuikin lopulta tavoitteisiin nähden varsin onnistuneeksi. Emme tainneet löytää puoliakaan kätköistä, löytyneet kätköt eivät olleet mistään kotoisin, eksyimme lopulta jonnekin huitsin nevadaan ja alkoi sataa vettä. Yhdessä vaiheessa asuntoauton pakki lakkasi toimimasta ja allekirjoittanut joutui ajelemaan herra ties minne talojen pihaan, kunnes Outila näytti mistä kana pissii ja pisti pakin toimimaan. Lopulta kello läheni puolta yötä ja olimme löytäneet päivän aikana ehkä viisi kätköä. Ärsytti ja väsytti, joten päätimme lähteä kotiin. Kotipihalla törmäsin vielä asuntoautolla rivariini ja kumpikin sai törmäyksessä hieman osumaa. Kertakaikkisen hieno reissu, tyhmää oli. Ehdottomasti jatkossakin kannattaa ottaa juuri ASUNTOAUTO tuollaiselle päiväreissulle metsäkätköille!
Joo, se oli sellanen reissu se. Sen sijaan viime viikolla tehtiin ehkä maailman hauskin reissu Outilan kanssa! Laitilasta Eurajoen suuntaan oli ilmestynyt uusi kätkösarja nimeltä Vanha ruumistie. Kun on kerran annettu noin houkutteleva nimikin, niin olihan sinne oitis päästävä :D Sarjaan kuuluu 12 kätköä, joista yksi on multi ja viimeinen mysteeri. Mysteeriä varten tulee kerätä koordinaatteja jokaiselta kätköltä.
Vanha ruumistie 1. - Vaimaro
Jos on annettu niinkin yksinkertainen tehtävä kuin: Kerää kaikilta kätköiltä koordinaatit! niin mitä tämä kaksikko tekee? No ei ainakaan muista ottaa niitä koordinaatteja ensimmäiseltä kätköltä :D Hyvin lähti liikkeelle. No, tuudittauduttiin Outilan kanssa siihen ajatukseen, että ei se haittaa, jos vaan yks puuttuu. Yeah right!
Vanha ruumistie 7. - Lutta
Kuten kaikki asiaan perehtyneet huomaavat, niin tämä ei ole se kätkösarjan multi. Vaan Outilapa olikin niin kuutamolla, että huijasi tämän olevan! Se on jännä, miten se sai jopa ajo-ohjeet sopimaan tähän kätköön vaikka ne oikeasti olivatkin vasta seuraavaan. On se näppärä! No voitte kuvitella kuinka hämmästyneitä oltiin kätkön luona etsiessämme ensimmäistä multiamme. "Tää vaikuttaa kyllä ihan tavalliselta kätköltä!" :D Ei luoja.
Vanha ruumistie 8. - Tommila
No niin ja tämä sitten oli se oikea multi. Selvittiin ensimmäisestä osuudesta kunnialla, mutta... Kätkön sivulla on annettu ajo-ohjeet seuraavalle kätkölle. Seuraavalle! No, hassua miten näppärä se Outila tosiaan on. Ajettiin niillä ohjeilla nimittäin tälle kätkölle! :D Ja löydettiin tosiaan vielä perille ja tämä kätkö muuten olikin mielenkiintoinen. Hassu paikka keskellä metsää, ihan kuin joku olisi tehnyt sinne kivitaideteoksen. Vieressä virtaa soliseva puro. Kaunista.
Vanha ruumistie 12. - Irjanne
Ja sitten se kätkösarjan paras osuus. Eli meillä jäi koordinaateista se ensimmäisen kätkön numero puuttumaan, mutta ajateltiin että ei se niin paljon voi haitata. Jostain syystä lähdettiin sitten lähinnä tuurilla ajelemaan suuntaan äx ja kuviteltiin, että ihan oikeasti löydettiin kätköpaikalle. Vanhaan ruumistiehen kuuluu tarina, joka etenee kätköltä kätkölle. Tarinassa kerrotaan Matista, joka lopulta haudataan mysteerikätkön kohdalle. No, jos kaverukset Outila ja Tilkkuliini olisivat vaivautuneet lukemaan tarinan, niin siinähän selkeästi kerrotaan, mistä kätkön löytää. Mutta ei! Kun mieluummin me lähdetään ajamaan reilut kymmenen kilometriä linnuntietä, tietä pisin 17 kilometriä väärään suuntaan! Päädyttiin niin kummalliseen paikkaa, että huh huh. Outila laukaisi "kätköpaikalla" kuolemattoman: "No jo on Matille hautapaikka löydetty!" Olin laskea alleni välittömästi. Ei ollu Matin hauta siellä, ei...
No, löydettiin toki tästäkin kommeluksesta positiivisia piirteitä. Ajellessamme väärälle kätköpaikalle kuljimme Panelia-nimisen kylän läpi. Ja siinäpä oli valloittava paikka! Oikeasti mielenkiintoisia rakennuksia toinen toisensa vieressä. Aivan upea paikka. Ei ollut mitään tietoa tällaisesta mestasta ennen tätä sekaannusta.
Outila varmaan nirhaa minut, kun kerron vielä viimeisen niitin tästä retkestä. Kun kerran emme löytäneet Matin hautapaikkaa sieltä korvesta, niin pysähdyimme summan mutikassa matkan varrella paikalle nimeltä Kuninkaan hauta. Paikka on siis vanha muinaishauta. Ja mitä järkeilee tämä kaksikko? "Tämä saattaisi kyllä olla hyvä hautapaikka Matille, etsitäänpä täältä." Ei herran jumala mitä tyhmyyksiä! No juu, ei ollu kätkö sielläkään. Vinkkinä tosin seudun kätköilijöille, että se olisi ehdottomasti kätkön arvoinen paikka :D
Sen pituinen se.
lauantai 12. syyskuuta 2009
maanantai 10. elokuuta 2009
Kuvatuksia Lontoosta
No niin. Tässä siis kuvia Lontoon kätköreissulta. Bloggaus aiheesta löytyy alta tai täältä.
Tässä ekaksi yleistä fiilistelyä puistosta.
Tässä ekaksi yleistä fiilistelyä puistosta.
Lisää yleistä fiilistelyä puistosta.
Joutsenlammen joutsen hyvää päivää.
Matkalla kohti toista kätköä. Jos oikein tosi, tosi, tosi tarkkaan katsoo, niin kätköpaikka näkyy kuvassa keskellä. Tommonen pömpeli, jota ympäröi rautainen aita.
Lammen lähistöltä. Valtavan kaunis ilta. Tahtoo takaisin! :)Terveisiä Lontoosta!
No niin! Nyt on sitten läntinenkin pallonpuolisko vallattu. Käväistiin avecin kanssa viiden päivän retkellä Lontoossa ja yksi ilta pyhitettiin kätköilylle. Yövyimme aivan Hyde Parkin vieressä, joten valittiin kätköt puiston läheisyydestä. Pari tuntia aikaa ja neljä kätköä.
Wild West(end)
Tämä oli kätköistä ehdottomasti helpoin ja mukavin logata. Hyde Parkissa vaeltaa koko ajan kansaa ees sun taas, joten koko ajan täytyy olla varuillaan, ettei kukaan näe. Englannissa ylipäätään näkee poliiseja huomattavasti enemmän kuin Suomessa, joten jos eksyy näille leveysasteille, kannattaa olla selitys valmiina, että mitä oikein on puuhaamassa. Me emme onneksi joutuneet selittelemään kenellekään.
Kätkö oli siis helppo ja mukava siksi, että se oli sijoitettu ison puun taakse siten, ettei se näkynyt kävelytielle. Vielä kun meikäläinen leikki Joutsenlammen joutsenta ja avec oli samalla kuvailevinaan, niin nimi oli logipaperissa ennen kuin puussa hyppivät oravatkaan tajusi mitä oli tapahtunut. Ja oravia siellä muuten riitti :D
Pull up A Deck Chair
Lontoolaisilla kätköillä on kyllä hassuja nimiä. Tämänkään kätkön nimeä en osaa millään yhdistää varsinaiseen kätköön. Mutta olipa kätköpaikka! Aivan vieressä on valtavan kaunis lampi, joka tietysti osaltaan hankaloitti kätkön loggaamista, koska lammelle oli keräntyynyt muutama tuhat muukin ihminen viettämään kesäpäivää. Aivan kätköpaikan vieressä oli vielä nuorisojoukko maistelemassa olusiaan, joten tällä kätköllä vaadittiin jo vähän oveluutta.
Kätkö oli jemmattu rautaisen aidan pulttiin, joka oli helppo arvata kätkökuvauksesta. Ei tarvinnut kuin etsiä oikea pultti ja huomata, että sehän on tietysti aivan juopottelevan nuorisojoukon edessä. Armas avec oli ritarillisella tuulella ja tarjoutui sitomaan kengännauhojaan. Kotvasen kuluttua logipaperi ojennettiinkin minulle. Puistossa oli sadellut ja kätköpaperi oli yhtä mössöä. Piti siis lisätä oma paperi vanhan ympärille. Kätkön palauttaminen olikin sitten vaikeampi juttu, mutta sain avecin vakuutettua, että kengät voi ihan hyvin sitoa vielä toisenkin kerran :P
Play in the Park
Tämän kätkön nimessä on sentään jokin järki, kun kätkö sijaitsee leikkikentän aidan liepeillä. Arvasin kyllä jo kaukaa, missä kätkö voi olla ja hilpasin mestoille tarkastelemaan paikkaa. Aikani paikkaa tuijoteltuani avec tuli viereen hihkumaan "Etkö sä nyt nää missä se on!?" Ja kieltämättä, siinähän se oli koko ajan ollut silmieni edessä. Ilmeisesti kätköpurkki oli pudonnut ja lojui pensaassa valtoimenaan. Kirjailimme nimet kätköön ja avec sai hoitaa palautuksen jo tutuksi tulleeseen "Joutsenlampi tyyliin".
Kolme löytämästämme kätköstä oli nanoja joiden logipaperit oli survottu niin piukkaan purnukkaan, ettei niitä kaikkia saanut ulos ollenkaan. Näillä leveyspiireillä tämä ilmeisesti on kovinkin yleistä, joten kannattaa pitää aina pientä paperinpalaa mukana, jotta voi tarpeen vaatiessa lisätä oman palansa purnukkaan, jos aito ei tahdo tulla purkista ulos. Itse reviskelin purkkeihin kätkökarttoja :D
Forsythia
Tämä oli illan viimeinen kätkö ja tämän kanssa meinasikin sitten tulla kiire. Olimme jo kertaalleen poistuneet puistosta kaupassa käymään ja olimme palaamassa hotellille. Avec höpötti koko ajan vieressä, että "Koska se puisto menikään kiinni" ja "Ehditäänkö me vielä sinne puistoon". Allekirjoittanut oli menettää hermonsa, kun juurihan me sieltä puistosta tulimme. Viimein, kun avec muisti mainita, että se neljäskin kätkö on vielä puiston puolella, niin minäkin äkillisesti huolestuin puiston aukioloajoista :D No olisi heti sanonut, että kätkö on puistossa! Minä oli katsonut kartasta, että se on kadun puolella matkallamme takaisin hotelliin.
Noh, tässä kohtaa tuli siis kiire. Puisto sulkeutuu aina auringonlaskun aikaan ja tässä tapauksessa meillä oli noin 20 minuuttia aikaa jäljellä. Mars kätkön luo ja etsimään. Lähes 10 vuotta vanha gepsini ohjasi meidät aivan kohdille ja olin heti varma, mistä kätkön löytäisin. Eikun maahan pyörimään ja puistonpenkkiä tutkimaan. Ahdistus vähän kasvoi, kun kätkö ei löytynytkään. Lähdin haihattelemaan pisin penkin ympäristöä, kun avec hihkuu "Täällä se on!" Thank good se on niin paljon säntillisempi ja tarkempi kuin minä. Siellähän se kätkö oli, mistä olin jo kertaalleen katsonut.
Tietenkin tämä kätkö oli vielä sellainen nano, jonka logikirja ei suostunut ulos purkistaan. Äkkiä repäsemään pala kätkökarttaa, nimet paperiin, paperi purkkiin ja purkki takaisin, kunhan tuli sopiva tauko ihmisvirrassa. Ehdimme juuri ajoissa, sillä samalla kun kävelimme puiston portteja kohti, poliisit, jotka tyhjensivät puistoa tulivat jo meitä vastaan. Huh heijaa!
Vaan olipa taas mukavaa. Voin lämpimästi suositella Lontoossa kätköilyä muillekin. Itse emme uskaltaneet hakea kaikkein vilkkaimmin liikennöidyistä pakoista, koska niissä pyörii niin paljon poliiseja. Ja Lontoossa oli sekin hyvä puoli, että aina kun nälkä yllätti, niin jokaisesta ravintolasta sai aivan pirun hyvää palvelua! Sellaista palvelua ei saa Suomesta mistään. Jotta sellaista. Nyt tuli niin pitkä bloggaus, että pistän kuvat erilliseen kirjoitukseen. Kuullaan taas!
Wild West(end)
Tämä oli kätköistä ehdottomasti helpoin ja mukavin logata. Hyde Parkissa vaeltaa koko ajan kansaa ees sun taas, joten koko ajan täytyy olla varuillaan, ettei kukaan näe. Englannissa ylipäätään näkee poliiseja huomattavasti enemmän kuin Suomessa, joten jos eksyy näille leveysasteille, kannattaa olla selitys valmiina, että mitä oikein on puuhaamassa. Me emme onneksi joutuneet selittelemään kenellekään.
Kätkö oli siis helppo ja mukava siksi, että se oli sijoitettu ison puun taakse siten, ettei se näkynyt kävelytielle. Vielä kun meikäläinen leikki Joutsenlammen joutsenta ja avec oli samalla kuvailevinaan, niin nimi oli logipaperissa ennen kuin puussa hyppivät oravatkaan tajusi mitä oli tapahtunut. Ja oravia siellä muuten riitti :D
Pull up A Deck Chair
Lontoolaisilla kätköillä on kyllä hassuja nimiä. Tämänkään kätkön nimeä en osaa millään yhdistää varsinaiseen kätköön. Mutta olipa kätköpaikka! Aivan vieressä on valtavan kaunis lampi, joka tietysti osaltaan hankaloitti kätkön loggaamista, koska lammelle oli keräntyynyt muutama tuhat muukin ihminen viettämään kesäpäivää. Aivan kätköpaikan vieressä oli vielä nuorisojoukko maistelemassa olusiaan, joten tällä kätköllä vaadittiin jo vähän oveluutta.
Kätkö oli jemmattu rautaisen aidan pulttiin, joka oli helppo arvata kätkökuvauksesta. Ei tarvinnut kuin etsiä oikea pultti ja huomata, että sehän on tietysti aivan juopottelevan nuorisojoukon edessä. Armas avec oli ritarillisella tuulella ja tarjoutui sitomaan kengännauhojaan. Kotvasen kuluttua logipaperi ojennettiinkin minulle. Puistossa oli sadellut ja kätköpaperi oli yhtä mössöä. Piti siis lisätä oma paperi vanhan ympärille. Kätkön palauttaminen olikin sitten vaikeampi juttu, mutta sain avecin vakuutettua, että kengät voi ihan hyvin sitoa vielä toisenkin kerran :P
Play in the Park
Tämän kätkön nimessä on sentään jokin järki, kun kätkö sijaitsee leikkikentän aidan liepeillä. Arvasin kyllä jo kaukaa, missä kätkö voi olla ja hilpasin mestoille tarkastelemaan paikkaa. Aikani paikkaa tuijoteltuani avec tuli viereen hihkumaan "Etkö sä nyt nää missä se on!?" Ja kieltämättä, siinähän se oli koko ajan ollut silmieni edessä. Ilmeisesti kätköpurkki oli pudonnut ja lojui pensaassa valtoimenaan. Kirjailimme nimet kätköön ja avec sai hoitaa palautuksen jo tutuksi tulleeseen "Joutsenlampi tyyliin".
Kolme löytämästämme kätköstä oli nanoja joiden logipaperit oli survottu niin piukkaan purnukkaan, ettei niitä kaikkia saanut ulos ollenkaan. Näillä leveyspiireillä tämä ilmeisesti on kovinkin yleistä, joten kannattaa pitää aina pientä paperinpalaa mukana, jotta voi tarpeen vaatiessa lisätä oman palansa purnukkaan, jos aito ei tahdo tulla purkista ulos. Itse reviskelin purkkeihin kätkökarttoja :D
Forsythia
Tämä oli illan viimeinen kätkö ja tämän kanssa meinasikin sitten tulla kiire. Olimme jo kertaalleen poistuneet puistosta kaupassa käymään ja olimme palaamassa hotellille. Avec höpötti koko ajan vieressä, että "Koska se puisto menikään kiinni" ja "Ehditäänkö me vielä sinne puistoon". Allekirjoittanut oli menettää hermonsa, kun juurihan me sieltä puistosta tulimme. Viimein, kun avec muisti mainita, että se neljäskin kätkö on vielä puiston puolella, niin minäkin äkillisesti huolestuin puiston aukioloajoista :D No olisi heti sanonut, että kätkö on puistossa! Minä oli katsonut kartasta, että se on kadun puolella matkallamme takaisin hotelliin.
Noh, tässä kohtaa tuli siis kiire. Puisto sulkeutuu aina auringonlaskun aikaan ja tässä tapauksessa meillä oli noin 20 minuuttia aikaa jäljellä. Mars kätkön luo ja etsimään. Lähes 10 vuotta vanha gepsini ohjasi meidät aivan kohdille ja olin heti varma, mistä kätkön löytäisin. Eikun maahan pyörimään ja puistonpenkkiä tutkimaan. Ahdistus vähän kasvoi, kun kätkö ei löytynytkään. Lähdin haihattelemaan pisin penkin ympäristöä, kun avec hihkuu "Täällä se on!" Thank good se on niin paljon säntillisempi ja tarkempi kuin minä. Siellähän se kätkö oli, mistä olin jo kertaalleen katsonut.
Tietenkin tämä kätkö oli vielä sellainen nano, jonka logikirja ei suostunut ulos purkistaan. Äkkiä repäsemään pala kätkökarttaa, nimet paperiin, paperi purkkiin ja purkki takaisin, kunhan tuli sopiva tauko ihmisvirrassa. Ehdimme juuri ajoissa, sillä samalla kun kävelimme puiston portteja kohti, poliisit, jotka tyhjensivät puistoa tulivat jo meitä vastaan. Huh heijaa!
Vaan olipa taas mukavaa. Voin lämpimästi suositella Lontoossa kätköilyä muillekin. Itse emme uskaltaneet hakea kaikkein vilkkaimmin liikennöidyistä pakoista, koska niissä pyörii niin paljon poliiseja. Ja Lontoossa oli sekin hyvä puoli, että aina kun nälkä yllätti, niin jokaisesta ravintolasta sai aivan pirun hyvää palvelua! Sellaista palvelua ei saa Suomesta mistään. Jotta sellaista. Nyt tuli niin pitkä bloggaus, että pistän kuvat erilliseen kirjoitukseen. Kuullaan taas!
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Hiljaseloa
Tervehdys!
On vierähtänyt tovi jos toinenkin viimeisestä bloggauksesta. Syynä lähinnä se, että ei ole kauheasti tullut käytyä kätköillä. Vaan ehdittiinpä tuossa sentään käväistä Naantalissa iltakätköillä. Valittiin kaikista kauniista kesäpäivistä se oikein sateinen ja lähdettiin tarpomaan soiseen maastoon. This is the way we do it in Finland!
Linnavuoren Kolo
Ihan ensimmäiseksi kiivettiin pirun korkealle kalliolle ihastelemaan maisemia. Testailin samalla tuota Nokia 6220 Classicia kätköilykäytössä. No eihän siitä mitään tullut, ainakaan noin korvessa. Pitää ottaa vielä uusintakokeilu jossain hieman vähempi-metsäisessä paikassa. Äkkiseltään voin kyllä sanoa, että ei siitä gepsiksi minulle ole. Kätkö oli niin peruskauraa kuin vain olla voi. Onneksi oli salmiakkia eväänä, niin mieli pysyi korkealla :P Kukkulalta laskeutuminen olikin sitten hankalampi juttu, koska eihän me tietenkään polkua voitu käyttää :D
Koukkunokka ja Räpyläjalka
En nyt muista kumpi näistä oli kumpi, mutta toinen oli sijoitettu keskelle suota. Siinä kastui sukka jos toinenkin ja Outila oli saada slaagin kätkön nähtyään. En viitsi spoilata iloa tulevilta kävijöiltä, mutta ihan hauskanen toteutus. Varmaan juurikin tuosta toteutustavasta johtuen kätkö on pitänyt sijoittaa niin piiloon, siis keskelle suota, ettei jästit pääse tuhoamaan sitä. Toinenkin kätkö oli jemmattu keskelle kaislikkoa, mutta ei se kenkien kastuminen enää siinä vaiheessa haitannut, kun ne kerran oli jo märät.
Ankkurikivi
Tämä nyt taas kuuluu kätköihin, jotka olisi voinut vaikka jättää toteuttamatta. On kyllä niiiiiiin peruspurkki in the middle of nowhere, että huh huh. Voisimme kaikki ottaa tästä kätköstä opiksi, että jos olet kirjoittamassa kätkökuvaukseen "Tämä ihan vaan "ahaa- elämys"kätkö.." ja "oli siis "täydellinen" extempore kätkö." niin ole hyvä, ja jätä kätkö julkaisematta. Sen eväsrasian voi hyvin säilyttää ja ottaa sitten käyttöön, kun tulee mieleen jokin kätköpaikka, jossa olisi edes jotain ideaa. Ärrimurri!
No, ehkä meitä on jokaiseen junaan, joten edustakoot tuo nyt vain omaa mielipidettäni. Kyseinen kätköilijä on piilottanut melkoisen määrän purnukoita, joten kaipa sinne sitten välillä eksyy mukaan vähän sutta ja sekundaakin.
Mitenkähän muiden kätköilijöiden kesä on sujunut?
On vierähtänyt tovi jos toinenkin viimeisestä bloggauksesta. Syynä lähinnä se, että ei ole kauheasti tullut käytyä kätköillä. Vaan ehdittiinpä tuossa sentään käväistä Naantalissa iltakätköillä. Valittiin kaikista kauniista kesäpäivistä se oikein sateinen ja lähdettiin tarpomaan soiseen maastoon. This is the way we do it in Finland!
Linnavuoren Kolo
Ihan ensimmäiseksi kiivettiin pirun korkealle kalliolle ihastelemaan maisemia. Testailin samalla tuota Nokia 6220 Classicia kätköilykäytössä. No eihän siitä mitään tullut, ainakaan noin korvessa. Pitää ottaa vielä uusintakokeilu jossain hieman vähempi-metsäisessä paikassa. Äkkiseltään voin kyllä sanoa, että ei siitä gepsiksi minulle ole. Kätkö oli niin peruskauraa kuin vain olla voi. Onneksi oli salmiakkia eväänä, niin mieli pysyi korkealla :P Kukkulalta laskeutuminen olikin sitten hankalampi juttu, koska eihän me tietenkään polkua voitu käyttää :D
Koukkunokka ja Räpyläjalka
En nyt muista kumpi näistä oli kumpi, mutta toinen oli sijoitettu keskelle suota. Siinä kastui sukka jos toinenkin ja Outila oli saada slaagin kätkön nähtyään. En viitsi spoilata iloa tulevilta kävijöiltä, mutta ihan hauskanen toteutus. Varmaan juurikin tuosta toteutustavasta johtuen kätkö on pitänyt sijoittaa niin piiloon, siis keskelle suota, ettei jästit pääse tuhoamaan sitä. Toinenkin kätkö oli jemmattu keskelle kaislikkoa, mutta ei se kenkien kastuminen enää siinä vaiheessa haitannut, kun ne kerran oli jo märät.
Ankkurikivi
Tämä nyt taas kuuluu kätköihin, jotka olisi voinut vaikka jättää toteuttamatta. On kyllä niiiiiiin peruspurkki in the middle of nowhere, että huh huh. Voisimme kaikki ottaa tästä kätköstä opiksi, että jos olet kirjoittamassa kätkökuvaukseen "Tämä ihan vaan "ahaa- elämys"kätkö.." ja "oli siis "täydellinen" extempore kätkö." niin ole hyvä, ja jätä kätkö julkaisematta. Sen eväsrasian voi hyvin säilyttää ja ottaa sitten käyttöön, kun tulee mieleen jokin kätköpaikka, jossa olisi edes jotain ideaa. Ärrimurri!
No, ehkä meitä on jokaiseen junaan, joten edustakoot tuo nyt vain omaa mielipidettäni. Kyseinen kätköilijä on piilottanut melkoisen määrän purnukoita, joten kaipa sinne sitten välillä eksyy mukaan vähän sutta ja sekundaakin.
Mitenkähän muiden kätköilijöiden kesä on sujunut?
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Retki Porin perukoille
Tervehdys! Viime viikonloppuna kieppastiin Poriin asti kätköjä hakemaan. Käytiin samalla testaamassa Yyterin hiekkaranta. Sen verran mukavaa oli helteessä makoilla Yyterin sannoilla, että täytyy ehkä tehdä vielä toinenkin retki :)
Kaikki retken purnukat ja piilot oli vähän liiankin helppoja. Ei tarvinnut kuin ohjata itsensä oikeille mestoille ja purkki pilkotti jo piilostaan. Mutta täytynee syyttä kyllä ihan itseään, kun on niin helppoja kätköjä mennyt valitsemaan :D Otetaanpas pari esimerkkiä.
Porin pieneläinhautausmaa - Pet cemetery of Pori
Tämä oli kyllä kaunis kätköpaikka. Hautuumaalla kävi meidän käyntimme aikana kolme pariskuntaa tuomassa kukkia lemmikkiensä haudoilla. Rauhallinen ja söpö paikka. Itse kätkö sen sijaan oli sitä luokkaa, että tällaisen kätkön kun on nähnyt kerran, ne tunnistaa jatkossa aina saman tien. No, siitäkään ei voi kätköttäjää syyttää :D Ihastuttava paikka enikeis.
Merikappelin Muistomerkki
Tämä purnukka taas oli niin näkyvällä paikalla, että ihme kun on saanut olla paikallaan. Paikka ehdottomasti on kätkön arvoinen. Jotenkin siellä pystyi kuvittelemaan sen vanhan kappelin ja ihmiset, jotka sitä on käyttäneet. Tästäkin paikasta pitää sanoa, että olipa söpö :D
S/43
No, niin. Tuo kätkö onkin sitten tällä hetkellä hyllyllä ja kerron myöhemmin miksi. Tämä kätkö aiheutti tällä retkellä eniten haastetta, koska paikalla oli reilut toistakymmentä jästiä ihan vieressä. Onneksi vieressä on muistomerkki ja paljon muutakin pällisteltävää, jota voi kuvailla tai katsella ihan muuten vaan. Tarpeeksi kauan kun odotti, niin tuliva sopiva väli, jotta purnukan sai poimittua rauhassa. Vielä kun meni kauemmas kirjoittelemaan loggauksen, niin kukaan ei huomannut mitään. Nasta mesta.
Reposaaren kirkko - The church of Reposaari
Tällä kätköllä taas oli käynyt jästejä. Purkki kyllä oli paikallaan, mutta edellinen kävijä oli keräillyt sen sisukset maastosta ja nyttenkin paikalla oli lasinsiruja. Kätkön naamiointi on sen verran paljastava, etten kyllä ihmettele, jos ja kun pojankoltiaiset sen ovat löytäneet. Olivatpa vielä piirtäneet hienoja kuviakin logivihkoon. Kirkko sinänsä oli käymisen arvoinen. Reposaari oli kyllä kummallinen paikka. Kummallisia taloja ja kummallisia ihmisiä. Ihan kuin olisi hypännyt historiassa pari vuosikymmentä taakse päin. No, sellasta se joskus on.
Retki siis sinänsä sujui ihan hyvin, mikä on jo ehkä ihme, mutta takaisin tullessa huomasin, että se perhanan purkki S/43 -kätköltä oli jäänyt käsilaukkuuni! Siksi se siis on hyllyllä. Pistin kyllä sen jo eilen postissa menemään kätkön omistajalle, mutta ottaa varmasti aikansa ennen kuin purkki on taas haettavissa. Sori, sori, sori! Arvoisille lukijoille voin kertoa vinkkinä, että jos ajatuksenkulku juoksee seuraavanlaisesti, kannattaisi ehkä miettiä kaksi kertaa mitä on tekemässä:
"Mä meen loggaamaan tän kätkön tonne kauemmas. Jaa mutta onpa hieno muistomerkki. Pistänpä kätkön hetkeksi laukkuuni. Ihan varmasti kyllä unohdan sen sinne. Oi kun kivan näköinen miina!"
...ja niin siinä sitten kävi. No, kätkönomistaja oli ymmärtäväinen ja kukaan ei tällä kertaa loukkaantunut, joten no hätä! :D
Kaikki retken purnukat ja piilot oli vähän liiankin helppoja. Ei tarvinnut kuin ohjata itsensä oikeille mestoille ja purkki pilkotti jo piilostaan. Mutta täytynee syyttä kyllä ihan itseään, kun on niin helppoja kätköjä mennyt valitsemaan :D Otetaanpas pari esimerkkiä.
Porin pieneläinhautausmaa - Pet cemetery of Pori
Tämä oli kyllä kaunis kätköpaikka. Hautuumaalla kävi meidän käyntimme aikana kolme pariskuntaa tuomassa kukkia lemmikkiensä haudoilla. Rauhallinen ja söpö paikka. Itse kätkö sen sijaan oli sitä luokkaa, että tällaisen kätkön kun on nähnyt kerran, ne tunnistaa jatkossa aina saman tien. No, siitäkään ei voi kätköttäjää syyttää :D Ihastuttava paikka enikeis.
Merikappelin Muistomerkki
Tämä purnukka taas oli niin näkyvällä paikalla, että ihme kun on saanut olla paikallaan. Paikka ehdottomasti on kätkön arvoinen. Jotenkin siellä pystyi kuvittelemaan sen vanhan kappelin ja ihmiset, jotka sitä on käyttäneet. Tästäkin paikasta pitää sanoa, että olipa söpö :D
No, niin. Tuo kätkö onkin sitten tällä hetkellä hyllyllä ja kerron myöhemmin miksi. Tämä kätkö aiheutti tällä retkellä eniten haastetta, koska paikalla oli reilut toistakymmentä jästiä ihan vieressä. Onneksi vieressä on muistomerkki ja paljon muutakin pällisteltävää, jota voi kuvailla tai katsella ihan muuten vaan. Tarpeeksi kauan kun odotti, niin tuliva sopiva väli, jotta purnukan sai poimittua rauhassa. Vielä kun meni kauemmas kirjoittelemaan loggauksen, niin kukaan ei huomannut mitään. Nasta mesta.
Reposaaren kirkko - The church of Reposaari
Tällä kätköllä taas oli käynyt jästejä. Purkki kyllä oli paikallaan, mutta edellinen kävijä oli keräillyt sen sisukset maastosta ja nyttenkin paikalla oli lasinsiruja. Kätkön naamiointi on sen verran paljastava, etten kyllä ihmettele, jos ja kun pojankoltiaiset sen ovat löytäneet. Olivatpa vielä piirtäneet hienoja kuviakin logivihkoon. Kirkko sinänsä oli käymisen arvoinen. Reposaari oli kyllä kummallinen paikka. Kummallisia taloja ja kummallisia ihmisiä. Ihan kuin olisi hypännyt historiassa pari vuosikymmentä taakse päin. No, sellasta se joskus on.
Retki siis sinänsä sujui ihan hyvin, mikä on jo ehkä ihme, mutta takaisin tullessa huomasin, että se perhanan purkki S/43 -kätköltä oli jäänyt käsilaukkuuni! Siksi se siis on hyllyllä. Pistin kyllä sen jo eilen postissa menemään kätkön omistajalle, mutta ottaa varmasti aikansa ennen kuin purkki on taas haettavissa. Sori, sori, sori! Arvoisille lukijoille voin kertoa vinkkinä, että jos ajatuksenkulku juoksee seuraavanlaisesti, kannattaisi ehkä miettiä kaksi kertaa mitä on tekemässä:
"Mä meen loggaamaan tän kätkön tonne kauemmas. Jaa mutta onpa hieno muistomerkki. Pistänpä kätkön hetkeksi laukkuuni. Ihan varmasti kyllä unohdan sen sinne. Oi kun kivan näköinen miina!"
...ja niin siinä sitten kävi. No, kätkönomistaja oli ymmärtäväinen ja kukaan ei tällä kertaa loukkaantunut, joten no hätä! :D
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Trademark Outilan Kartta
Jaahas. Vappukätköjen päivitys saa nyt luvan jäädä. Nyt alkaa tarina retkestä, josta Outila yritti tehdä mahdollisimman hankalan!
Aivan ensimmäiseksi palaan tämän postauksen otsikkoon. Määritelkäämme kriteerit Outilan Kartalle:
1. Kartta tulee ehdottomasti piirtää käsin.
2. Kartassa ei saa olla merkittynä mittakaavaa.
3. Kartan välimatkoja ei saa myöskään suhteuttaa.
4. Jos karttaan kirjataan katujen ja teiden nimiä, ne pitää kirjoittaa väärin. Vain mielikuvitus rajana.
5. Jos mahdollista, parkkipaikkaa ei merkitä karttaan. Tämä helpottaisi turhaan retkeä.
6. Korkeuskäyrät? Mitä ne on?
7. Polkuja emme käytä, joten niitä on myöskään turha piirtää.
Noin. Alkuasetelma on yleensä tuollainen. Ja tuolla tavalla me ollaan hyvinkin usein jopa selvitty! Mutta tällä kertaa Outila ylitti itsensä. Täytyy sanoa, että tällaista en olisi kyllä itse ikinä keksinyt. On se niin kekseliäs se Outila. Nimittäin tällä kertaa lähdimme metsästämään neljää kätköä, jotka Outila merkkasi numerojärjestyksessä Outilan Karttaan. Kaunis ajatus, ei käy kieltämän, mutta kun gepsiin Outila kirjasikin kätköt eri järjestyksessä. Arvatkaapa kuinka kauan kesti huomata tämä?
"Aika hassua, että tää näyttää niinku numero 4 olis kauimpana vaikka me ollaan kartalla ihan vieressä. Aika jännä."
Aina kun onnistuttiin löytämään jokin kätkö, sai purkkia avatessaan jännittää, että mikäköhän kätkön nimi on oikeasti kyseessä. Että jos kaipaatte haasteita kätköreissuillenne, niin suosittelen lämpimästi Outilan taktiikkaa. Kätköt numerojärjestykseen ja numerot kartalle, sen jälkeen koordinaatit gepsiin täysin random-numeroilla. Terve! :D
Ja kyseessähän oli siis Kallavuori-kätkösarja Nousiaisissa. Kertakaikkisen upeat mestat. Lisäilen kuvia myöhemmin. Ja nämä kaksi kätköä siis jopa löysimme: Kallavuori - kolmio ja Kallavuori - vuori. Kätköistä noin yleisesti ottaen kommenttina sen verran, että niitä oli vähän hankala lähestyä. Saattaa tietysti olla, että joku järkevä polku olisi johdattanut kätköilijät purkilta toiselle, mutta ei me vaan sellasta kyllä löydetty. Mikä ei kyllä ole kovin epätavallista :D Kannattaa siis varata reippaasti aikaa, jos meinaa napata kaikki neljä kätköä samalla reissulla. Varsinkin, jos lähtee matkaan Outilan kanssa :D
Takaisin autolle päin kävellessä Outila oli aiheuttaa minulle vielä sydänkohtauksen. Nousiaisissa oli ihanan rauhallista ja luonnossa kuului vaan linnun viserrys. Kävelimme autotien reunaa ja ohi sattui juuri kulkemaan auto. Kiinnitin hetkeksi huomioni autoon ja kun palautin katseeni takaisin eteenpäin, Outila osoitti jalkoihini, jossa olikin käärme! Hui s**tana mä säikähdin! Hyppäsin noin metrin verran ilmaan, kiljahdin oikein kuuluvasti ja toimintani muistutti Outilan mielestä kurkipotkua. Outikin siinä tohinassa taisi jo sen verran pelästyä, että ymmärsi ainakin väistää pois alta. Palasin tarkastamaan episodin aiheuttaneen elikon, mutta se olikin jo kuollut ressukka. Hysteerisen naurukohtauksen saattamina palasimme autolle. Ei ollenkaan paska reissu, kun ottaa huomioon kaiken sen vaivan, mitä Outila tämän eteen näki :D
Aivan ensimmäiseksi palaan tämän postauksen otsikkoon. Määritelkäämme kriteerit Outilan Kartalle:
1. Kartta tulee ehdottomasti piirtää käsin.
2. Kartassa ei saa olla merkittynä mittakaavaa.
3. Kartan välimatkoja ei saa myöskään suhteuttaa.
4. Jos karttaan kirjataan katujen ja teiden nimiä, ne pitää kirjoittaa väärin. Vain mielikuvitus rajana.
5. Jos mahdollista, parkkipaikkaa ei merkitä karttaan. Tämä helpottaisi turhaan retkeä.
6. Korkeuskäyrät? Mitä ne on?
7. Polkuja emme käytä, joten niitä on myöskään turha piirtää.
Noin. Alkuasetelma on yleensä tuollainen. Ja tuolla tavalla me ollaan hyvinkin usein jopa selvitty! Mutta tällä kertaa Outila ylitti itsensä. Täytyy sanoa, että tällaista en olisi kyllä itse ikinä keksinyt. On se niin kekseliäs se Outila. Nimittäin tällä kertaa lähdimme metsästämään neljää kätköä, jotka Outila merkkasi numerojärjestyksessä Outilan Karttaan. Kaunis ajatus, ei käy kieltämän, mutta kun gepsiin Outila kirjasikin kätköt eri järjestyksessä. Arvatkaapa kuinka kauan kesti huomata tämä?
"Aika hassua, että tää näyttää niinku numero 4 olis kauimpana vaikka me ollaan kartalla ihan vieressä. Aika jännä."
Aina kun onnistuttiin löytämään jokin kätkö, sai purkkia avatessaan jännittää, että mikäköhän kätkön nimi on oikeasti kyseessä. Että jos kaipaatte haasteita kätköreissuillenne, niin suosittelen lämpimästi Outilan taktiikkaa. Kätköt numerojärjestykseen ja numerot kartalle, sen jälkeen koordinaatit gepsiin täysin random-numeroilla. Terve! :D
Ja kyseessähän oli siis Kallavuori-kätkösarja Nousiaisissa. Kertakaikkisen upeat mestat. Lisäilen kuvia myöhemmin. Ja nämä kaksi kätköä siis jopa löysimme: Kallavuori - kolmio ja Kallavuori - vuori. Kätköistä noin yleisesti ottaen kommenttina sen verran, että niitä oli vähän hankala lähestyä. Saattaa tietysti olla, että joku järkevä polku olisi johdattanut kätköilijät purkilta toiselle, mutta ei me vaan sellasta kyllä löydetty. Mikä ei kyllä ole kovin epätavallista :D Kannattaa siis varata reippaasti aikaa, jos meinaa napata kaikki neljä kätköä samalla reissulla. Varsinkin, jos lähtee matkaan Outilan kanssa :D
Takaisin autolle päin kävellessä Outila oli aiheuttaa minulle vielä sydänkohtauksen. Nousiaisissa oli ihanan rauhallista ja luonnossa kuului vaan linnun viserrys. Kävelimme autotien reunaa ja ohi sattui juuri kulkemaan auto. Kiinnitin hetkeksi huomioni autoon ja kun palautin katseeni takaisin eteenpäin, Outila osoitti jalkoihini, jossa olikin käärme! Hui s**tana mä säikähdin! Hyppäsin noin metrin verran ilmaan, kiljahdin oikein kuuluvasti ja toimintani muistutti Outilan mielestä kurkipotkua. Outikin siinä tohinassa taisi jo sen verran pelästyä, että ymmärsi ainakin väistää pois alta. Palasin tarkastamaan episodin aiheuttaneen elikon, mutta se olikin jo kuollut ressukka. Hysteerisen naurukohtauksen saattamina palasimme autolle. Ei ollenkaan paska reissu, kun ottaa huomioon kaiken sen vaivan, mitä Outila tämän eteen näki :D
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Vappukätköt!
Morjes!
Vappuna joku sai näin hienon pallon ja se joku EN ollut MINÄ!
Vappuna joku sai näin hienon pallon ja se joku EN ollut MINÄ!Täytyy kyllä sanoa, että ikinä ei ole ollut näin hankalaa miettiä, mitä kätköreissusta kirjoittaisi, mutta kerrotaan nyt sitten se, mitä siitä muistetaan :D
Katolinen kirkko ja luostari
Virallisen lakituksen jälkeen lähdimme vapunaattona köpöttelemään kätköille. Sitä en osaa sanoa, miksi näin tapahtui, mutta ainakin se oli viisaampaa tehdä jo tässä vaiheessa, kuten voimme päätellä vapunpäivän kätköistä...
HupPuh ystävineen oli käynyt tällä kätköllä jo pariin otteeseen tsekkailemassa mestat. Valitettavasti he eivät olleet löytäneet purnukkaa, joten nyt paikan päälle lähdettiin isommalla joukolla. HupPuh oli varustautunut lisäksi kuoharipullolla, jota virittäytyi heti paikallemme saavuttua availemaan varmana löydöstämme.
Hetken aikaa ihan vain tapojamme kunniottaaksemme pyörimme ympyrää ja aiheutimme hämmästystä kanssaihmisissä kopeiloimalla talon seiniä, rännejä, puita, kukkapuskia ja kaikkea mahdollista, kyllä te tiedätte miten se menee. Lähdin tarkastelemaan jo kerran katsottuja mestoja, kun purkki sattumalta osui silmääni. Yritin lähestyä HupPuhia, Outilaa ja muita paljastamatta kätkön löytyneen, mutta kyllä sen kuulemma naamasta näki, että purnukka oli löytynyt :)
Skumppa auki (ja alas!) ja matka jatkuu.
Apteekkimuseo
Tämä olikin vähän helpompi tapaus. Kätkökuvauksessa lukee jotakin tyyliin "se toinen ilmiselvä paikka", minkä vuoksi oli kauhean kätevää, että oli useampi etsijä, kun toinen meistä sen sitten löysi. Vaikka purkki on näin keskustassa, niin ihme ja kyllä vappuna sai etsiä purkkia täysin rauhassa!
Rouvasväen rukoushuone
Tämä on kummallinen kätkö. HupPuh tovereineen on tätä kaiketi aiemminkin etsinyt, eikä ole sitä löytänyt. Vappunakaan viiden etsijän voimin ei ollut toivoakaan saada purnukkaa käsiinsä. Kätköpaikka on melko kummallinen, sillä siellä ei ole montaakaan vaihtoehtoa sen kokoiselle purnukalla. Ja vaikka katsoo kaikki mahdolliset paikat, niin purnukka ei ota löytyäkseen.
Vappuna kätköilemisessä oli tietysti se hyvä puoli, että vaikka teki Turun keskustassa jotakin tuollaista, niin haalarit jalassa maassa möyrivää ihmistä ei ihmettele kukaan! :D
Palataanpas niihin vappupäivän kätköihin vielä myöhemmin, vaikka epäilenkin, että siitä kirjoituksesta saattaakin tulla melkoisen lyhyt..
maanantai 4. toukokuuta 2009
Hämptonin Karhupatsas
Tervens! Ei nyt millään jaksa raportoida ihan jokaikistä Hämeenlinnan kätköä, koska nyt pitää päästä kertomaan Vappukätköistä! Yksi kätkömesta oli Hämptonissa kuitenkin yli muiden.
Bearcave
Ajomatka Aulangolle sujui ihan tosi hienosti. Meinasin saada kävellä, kun nalkutin avecin ajotavoista koko matkan. Olisikohan se nalkuttaminen muuten loppunut, jos olisin joutunut kävelemään? Miettimisen arvoinen taktiikka avecille.
No niin! Miksi minä aina eksyn aiheesta näin helposti? Eli Aulangon luonnonpuistoon ajeltiin ja tähtäimenä kaunis kansallismaisema. Luonnonpuistossa sijaitsevaa näkötornia oli vähän liiankin helppo lähestyä. Ei tarvinnut kiipustaa kuin pieni mäki ylös ja oli jo näköalapaikalla. Upea mesta!!
Ja kuulemani mukaan kukkulalta löytyvän näkötornin on jonkin sortin prinssi joskus rakennuttanut rakkalleen. Oman tornin! Übersuloista. Ja torni oli siis jotakuinkin seuraavanlainen:
Itse kätkö sitten ei _tietystikään_ ollut siellä kukkulalla, koska se olisi ollut aivan liian helppoa. Jos kätkö olisi ollut kukkulan päällä, ei olisi saanut ollenkaan kiipustaa satoja rappusia toiselle puolen mäennyppylää voidakseen kiivetä ne myös ylös! :D
No, onneksi se nyt kuitenkin oli sitten melkoisen nasta mesta. Jos aivan oikein ymmärsin reitin voi kyllä kiertää myös ympäri, jotta ei tarvitse kiivetä portaita ylös, mutta kuka hullu tässä nyt mitään kauheeta vaellusreittiä haluaisi lähteä kävelemään!? Liikuntaa! No way! :P Alla vielä kuva patsaista kätkön lähettyviltä.
Niin ja itse kätkö siis oli kyllä pelkkä peruspurkki, mutta eihän kaikessa voi onnistua :) Ja kuva tahi teksti ei muuten sitten kumpainenkaan sisällä spoilereita ellei satu olemaan _vielä_ surkempi lukemaan karttaa kuin minä. Ja ensi kerralla (heti kun kyllästyn taas kirjoittamaan opparia :P) niihin Vappukätköihin! Voi pojat...
Bearcave
Ajomatka Aulangolle sujui ihan tosi hienosti. Meinasin saada kävellä, kun nalkutin avecin ajotavoista koko matkan. Olisikohan se nalkuttaminen muuten loppunut, jos olisin joutunut kävelemään? Miettimisen arvoinen taktiikka avecille.
No niin! Miksi minä aina eksyn aiheesta näin helposti? Eli Aulangon luonnonpuistoon ajeltiin ja tähtäimenä kaunis kansallismaisema. Luonnonpuistossa sijaitsevaa näkötornia oli vähän liiankin helppo lähestyä. Ei tarvinnut kiipustaa kuin pieni mäki ylös ja oli jo näköalapaikalla. Upea mesta!!
Ja kuulemani mukaan kukkulalta löytyvän näkötornin on jonkin sortin prinssi joskus rakennuttanut rakkalleen. Oman tornin! Übersuloista. Ja torni oli siis jotakuinkin seuraavanlainen:
Itse kätkö sitten ei _tietystikään_ ollut siellä kukkulalla, koska se olisi ollut aivan liian helppoa. Jos kätkö olisi ollut kukkulan päällä, ei olisi saanut ollenkaan kiipustaa satoja rappusia toiselle puolen mäennyppylää voidakseen kiivetä ne myös ylös! :DNo, onneksi se nyt kuitenkin oli sitten melkoisen nasta mesta. Jos aivan oikein ymmärsin reitin voi kyllä kiertää myös ympäri, jotta ei tarvitse kiivetä portaita ylös, mutta kuka hullu tässä nyt mitään kauheeta vaellusreittiä haluaisi lähteä kävelemään!? Liikuntaa! No way! :P Alla vielä kuva patsaista kätkön lähettyviltä.
Niin ja itse kätkö siis oli kyllä pelkkä peruspurkki, mutta eihän kaikessa voi onnistua :) Ja kuva tahi teksti ei muuten sitten kumpainenkaan sisällä spoilereita ellei satu olemaan _vielä_ surkempi lukemaan karttaa kuin minä. Ja ensi kerralla (heti kun kyllästyn taas kirjoittamaan opparia :P) niihin Vappukätköihin! Voi pojat...
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Hämeenlinnan retki
Hyvää iltaa rakkaat kollegat ja muut lukijat!
Tempaistiin avecin kanssa viikonloppuna retki Hämeenlinnaan. Kruisailtiin paikan päälle autolla, joten poimittiin kätköjä jo matkan varrelta. Kokonaisuutena reissu oli ihan onnistunut, löytöprosenttikin taisi olla avecin kanssa tehdyistä muista retkistä poiketen jopa 58%! On se hurja...
Murskan uimala
Tämä kätkö osui ensimmäiseksi reittimme varrelle. Avec oli sen verran iskussa, että bongasi kätkön hetimiten, juuri kun minä olin ehtinyt kiivetä jonnekin aidan väärälle puolen uhmaamaan henkeäni. Kesäisin varmaan melko hauska mesta ja kyltitkin näyttivät olevan kaikin puolin kohdallaan :P
Yksi kissa sinne oli kuitenkin päässyt livahtamaan :P (Mut oikeesti, KUKA tuo kissoja uimarannalle!?)
Tanssin Taikaa - Leimukallio
Tämä taas oli sellainen helppo ja mälsä kätkö. Parasta kätkössä oli se, että sen vuoksi sai luvan pysähtyä eikä tarvinnut istua tylsistyneenä autossa. Vähän mitäänsanomaton maisema, tylsä rämpimismaasto ja niin pois päin. No, samapa tuo. Taas ollaan yhtä purkkia lähempänä kolmeasataa :D
Iso Hunnari
Tämä oli menomatkan viimeinen kätkö, koska alkoi tulla kiire hotellille. Iso Hunnari osoittautui melkoiseksi kukkulaksi, jonne kiipustaminen sai hengen lähes salpaantumaan. Tällä kertaa pumppu ei meinannut pysähtyä kauniista maisemista, vaan ihan vaan huonosta kunnosta :D Purkki löytyi hyvin ja saatiin hämmästellä lokikirjaa, mihin viisas nuoriso oli käynyt kirjaamassa mielipiteitään maailmanmenosta. Olivat käyttäneet hienosti kaikki v-sanoja ja sen sellaisia. Hämmästyttävää tuossa oli se, että kätkö sai silti olla paikallaan. Ettei sentään mitään täystampiota mokomat koltiaiset kuitenkaan olleet.
No enikeis. Siitä kukkulasta siis vielä sen verran, että Suomessa on jotenkin tottunut siihen, että jos jaksaa kiivetä edes vähän korkeammalle kukkulalle, niin näkymät on yleensä tosi upeat tai jos nyt ei aivan tajunnanräjäyttävät, niin ainakin nyt "ihan nätit". Täällä oli kuitenkin jotenkin onnistuttu pilaamaan hieno maisema kaiken maailman ABC-asemilla ja Autokeitailla. Kertokaapa muuten minulle, että miksi niitä asemia pitää olla kaksi siinä vierekkäin? "Mennään tohon toiseen, kun siinä on jätskikiska!" on toistaiseksi ainut ero, minkä minä näistä kahdesta hirvityksestä huomasin. Fine! Toisesta saa Plussaa ja toisesta Bonusta, mutta kuvitteleeko joku, että niistä kaikenmaailman plussapallobonuspisteistä on oikeasti mitään hyötyä kenellekään? Huijausta kaikki tyynni! Vaatikaa ihmiset palvelua eikä mitään helvatan palloja! Katsokaa nyt itse.
Ärri murri!
Matemaattinen biologinen perusrakenne
Menomatka sujui siis todella hienosti, kaikki kolme etsittyä kätköä löytyi. Hih hih... Tiedätte varmaan mitä seuraavaksi tapahtuu :D Lähdettiin aamusella köpöttelemään hotellilta Hämeen linnaan ja poimittiin matkan varrelta muutama kätkö. Tai lähinnä yritettiin.
Ensimmäinen oli helppo löytää. Gepsin kanssa suurin piirtein nollapisteeseen, katse ylös ja purnukka oli siinä. Oli ja pysyi. Edes avecin kyvyt eivät riittäneet sitä noukkimaan ilman apuvälinettä. Meni sälli hetkeksi ihan hämilleen :D
N-ryhmä - #5
Tämä olikin sitten jo niin mahdoton, että tätä ei edes löydetty. Nyt jälkikäteen, kun asiaa mietin, niin en tiedä mitä siinä tilanteessa tapahtui, mutta hetken päästä meillä oli jäätelöt kädessä eikä purkista tietoakaan. En pysty selittämään, ehkä se oli se helle :D
Linnanpuisto
Tämä kätkö onkin sitten käytännössä jo ihan linnan pihalla. Lisätkäämme tämäkin kätkö sarjaan "Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?". Ei vaan löydetty. Prkl. No, ei meillä olisi ollut edes kynää mukana sen loggaamiseen, joten leikitään, että jätettiin etsiminen ihan tahallaan ensi kertaan :P
Ei ollu kätkö, ei...
Mut linna oli! Magee mesta. Kandee käydä köpöttelemässä sisäpihan läpi, jos sattuu huudeille tallustelemaan.
Statistiikka tähän mennessä siis fifty-fifty. Nyt saatte jännittää jonkin tovin, ennen kuin kirjailen ylös loppuretken tapahtumat. Kuulemisiin!
Tempaistiin avecin kanssa viikonloppuna retki Hämeenlinnaan. Kruisailtiin paikan päälle autolla, joten poimittiin kätköjä jo matkan varrelta. Kokonaisuutena reissu oli ihan onnistunut, löytöprosenttikin taisi olla avecin kanssa tehdyistä muista retkistä poiketen jopa 58%! On se hurja...
Murskan uimala
Tämä kätkö osui ensimmäiseksi reittimme varrelle. Avec oli sen verran iskussa, että bongasi kätkön hetimiten, juuri kun minä olin ehtinyt kiivetä jonnekin aidan väärälle puolen uhmaamaan henkeäni. Kesäisin varmaan melko hauska mesta ja kyltitkin näyttivät olevan kaikin puolin kohdallaan :P
Yksi kissa sinne oli kuitenkin päässyt livahtamaan :P (Mut oikeesti, KUKA tuo kissoja uimarannalle!?)Tanssin Taikaa - Leimukallio
Tämä taas oli sellainen helppo ja mälsä kätkö. Parasta kätkössä oli se, että sen vuoksi sai luvan pysähtyä eikä tarvinnut istua tylsistyneenä autossa. Vähän mitäänsanomaton maisema, tylsä rämpimismaasto ja niin pois päin. No, samapa tuo. Taas ollaan yhtä purkkia lähempänä kolmeasataa :D
Iso Hunnari
Tämä oli menomatkan viimeinen kätkö, koska alkoi tulla kiire hotellille. Iso Hunnari osoittautui melkoiseksi kukkulaksi, jonne kiipustaminen sai hengen lähes salpaantumaan. Tällä kertaa pumppu ei meinannut pysähtyä kauniista maisemista, vaan ihan vaan huonosta kunnosta :D Purkki löytyi hyvin ja saatiin hämmästellä lokikirjaa, mihin viisas nuoriso oli käynyt kirjaamassa mielipiteitään maailmanmenosta. Olivat käyttäneet hienosti kaikki v-sanoja ja sen sellaisia. Hämmästyttävää tuossa oli se, että kätkö sai silti olla paikallaan. Ettei sentään mitään täystampiota mokomat koltiaiset kuitenkaan olleet.
No enikeis. Siitä kukkulasta siis vielä sen verran, että Suomessa on jotenkin tottunut siihen, että jos jaksaa kiivetä edes vähän korkeammalle kukkulalle, niin näkymät on yleensä tosi upeat tai jos nyt ei aivan tajunnanräjäyttävät, niin ainakin nyt "ihan nätit". Täällä oli kuitenkin jotenkin onnistuttu pilaamaan hieno maisema kaiken maailman ABC-asemilla ja Autokeitailla. Kertokaapa muuten minulle, että miksi niitä asemia pitää olla kaksi siinä vierekkäin? "Mennään tohon toiseen, kun siinä on jätskikiska!" on toistaiseksi ainut ero, minkä minä näistä kahdesta hirvityksestä huomasin. Fine! Toisesta saa Plussaa ja toisesta Bonusta, mutta kuvitteleeko joku, että niistä kaikenmaailman plussapallobonuspisteistä on oikeasti mitään hyötyä kenellekään? Huijausta kaikki tyynni! Vaatikaa ihmiset palvelua eikä mitään helvatan palloja! Katsokaa nyt itse.
Ärri murri!
Matemaattinen biologinen perusrakenne
Menomatka sujui siis todella hienosti, kaikki kolme etsittyä kätköä löytyi. Hih hih... Tiedätte varmaan mitä seuraavaksi tapahtuu :D Lähdettiin aamusella köpöttelemään hotellilta Hämeen linnaan ja poimittiin matkan varrelta muutama kätkö. Tai lähinnä yritettiin.
Ensimmäinen oli helppo löytää. Gepsin kanssa suurin piirtein nollapisteeseen, katse ylös ja purnukka oli siinä. Oli ja pysyi. Edes avecin kyvyt eivät riittäneet sitä noukkimaan ilman apuvälinettä. Meni sälli hetkeksi ihan hämilleen :D
N-ryhmä - #5
Tämä olikin sitten jo niin mahdoton, että tätä ei edes löydetty. Nyt jälkikäteen, kun asiaa mietin, niin en tiedä mitä siinä tilanteessa tapahtui, mutta hetken päästä meillä oli jäätelöt kädessä eikä purkista tietoakaan. En pysty selittämään, ehkä se oli se helle :D
Linnanpuisto
Tämä kätkö onkin sitten käytännössä jo ihan linnan pihalla. Lisätkäämme tämäkin kätkö sarjaan "Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?". Ei vaan löydetty. Prkl. No, ei meillä olisi ollut edes kynää mukana sen loggaamiseen, joten leikitään, että jätettiin etsiminen ihan tahallaan ensi kertaan :P
Ei ollu kätkö, ei...
Mut linna oli! Magee mesta. Kandee käydä köpöttelemässä sisäpihan läpi, jos sattuu huudeille tallustelemaan.Statistiikka tähän mennessä siis fifty-fifty. Nyt saatte jännittää jonkin tovin, ennen kuin kirjailen ylös loppuretken tapahtumat. Kuulemisiin!
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Yhyhyyy!!
Mulle kävi TAAS näin! Penteleen pentele sentään. Tyynen rauhallisesti vietän saaristossa pääsiäistä kiroten läheisten kätköjen puutetta. Parisen viikkoa sitten yritettiin lähintä löytämätöntä kätköä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun siellä metsässä asuu vähintään karhu. No, tuo nyt ei taas liittynyt mitenkään itse asiaan.
Korppooseen ilmestyi sunnuntaina 3 (KOLME!) uutta kätköä ja minä (IDIOOTTI) en taaskaan huomannut mitään! Hyvä kun en nukkunut kätköjen päällä! Siitä olisi voinut kättään ojentamalla napsia kolme FTF:ia, eikä olisi edes tullut kiire. Vaikka olisi RYÖMINYT niin olisi ollut ensimmäisenä paikalla. Vaikka olisi antanut avecin johdattaa, niin SILTI olisi ollut ekana mestoilla. Prkl!
Ehdin juuri kirota asiaa avecille tekstiviestitse ennen kuin ryntäsin tänne kertomaan. Mistä vetoa, että vastaus kuuluu: "No mut sehän on kiva! Voidaan sit hakea ne ensi kerralla yhdessä." Mutkueiseoosamaasia!!!
Skarppina nyt!
Korppooseen ilmestyi sunnuntaina 3 (KOLME!) uutta kätköä ja minä (IDIOOTTI) en taaskaan huomannut mitään! Hyvä kun en nukkunut kätköjen päällä! Siitä olisi voinut kättään ojentamalla napsia kolme FTF:ia, eikä olisi edes tullut kiire. Vaikka olisi RYÖMINYT niin olisi ollut ensimmäisenä paikalla. Vaikka olisi antanut avecin johdattaa, niin SILTI olisi ollut ekana mestoilla. Prkl!
Ehdin juuri kirota asiaa avecille tekstiviestitse ennen kuin ryntäsin tänne kertomaan. Mistä vetoa, että vastaus kuuluu: "No mut sehän on kiva! Voidaan sit hakea ne ensi kerralla yhdessä." Mutkueiseoosamaasia!!!
Skarppina nyt!
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Blogi ajan tasalle mars!
Tittidii! Ihan vain lukijoita jännityksessä pitääkseni, pidin tällaista luovaa taukoa kirjoittamisesta :P Fine, laiskuus iski! :D Mutta nyt kirjoitan asiaa, ja sitä on tällä kertaa paljon. Olkaatten hyvät.
Standing Duck ja Phillipp-Hof
Bratislavasta palasimme vielä takaisin Wieniin, josta kävin nappaamassa vielä pari kätköä. Sain jälleen kerran houkuteltua mukaani hyväuskoisen luokkatoverin, josta olikin melkoisesti apua. Wienissä sateli lähes tauotta, joten nappasimme hotellilta (5 tähden!!) sateenkepit kainaloon ja paineltiin menemään.
The Ring Hotel - mii lav it!
Jes. Sateenvarjon lisäksi otin toki mukaani gepsin ja kartan, kartta nyt vain sattui olemaan Bratislavan. Näillä kartanlukutaidoilla se on kyllä juuri ja se sama, mikä kartta on mukana, joten eipä tuo menoa haitannut. Lähdimme tavoittelemaan kolmea kätköä, joista kaksi oli bussipysäkkejä. Näistä vain toinen valitettavasti onnistui. Luokkatoverista oli kyllä vallattomasti apua "Seisot kato siinä tolpalla sen sateenvarjon kanssa ihan silleen niinku se olis täysin normaalia, että sun kaveris vetää tällasta tankotanssia tän pysäkkitolpan kanssa. Joo just tolleen! Pidä toi!" Perusjemma, mutta teki luokkatoveriin vaikutuksen.
Toinen löytynyt kätkö oli sodan ja fasismin vastainen muistomerkki. Hienon näköinen pömpeli ja hieno toteutus. Suomessa tuo olisi kyllä jästitty ja pilattu aika päiviä sitten, mutta ilmeisesti wieniläiset on jotenkin fiksumpaa sakkia. Jos muuten eksytte joskus tälle kätkölle, niin älkää ikinä, missään nimessä edes harkitko käyttävänne viereisen turistibussikierros-firman palveluja. Ikinä!
Meikäläinen posee sen muistomerkin edustalla. Taustalla vähintäänkin epäilyttävä bussifirma.
Ja sitten se Budapest :D
Siinä kävi sillä tavalla hassusti, että dokaamiseksihan se sitten meni. Opintomatka päättyi siis Wieniin ja luokan rämä-osuus jatkoi Budapestiin. Reissu muistutti kyllä alusta asti perinteisiä kätköreissujamme, koska onnistuimme ensitöiksemme nappaamaan bussin, joka johdatti meidät noin 10 kilometriä ihan vit*n väärään suuntaan. No, eihän meillä ennenkään ole laskettu ja tulipahan nähtyä sekin slummi. Ihan vaan vinkiksi, jos joku on menossa Budapestiin, niin siellä päin busseihin kirjataan lähtöasema, eikä suinkaan pääteasema. Mikä järki!? Kuka haluaa tietää mistä bussi on TULOSSA!? "No tämä onkin kiva bussi, kun tämä on jo ylittänyt Tonavan!"
Joo, että ei sitten edes lähdetty yrittämään niitä kätköjä. Itse asiassa, siinä oli käynyt vielä sellainenkin fiba, että olin katsonut kätköjä Pestin puolelta, vaikka hengasimme koko ajan Budan puolella. Paitsi sillä slummibussikierroksella :D Eli Unkarin kätköt jäivät odottamaan Tilkkuliinin seuraavaa visiittiä.
Ja sitten taas muihin aiheisiin!
Minulle sattui taas hassusti. Mikä ei tietenkään yllätä ketään. Joitakin kuukausia sitten Pittsburgilainen opettaja kollegamme otti minuun yhteyttä geocaching.comin kautta. Hän tiedusteli minulta, tietäisinkö yhtään kätköilevää opettajaa Suomesta, joka voisi auttaa häntä ja hänen luokkaansa maantiedon projektissa. (Ei MITÄÄN käryä, miksi se minua kontaktoi!) Opettaja halusi laittaa liikkeelle TB:n, jonka olisi tarkoitus kiertää ympäri Suomea. He toivoivat, että loggauksiin liitettäisiin paljon kuvia Suomesta, jotta luokka voisi maantiedon tunneilla tutustua Suomeen. Loistava idea! Miksei meillä ole tällaista koulussa!? (Kuka juuri kävi kätköilemässä opintomatkalla? :P)
Vastailin siis kollegallemme, että tiedustelen suomalaisia kätköileviä opettajia, mutta jos heistä ei kuulu, autan toki mielelläni myös itse. No, ei kiinnostanut opettajia, joten tarjosin avustavan käteni. Noh, viime viikolla postissa sitten pamahti lila, hieno pupu, jolla on vielä hienompi kaulakoru, jossa roikkuu aktivoitu TB. Tarkoitus olisi nyt saada tuo TB matkaan tämän viikon perjantaina. Ilo olla avuksi :)
Ja sitten vielä!
Kun lähimaaston kätköt on nyt haettu ja jäljellä on enää haastavimmat mokomat, jotka eivät ota löytyäkseen, on selkeästi aika pukata maailmalle muutama uusi sellainen! Haastava mokoma siis :P Käytiin Outilan kanssa lähiseutuajelulla ja löydettiin ympäristöstä aivan mahtavia paikkoja. Vehmaan seutu vapiskoot, FTF-huntterit pakkautukoot autoihinsa, pian tärähtää! No ei, vielä ei ole hätää, mutta katsokaas, eikös olekin nastan näköinen mesta?
Hiiiii! Saaristo on kyllä ihan parasta ikinä. Palaillaan taas!
Standing Duck ja Phillipp-Hof
Bratislavasta palasimme vielä takaisin Wieniin, josta kävin nappaamassa vielä pari kätköä. Sain jälleen kerran houkuteltua mukaani hyväuskoisen luokkatoverin, josta olikin melkoisesti apua. Wienissä sateli lähes tauotta, joten nappasimme hotellilta (5 tähden!!) sateenkepit kainaloon ja paineltiin menemään.
The Ring Hotel - mii lav it!
Jes. Sateenvarjon lisäksi otin toki mukaani gepsin ja kartan, kartta nyt vain sattui olemaan Bratislavan. Näillä kartanlukutaidoilla se on kyllä juuri ja se sama, mikä kartta on mukana, joten eipä tuo menoa haitannut. Lähdimme tavoittelemaan kolmea kätköä, joista kaksi oli bussipysäkkejä. Näistä vain toinen valitettavasti onnistui. Luokkatoverista oli kyllä vallattomasti apua "Seisot kato siinä tolpalla sen sateenvarjon kanssa ihan silleen niinku se olis täysin normaalia, että sun kaveris vetää tällasta tankotanssia tän pysäkkitolpan kanssa. Joo just tolleen! Pidä toi!" Perusjemma, mutta teki luokkatoveriin vaikutuksen.
Toinen löytynyt kätkö oli sodan ja fasismin vastainen muistomerkki. Hienon näköinen pömpeli ja hieno toteutus. Suomessa tuo olisi kyllä jästitty ja pilattu aika päiviä sitten, mutta ilmeisesti wieniläiset on jotenkin fiksumpaa sakkia. Jos muuten eksytte joskus tälle kätkölle, niin älkää ikinä, missään nimessä edes harkitko käyttävänne viereisen turistibussikierros-firman palveluja. Ikinä!
Meikäläinen posee sen muistomerkin edustalla. Taustalla vähintäänkin epäilyttävä bussifirma.Ja sitten se Budapest :D
Siinä kävi sillä tavalla hassusti, että dokaamiseksihan se sitten meni. Opintomatka päättyi siis Wieniin ja luokan rämä-osuus jatkoi Budapestiin. Reissu muistutti kyllä alusta asti perinteisiä kätköreissujamme, koska onnistuimme ensitöiksemme nappaamaan bussin, joka johdatti meidät noin 10 kilometriä ihan vit*n väärään suuntaan. No, eihän meillä ennenkään ole laskettu ja tulipahan nähtyä sekin slummi. Ihan vaan vinkiksi, jos joku on menossa Budapestiin, niin siellä päin busseihin kirjataan lähtöasema, eikä suinkaan pääteasema. Mikä järki!? Kuka haluaa tietää mistä bussi on TULOSSA!? "No tämä onkin kiva bussi, kun tämä on jo ylittänyt Tonavan!"
Joo, että ei sitten edes lähdetty yrittämään niitä kätköjä. Itse asiassa, siinä oli käynyt vielä sellainenkin fiba, että olin katsonut kätköjä Pestin puolelta, vaikka hengasimme koko ajan Budan puolella. Paitsi sillä slummibussikierroksella :D Eli Unkarin kätköt jäivät odottamaan Tilkkuliinin seuraavaa visiittiä.
Ja sitten taas muihin aiheisiin!
Minulle sattui taas hassusti. Mikä ei tietenkään yllätä ketään. Joitakin kuukausia sitten Pittsburgilainen opettaja kollegamme otti minuun yhteyttä geocaching.comin kautta. Hän tiedusteli minulta, tietäisinkö yhtään kätköilevää opettajaa Suomesta, joka voisi auttaa häntä ja hänen luokkaansa maantiedon projektissa. (Ei MITÄÄN käryä, miksi se minua kontaktoi!) Opettaja halusi laittaa liikkeelle TB:n, jonka olisi tarkoitus kiertää ympäri Suomea. He toivoivat, että loggauksiin liitettäisiin paljon kuvia Suomesta, jotta luokka voisi maantiedon tunneilla tutustua Suomeen. Loistava idea! Miksei meillä ole tällaista koulussa!? (Kuka juuri kävi kätköilemässä opintomatkalla? :P)
Vastailin siis kollegallemme, että tiedustelen suomalaisia kätköileviä opettajia, mutta jos heistä ei kuulu, autan toki mielelläni myös itse. No, ei kiinnostanut opettajia, joten tarjosin avustavan käteni. Noh, viime viikolla postissa sitten pamahti lila, hieno pupu, jolla on vielä hienompi kaulakoru, jossa roikkuu aktivoitu TB. Tarkoitus olisi nyt saada tuo TB matkaan tämän viikon perjantaina. Ilo olla avuksi :)
Ja sitten vielä!
Kun lähimaaston kätköt on nyt haettu ja jäljellä on enää haastavimmat mokomat, jotka eivät ota löytyäkseen, on selkeästi aika pukata maailmalle muutama uusi sellainen! Haastava mokoma siis :P Käytiin Outilan kanssa lähiseutuajelulla ja löydettiin ympäristöstä aivan mahtavia paikkoja. Vehmaan seutu vapiskoot, FTF-huntterit pakkautukoot autoihinsa, pian tärähtää! No ei, vielä ei ole hätää, mutta katsokaas, eikös olekin nastan näköinen mesta?
Hiiiii! Saaristo on kyllä ihan parasta ikinä. Palaillaan taas!
tiistai 31. maaliskuuta 2009
Bratislavan keikaus
Heippa taas rakkaat kollegat!
Jatketaanpas tarinointia Bratislavasta. Bratislava on siitä jännä mesta, että saapuessaan junalla kaupunkiin joutuu ensin matkaamaan slummien läpi ja päätyy lopulta rautatieasemalle, jossa "poliisit" käy heti sakottamaan ja kaikki narkkarit makoilevat pisin aseman käytäviä. Jos on kuitenkin oikein reipas ja selviytyy pois asemalta (suosittelen ratikkaa), niin on jo parin minuutin päästä rauhallisessa ja romanttisessa vanhassa kaupungissa. Varsinkin öinen Bratislava oli ehkä romanttisinta, mitä olen pitkään aikaan nähty. Pariskuntia halailemassa aidoilla, kauniita pieniä kujia hämyisessä valaistuksessa ja allekirjoittanut matkalla ilman avecia! Piru vieköön. No, mennäänpä taas asiaan.
Zuckermandel
Olimme luokkatovereideni kanssa kävelemässä illalliselta kohti strippiluolaa (kyllä, ihan oikeasti), kun sain osan tovereistani houkuteltua kävelemään yhden kätkön kautta. Pääsimme noin 40 metrin päähän kätköstä, kun mokomat totesivat "Joo ja tuonne minä en tule, etkä muuten mene sinäkään!". Hmph. No ehkä se näytti vähän pelottavalta pimeässä.
Majoituimme aivan tämän kätkön viereen Botel Marinaan, joka on jokilaiva ja josta löytyy myös se yllämainittu strippiluola. Jouduin siis odottelemaan aamun valkenemista ennen kuin pääsin suihkasemaan lähemmäs kätköä. Gepsi vei minut aivan kohdalle ja kätkö pilkisti silmään parin metrin päästä. Pikainen vilkaisu ympärilleen ja vielä pikaisempi loggaus. Jeiiii! Ensimmäinen (ja viimeinen) kätkö Slovakiasta!
Eikä se paikka todellakaan ollut niin pelottava, kuin miltä se yöllä näytti. Kätkö on vanhalla, kauniilla kujalla, mutta yöllä pikaisesti arvioituna gepsin nuoli näytti kohti viereistä autiotaloa.
Jatketaanpas tarinointia Bratislavasta. Bratislava on siitä jännä mesta, että saapuessaan junalla kaupunkiin joutuu ensin matkaamaan slummien läpi ja päätyy lopulta rautatieasemalle, jossa "poliisit" käy heti sakottamaan ja kaikki narkkarit makoilevat pisin aseman käytäviä. Jos on kuitenkin oikein reipas ja selviytyy pois asemalta (suosittelen ratikkaa), niin on jo parin minuutin päästä rauhallisessa ja romanttisessa vanhassa kaupungissa. Varsinkin öinen Bratislava oli ehkä romanttisinta, mitä olen pitkään aikaan nähty. Pariskuntia halailemassa aidoilla, kauniita pieniä kujia hämyisessä valaistuksessa ja allekirjoittanut matkalla ilman avecia! Piru vieköön. No, mennäänpä taas asiaan.
Zuckermandel
Olimme luokkatovereideni kanssa kävelemässä illalliselta kohti strippiluolaa (kyllä, ihan oikeasti), kun sain osan tovereistani houkuteltua kävelemään yhden kätkön kautta. Pääsimme noin 40 metrin päähän kätköstä, kun mokomat totesivat "Joo ja tuonne minä en tule, etkä muuten mene sinäkään!". Hmph. No ehkä se näytti vähän pelottavalta pimeässä.
Majoituimme aivan tämän kätkön viereen Botel Marinaan, joka on jokilaiva ja josta löytyy myös se yllämainittu strippiluola. Jouduin siis odottelemaan aamun valkenemista ennen kuin pääsin suihkasemaan lähemmäs kätköä. Gepsi vei minut aivan kohdalle ja kätkö pilkisti silmään parin metrin päästä. Pikainen vilkaisu ympärilleen ja vielä pikaisempi loggaus. Jeiiii! Ensimmäinen (ja viimeinen) kätkö Slovakiasta!
Eikä se paikka todellakaan ollut niin pelottava, kuin miltä se yöllä näytti. Kätkö on vanhalla, kauniilla kujalla, mutta yöllä pikaisesti arvioituna gepsin nuoli näytti kohti viereistä autiotaloa.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Kuvia matkan varrelta
Pikkasen täytyy päästä hehkuttamaan kuvillakin. Wien on oikeesti tosi nasta mesta, suosittelen lämpimästi käymään. Kesällä Wien on varmasti aivan tupaten täynnä turisteja ja joka paikkaan saa jonottaa, mutta off-seasonilla oikeen bueno! Ja sitten muutama kuva.
Schönbrunin linna. Tän pömpelin molemmilta puolilta löytyy siis kätkö. Tästä suunnasta katsottuna vasemmalla se sadetin ja oikealla se helpompi versio :D
Näiltä mestoilta ei käyty hakemassa kätköä, mutta kyllä täälläkin sellainen ihan saletisti on. Wienin maailmannäyttelyn maailmanpyörä siis kyseessä. Toimii muuten vielä alkuperäisellä koneistolla, makee vehje, suosittelen kokeilemaan. Maksoi muistaakseni about 7 euroa Vienna Cardilla.
Seuraavat kuvat toimivat sitten melkolailla spoilerina, joten älä katso, jos olet matkalla Baden bei Wienin kätköille :)
Ja tässä on sitten se patsas sieltä kylpylän edestä. Yllä kuva patsaasta edestä päin ja alla kuva takaapäin. Kunnon kätköilijä pystyy varmaan jo kuvasta päättelemään kätkön sijainnin :D
Jesh. Tähän väliin taas kouluhommia, illalla kenties tarinaa matkan lopuista kätköistä. Siihen asti näkemiin!
Schönbrunin linna. Tän pömpelin molemmilta puolilta löytyy siis kätkö. Tästä suunnasta katsottuna vasemmalla se sadetin ja oikealla se helpompi versio :D
Näiltä mestoilta ei käyty hakemassa kätköä, mutta kyllä täälläkin sellainen ihan saletisti on. Wienin maailmannäyttelyn maailmanpyörä siis kyseessä. Toimii muuten vielä alkuperäisellä koneistolla, makee vehje, suosittelen kokeilemaan. Maksoi muistaakseni about 7 euroa Vienna Cardilla.
Seuraavat kuvat toimivat sitten melkolailla spoilerina, joten älä katso, jos olet matkalla Baden bei Wienin kätköille :)
Ja tässä on sitten se patsas sieltä kylpylän edestä. Yllä kuva patsaasta edestä päin ja alla kuva takaapäin. Kunnon kätköilijä pystyy varmaan jo kuvasta päättelemään kätkön sijainnin :D
Jesh. Tähän väliin taas kouluhommia, illalla kenties tarinaa matkan lopuista kätköistä. Siihen asti näkemiin!
perjantai 20. maaliskuuta 2009
TERKKUJA!
MOI!
Terveisiä maailmalta. Allekirjoittanut on palannut Suomeen ja nyt on aika raportoida ulkomaanreissusta. Ihan tavoitteisiin asti en tällä kertaa yltänyt, mutta kyllä sieltä sentään muutama kätkö löytyi. Aloitetaanpas Wienistä.
Platform Schummelzug
Käytiin ensin luokkatovereiden kanssa hämmentämässä itseämme viereisessä Schönbrunin linnassa. Upea mesta, jossa Sissikin on viettänyt aikaansa. Linnan tanssisali oli ehkä paras paikka ikinä, siellä olisi eri mukavaa tanssahdella häitä, kaikkein mieluiten omia :P
No niin, asiaan. Linnan vieressä on kaksi kätköä, joista molempia toki yritimme luokkakavereideni kanssa etsiä. Ensimmäisen kanssa kävi vain sillä tapaa hassusti, että onnistuin purkamaan linnan puutarhasta sadettimen... Tajuttuani, mitä olin tehnyt päätin poistua paikalta ja jättää kätkön etsimisen sikseen. Luokkatoverit kyllä saivat hupia kerrakseen.
No mutta sitten otsikon mukaiseen kätköön. Jostakin syystä oli täysin mahdotonta tulkita miten päin linna oli kartalla tai miten päin minä olin suhteessa karttaan, joten annoin gepsin johdattaa meidät kätkölle. Jep, pisintä reittiä ikinä, mutta päästiin tutustumaan linnan puutarhaan vielä paremmin (muutenkiin siis kuin siihen sadettajaan...). Kätkön kuvaus oli onneksi sen verran paljastava, että kätkö oli helppo ja nopea paikallistaa. Tovin sai vain odotella, että jästit painelivat ohi. Voin vain kuvitella millainen ryysis täällä on turistiaikaan.
Jee! Eka Itävallan kätkö oli siinä.
Alter Römer
Sitten hypätään välillä käymään Baden bei Wienissä. Oikein söpö ja rauhallinen kylpyläkaupunki. Täällä uskalsi yksinäänkin painella pisin kyliä. Pari ongelmaa kuitenkin kohtasin. Ensinnäkin kylän iltaelämä oli varsin vilkasta ja minun piti ahkerasti lähetellä avecille Suomeen viestejä, jotta näytin mukamas tekevän jotain. Toiseksi, en ollut miettinyt asiaa aivan loppuun asti vaan olin lähtenyt rymyämään Fuck me -buutsit jalassa ja ykköset niskassa. Eräänkin tolpan vierellä tovin seisottuani tajusin näyttäväni saletisti aivan paikalliselta huoralta. Pakenin paikalta ennen poliisin saapumista :D
Ja sitten taas takaisin otsikkoon. Alter Römer oli metka kätkö. Purnukka on jemmattu keskelle kylpylän pihaa. Pihalla hiippaili jatkuvasti väkeä, mutta ympäristössä on onneksi paljon kaiken näköistä, mitä voi mukamas tutkailla. Eräs näistä kohteista osoittautuikin varsin potentiaaliseksi ja jälleen kerran löysin itseni julkiselta paikalta työntämässä kättäni patsaan pään sisään... Hauskasti toteutettu kätkö.
Etsin Baden bei Wienistä vielä kolmattakin kätköä, mutta sen kanssa kävi sillä tavalla hassusti, että tulin vartijan yllättämäksi pääni ollessa syvällä puskassa. Vaikka saksankielellä tulenkin toimeen, koin helpommaksi poistua paikalta kuin että olisin jäänyt selittämään touhujani.
Jatkan sepityksiä myöhemmin, nyt täytyy palata kouluhommien pariin, jotta omatunto tulee iloiseksi :D
Terveisiä maailmalta. Allekirjoittanut on palannut Suomeen ja nyt on aika raportoida ulkomaanreissusta. Ihan tavoitteisiin asti en tällä kertaa yltänyt, mutta kyllä sieltä sentään muutama kätkö löytyi. Aloitetaanpas Wienistä.
Platform Schummelzug
Käytiin ensin luokkatovereiden kanssa hämmentämässä itseämme viereisessä Schönbrunin linnassa. Upea mesta, jossa Sissikin on viettänyt aikaansa. Linnan tanssisali oli ehkä paras paikka ikinä, siellä olisi eri mukavaa tanssahdella häitä, kaikkein mieluiten omia :P
No niin, asiaan. Linnan vieressä on kaksi kätköä, joista molempia toki yritimme luokkakavereideni kanssa etsiä. Ensimmäisen kanssa kävi vain sillä tapaa hassusti, että onnistuin purkamaan linnan puutarhasta sadettimen... Tajuttuani, mitä olin tehnyt päätin poistua paikalta ja jättää kätkön etsimisen sikseen. Luokkatoverit kyllä saivat hupia kerrakseen.
No mutta sitten otsikon mukaiseen kätköön. Jostakin syystä oli täysin mahdotonta tulkita miten päin linna oli kartalla tai miten päin minä olin suhteessa karttaan, joten annoin gepsin johdattaa meidät kätkölle. Jep, pisintä reittiä ikinä, mutta päästiin tutustumaan linnan puutarhaan vielä paremmin (muutenkiin siis kuin siihen sadettajaan...). Kätkön kuvaus oli onneksi sen verran paljastava, että kätkö oli helppo ja nopea paikallistaa. Tovin sai vain odotella, että jästit painelivat ohi. Voin vain kuvitella millainen ryysis täällä on turistiaikaan.
Jee! Eka Itävallan kätkö oli siinä.
Alter Römer
Sitten hypätään välillä käymään Baden bei Wienissä. Oikein söpö ja rauhallinen kylpyläkaupunki. Täällä uskalsi yksinäänkin painella pisin kyliä. Pari ongelmaa kuitenkin kohtasin. Ensinnäkin kylän iltaelämä oli varsin vilkasta ja minun piti ahkerasti lähetellä avecille Suomeen viestejä, jotta näytin mukamas tekevän jotain. Toiseksi, en ollut miettinyt asiaa aivan loppuun asti vaan olin lähtenyt rymyämään Fuck me -buutsit jalassa ja ykköset niskassa. Eräänkin tolpan vierellä tovin seisottuani tajusin näyttäväni saletisti aivan paikalliselta huoralta. Pakenin paikalta ennen poliisin saapumista :D
Ja sitten taas takaisin otsikkoon. Alter Römer oli metka kätkö. Purnukka on jemmattu keskelle kylpylän pihaa. Pihalla hiippaili jatkuvasti väkeä, mutta ympäristössä on onneksi paljon kaiken näköistä, mitä voi mukamas tutkailla. Eräs näistä kohteista osoittautuikin varsin potentiaaliseksi ja jälleen kerran löysin itseni julkiselta paikalta työntämässä kättäni patsaan pään sisään... Hauskasti toteutettu kätkö.
Etsin Baden bei Wienistä vielä kolmattakin kätköä, mutta sen kanssa kävi sillä tavalla hassusti, että tulin vartijan yllättämäksi pääni ollessa syvällä puskassa. Vaikka saksankielellä tulenkin toimeen, koin helpommaksi poistua paikalta kuin että olisin jäänyt selittämään touhujani.
Jatkan sepityksiä myöhemmin, nyt täytyy palata kouluhommien pariin, jotta omatunto tulee iloiseksi :D
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Mahotonta menoa
Heippatirallaatirallaatiraa!
Kyllä, olen juonut aivan liikaa Batterya.
Olen huomannut lähiaikoina, että koulu- ja työhommien lisäksi myös parisuhde haittaa kätköilyä. Toisaalta ehkä ihan hyvä niin päin. Avec ei ehkä arvostaisi, jos kätköily haittaisi parisuhdetta :D No, oli miten oli, seuraavat kätköt haetaan taas ulkomailta!
Huomenna lähteepi lentokone kohti Wieniä, jossa vietän aikaani suurin piirtein viisi päivää. Välissä tulee käytyä päivän verran Bratislavassa ja toivon mukaan tuohon päivään saisi edes yhden kätkön mahtumaan. Tämän päälle vielä kaksi päivää Budapestissä ja homma alkaa olla pulkassa.
Jos viimeksi oli tavoitteena löytää yksi kätkö Puolasta, niin onko tällä kertaa tavoite sitten saada yksi kätkö Itävallasta, yksi kätkö Slovakiasta ja yksi kätkö Unkarista? Siinähän sitä jo alkaa ollakin. Saas nährä kuin likan käy :D Tuloksista kuulette viikolla 13, pitäkäähän Suomen kätköt pystyssä siihen asti. Se on moro!
P.S. Ette sitten muuten järjestä YHTÄÄN FTF-hunttia Vehmaan suunnalle tällä välin! Onko selvä?
Kyllä, olen juonut aivan liikaa Batterya.
Olen huomannut lähiaikoina, että koulu- ja työhommien lisäksi myös parisuhde haittaa kätköilyä. Toisaalta ehkä ihan hyvä niin päin. Avec ei ehkä arvostaisi, jos kätköily haittaisi parisuhdetta :D No, oli miten oli, seuraavat kätköt haetaan taas ulkomailta!
Huomenna lähteepi lentokone kohti Wieniä, jossa vietän aikaani suurin piirtein viisi päivää. Välissä tulee käytyä päivän verran Bratislavassa ja toivon mukaan tuohon päivään saisi edes yhden kätkön mahtumaan. Tämän päälle vielä kaksi päivää Budapestissä ja homma alkaa olla pulkassa.
Jos viimeksi oli tavoitteena löytää yksi kätkö Puolasta, niin onko tällä kertaa tavoite sitten saada yksi kätkö Itävallasta, yksi kätkö Slovakiasta ja yksi kätkö Unkarista? Siinähän sitä jo alkaa ollakin. Saas nährä kuin likan käy :D Tuloksista kuulette viikolla 13, pitäkäähän Suomen kätköt pystyssä siihen asti. Se on moro!
P.S. Ette sitten muuten järjestä YHTÄÄN FTF-hunttia Vehmaan suunnalle tällä välin! Onko selvä?
perjantai 27. helmikuuta 2009
Ikävä Outilaa!
Jaahas. Fiksumpi jättäisi varmaan tämänkin kirjoittamatta, vaan minäpä kun en kuulu niihin fiksumpiin.
Alkupäivä meni oikein sujuvasti. Tempastiin Kontiomiehen kanssa Turusta neljä peruskätköä: Pitkäsalmi - Swimming & Bathing, Pitkäsalmi - Rowing & Paddling, Katariinanlaakso ja Kadonnut hyppyrimäki. Kuten sanottua, peruskätköjä ja löytyvät kunhan jaksaa kumartua noukkimaan ne. Katariinanlaaksossa allekirjoittaneella oli lieviä ongelmia lukemisenymmärtämisen kanssa: "Eikös siinä lukenut Luonnonsuojelualue, liikkuminen moottoriajoneuvolla kielletty!?" "Ai." Äkkiä parkkiin, puskaan ja takaisin :D
Nolompi osuus
Joo, tämä on se osuus mitä ei ehkä kannattaisi myöntää tehneensä, mutta minäpä myönnän! Istuttuani kotosalla ainakin kaksi tuntia iski ahdistus, että nyt pitää lähteä johonkin. Yhdeksän aikaan illalla pieni piru olkapäälläni alkoi hihkua "Kätköille, kätköille!" ja enkeli vieressä vain kannusti! Kätköille siis. Arvonnan suoritettuani päätin lähteä kohti Merimaskua. Ensimmäisiksi kätköiksi arvoin Muinaishaudat I ja Muinaishaudat II.
Jostakin syystä kuvittelin, että kätköilyn myötä olisin päässyt jo pimeän pelostani. Haha! Kuinka väärässä olinkaan. Ajelin TomTomin ohjaamana pelipaikalle ja olin lentää Opel-parkani kera huitin tuuttiin, kun kesken kaiken eteeni ilmestyi pururata eräänlaisena hyppyrinä. Epeli ooppeli onneksi pysähtyi ja päätin jättää sen siihen parkkiin. Kun autosta sammutti valot, ei ympärillään pystynyt näkemään käytännössä mitään. Otsis päälle vaan ja ulos autosta. Ihanassa gepsissäni ei tosiaan edelleenkään toimi taustavalo, mikä on ihan tosi kiva homma! No, se tässä nyt haittasi ehkä vähiten. Lähdin köpöttelemään kohti gepsin ohjaamaa suuntaa, kunnes hetken päästä havahduin tallustelevani pururadalla, jossa oli latu ja kaikki, rakkaan geokoirani kanssa. No hätä ei sinänsä ollut tämännäköinen, koska kohta gepsi kannustikin jo pomppaamaan ryteikköön.
Tässä kohtaa oli kerrankin sen verran järkeä päässä, että merkkasin kohdan gepsiin, jos vaikka satun eksymään. Ikävä kyllä tälle toiminnolle ei tullut käyttöä, koska noin minuutin päästä tästä olin saanut itseni lietsottua sellaiseen pimeän pelon paniikkiin, ettei ole tosikaan. Metsästä oli päästävä pois ja äkkiä. Todella nopea autoutuminen ja haneen.
Toki tässä vaiheessa kävi mielessä, että eihän tässä mitään järkeä ole, mutta kuka sitä nyt kerrasta uskoisi. Heitin parkkiin läheisin päiväkodin pihaan ja naputtelin Tomppaan seuraavat koordinaatit. Vempain ohjasi minut parin kilsan lenkille ja lopulta vei minut samalle hemmetin pururadan parkille, mistä olin juuri tullut!! Vakuutettuani TomTomille, että tuonne minä en enää mene, hoksasin olevani vihdoin väsynyt ja melko valmis lähtemään kotiin.
Mietin kotiin päin ajaessani, että oliko tuo nyt sitten kuitenkaan niin paska reissu. Kätköilystähän haetaan, tai ainakin minä haen jännistystä elämään, ja näin helpolla Tilkkuliini näköjään jännittyy. Tylsä ilta meni tuosta noin vain ja nyt olen sopivan väsynyt nukkumaan.
Mutta otsikkoon viitaten, kyllä siellä metsässä oli Outilaa ikävä. Jos meitä olisi ollut edes kaksi, niin eiköhän me siitä olisi selvitty. Joku muu kuin Outila ei olisi edes suostunut lähtemään sinne :D Tuu jo takasin!!
Alkupäivä meni oikein sujuvasti. Tempastiin Kontiomiehen kanssa Turusta neljä peruskätköä: Pitkäsalmi - Swimming & Bathing, Pitkäsalmi - Rowing & Paddling, Katariinanlaakso ja Kadonnut hyppyrimäki. Kuten sanottua, peruskätköjä ja löytyvät kunhan jaksaa kumartua noukkimaan ne. Katariinanlaaksossa allekirjoittaneella oli lieviä ongelmia lukemisenymmärtämisen kanssa: "Eikös siinä lukenut Luonnonsuojelualue, liikkuminen moottoriajoneuvolla kielletty!?" "Ai." Äkkiä parkkiin, puskaan ja takaisin :D
Nolompi osuus
Joo, tämä on se osuus mitä ei ehkä kannattaisi myöntää tehneensä, mutta minäpä myönnän! Istuttuani kotosalla ainakin kaksi tuntia iski ahdistus, että nyt pitää lähteä johonkin. Yhdeksän aikaan illalla pieni piru olkapäälläni alkoi hihkua "Kätköille, kätköille!" ja enkeli vieressä vain kannusti! Kätköille siis. Arvonnan suoritettuani päätin lähteä kohti Merimaskua. Ensimmäisiksi kätköiksi arvoin Muinaishaudat I ja Muinaishaudat II.
Jostakin syystä kuvittelin, että kätköilyn myötä olisin päässyt jo pimeän pelostani. Haha! Kuinka väärässä olinkaan. Ajelin TomTomin ohjaamana pelipaikalle ja olin lentää Opel-parkani kera huitin tuuttiin, kun kesken kaiken eteeni ilmestyi pururata eräänlaisena hyppyrinä. Epeli ooppeli onneksi pysähtyi ja päätin jättää sen siihen parkkiin. Kun autosta sammutti valot, ei ympärillään pystynyt näkemään käytännössä mitään. Otsis päälle vaan ja ulos autosta. Ihanassa gepsissäni ei tosiaan edelleenkään toimi taustavalo, mikä on ihan tosi kiva homma! No, se tässä nyt haittasi ehkä vähiten. Lähdin köpöttelemään kohti gepsin ohjaamaa suuntaa, kunnes hetken päästä havahduin tallustelevani pururadalla, jossa oli latu ja kaikki, rakkaan geokoirani kanssa. No hätä ei sinänsä ollut tämännäköinen, koska kohta gepsi kannustikin jo pomppaamaan ryteikköön.
Tässä kohtaa oli kerrankin sen verran järkeä päässä, että merkkasin kohdan gepsiin, jos vaikka satun eksymään. Ikävä kyllä tälle toiminnolle ei tullut käyttöä, koska noin minuutin päästä tästä olin saanut itseni lietsottua sellaiseen pimeän pelon paniikkiin, ettei ole tosikaan. Metsästä oli päästävä pois ja äkkiä. Todella nopea autoutuminen ja haneen.
Toki tässä vaiheessa kävi mielessä, että eihän tässä mitään järkeä ole, mutta kuka sitä nyt kerrasta uskoisi. Heitin parkkiin läheisin päiväkodin pihaan ja naputtelin Tomppaan seuraavat koordinaatit. Vempain ohjasi minut parin kilsan lenkille ja lopulta vei minut samalle hemmetin pururadan parkille, mistä olin juuri tullut!! Vakuutettuani TomTomille, että tuonne minä en enää mene, hoksasin olevani vihdoin väsynyt ja melko valmis lähtemään kotiin.
Mietin kotiin päin ajaessani, että oliko tuo nyt sitten kuitenkaan niin paska reissu. Kätköilystähän haetaan, tai ainakin minä haen jännistystä elämään, ja näin helpolla Tilkkuliini näköjään jännittyy. Tylsä ilta meni tuosta noin vain ja nyt olen sopivan väsynyt nukkumaan.
Mutta otsikkoon viitaten, kyllä siellä metsässä oli Outilaa ikävä. Jos meitä olisi ollut edes kaksi, niin eiköhän me siitä olisi selvitty. Joku muu kuin Outila ei olisi edes suostunut lähtemään sinne :D Tuu jo takasin!!
tiistai 24. helmikuuta 2009
Terveisiä Puolasta!
Huh huh. Alkoi käydä jo psyykkeen päälle tuo matka, mut hengissä selvittiin takaisin. Maksa nyt ehkä huutaa kuolemaa ja polvet ei ole ikinä olleet näin mustelmilla edes kätköreissujen jäljiltä. Lompakkokin siinä rytäkässä pääsi hukkumaan, mutta kuka näitä laskee :D
Virallinen tavoite oli siis löytää yksi kätkö Puolasta. Olin tulostanut itselleni mukaan kätkökuvaukset ja kartat 3 kätköstä Zakopanessa ja 6 kätköstä Krakovassa. No, ensimmäisten päälle kaadoin varmuuden vuoksi tölkin olutta ja annoin hautua 12 tuntia bussin lattialla. Tästä kartat ei enää selvinneet, mutta tekstistä sai vielä selvää. Seuraavan 12 tunnin aikana onnistuin kuitenkin vielä hukkaamaan mokomat lappuset, joten toivo Zakopanen kätköjen suhteen oli aika matalalla. Lähetin Outilalla avunpyyntöjä tekstiviestitse ja seuraavana päivänä puhelimeeni pärähti Zakon koordinaatit. Eikun kätköille!
Orbity
Lämäsin kokeilumielessä hotellin pihalla ensimmäisen kätkön koordinaatit gepsiin ja jäin odottelemaan tulosta. Hämmästykseni oli melkoinen, kun havaitsin kätkön olevan 200 metrin päässä ja kaiken lisäksi matkamme varrella! Bissenhakureissulla tempaistiin siis tämä kätkö.
Hetken aikaa siinä sai ihmetellä lumen määrää, mutta kätkö itsessään oli onneksi hyvin suojatussa paikassa. Melko tavalla siinä sai kyllä sukeltaa tuonne lumen keskelle, mutta hauskaahan se vaan oli! Näin helpolla löytyi siis ihka ensimmäinen ulkomaan kätköni!
Jotenkin siinä kävi niin, että loppu aika Zakossa kului enemmän tai vähemmän hyvässä hapessa, joten toista "kätköreissua" en siellä enää ehtinyt tehdä.
Misterious Gate
Sen sijaan Krakova oli oikein nasta mesta. Lähdin ensin kiertelemään kaupunkia yksin ja kävin kahden kätkön kautta. Krakovassa oli samaan aikaan joku Naton huippukokous, joten poliiseja oli aivan joka puolella. Ensimmäinen kätkö, millä kävin, oli suoraan kolmen poliisin vieressä. En jäänyt ihmettelemään, vaan siirryin seuraavalle. Seuraava taas oli niin korkealla kukkulla, että tärinöissäni en edes harkinnyt kiipeäväni sinne. Siispä näin parhaaksi houkutella mukaan paikallisen ystävän, jonka saattamana kuljettiin Misterious Gatelle.
Tässä vaiheessa meillä oli noin puoli tuntia aikaa poistua Krakovasta, joten kiireeksi pisti. Matkassa oli kuitenkin tuo paikallinen miesedustaja, joka luki paremmin karttaa kuin monet muut sukupuolensa edustajat :P Käveltiin suoraan paikalle ja vihjeen lukaistuani osasin kurkata heti oikeaan paikkaan. Sieltä se purkki sitten kurkisti ja sain logatuksi toisen Puolan kätkön!
No, siihen se urheilu sitten jäikin :D Mutta reissu oli muuten aivan mahtava, suosittelen lämpimästi. Puolan kätköistä nyt yleisesti en osaa kauheasti sanoa, nuo mitkä löysin oli molemmat filmipurkkeja perinteisissä jemmoissa. Joka tapauksessa kätkökuvaukset ainakin löytyi englanniksi, joten rohkeasti vaan muutkin kokeilemaan.
Ja nyt ihan oikeasti joku kunnon kätköreissu ja ÄKKIÄ!
Virallinen tavoite oli siis löytää yksi kätkö Puolasta. Olin tulostanut itselleni mukaan kätkökuvaukset ja kartat 3 kätköstä Zakopanessa ja 6 kätköstä Krakovassa. No, ensimmäisten päälle kaadoin varmuuden vuoksi tölkin olutta ja annoin hautua 12 tuntia bussin lattialla. Tästä kartat ei enää selvinneet, mutta tekstistä sai vielä selvää. Seuraavan 12 tunnin aikana onnistuin kuitenkin vielä hukkaamaan mokomat lappuset, joten toivo Zakopanen kätköjen suhteen oli aika matalalla. Lähetin Outilalla avunpyyntöjä tekstiviestitse ja seuraavana päivänä puhelimeeni pärähti Zakon koordinaatit. Eikun kätköille!
Orbity
Lämäsin kokeilumielessä hotellin pihalla ensimmäisen kätkön koordinaatit gepsiin ja jäin odottelemaan tulosta. Hämmästykseni oli melkoinen, kun havaitsin kätkön olevan 200 metrin päässä ja kaiken lisäksi matkamme varrella! Bissenhakureissulla tempaistiin siis tämä kätkö.
Hetken aikaa siinä sai ihmetellä lumen määrää, mutta kätkö itsessään oli onneksi hyvin suojatussa paikassa. Melko tavalla siinä sai kyllä sukeltaa tuonne lumen keskelle, mutta hauskaahan se vaan oli! Näin helpolla löytyi siis ihka ensimmäinen ulkomaan kätköni!Jotenkin siinä kävi niin, että loppu aika Zakossa kului enemmän tai vähemmän hyvässä hapessa, joten toista "kätköreissua" en siellä enää ehtinyt tehdä.
Misterious Gate
Sen sijaan Krakova oli oikein nasta mesta. Lähdin ensin kiertelemään kaupunkia yksin ja kävin kahden kätkön kautta. Krakovassa oli samaan aikaan joku Naton huippukokous, joten poliiseja oli aivan joka puolella. Ensimmäinen kätkö, millä kävin, oli suoraan kolmen poliisin vieressä. En jäänyt ihmettelemään, vaan siirryin seuraavalle. Seuraava taas oli niin korkealla kukkulla, että tärinöissäni en edes harkinnyt kiipeäväni sinne. Siispä näin parhaaksi houkutella mukaan paikallisen ystävän, jonka saattamana kuljettiin Misterious Gatelle.
Tässä vaiheessa meillä oli noin puoli tuntia aikaa poistua Krakovasta, joten kiireeksi pisti. Matkassa oli kuitenkin tuo paikallinen miesedustaja, joka luki paremmin karttaa kuin monet muut sukupuolensa edustajat :P Käveltiin suoraan paikalle ja vihjeen lukaistuani osasin kurkata heti oikeaan paikkaan. Sieltä se purkki sitten kurkisti ja sain logatuksi toisen Puolan kätkön!
No, siihen se urheilu sitten jäikin :D Mutta reissu oli muuten aivan mahtava, suosittelen lämpimästi. Puolan kätköistä nyt yleisesti en osaa kauheasti sanoa, nuo mitkä löysin oli molemmat filmipurkkeja perinteisissä jemmoissa. Joka tapauksessa kätkökuvaukset ainakin löytyi englanniksi, joten rohkeasti vaan muutkin kokeilemaan.
Ja nyt ihan oikeasti joku kunnon kätköreissu ja ÄKKIÄ!
torstai 12. helmikuuta 2009
Puolaan mars!
No niin. Nyt olisi sitten ensimmäinen ihan oikea ulkomaankätköilymatka edessä. Matkan päätarkoitus ei tosin ole kätköily, vaan enemmänkin lähinnä opiskelupaineiden purku ja remuaminen.
Matkakohde on Zakopane, jossa ikäväkseni ei ole kuin 3 kätköä. Niistä ei paljon iloa riitä, varsinkin kun yksi on jo valmiiksi kadoksissa :D Sen sijaan, tempaisemme eräänä päivänä shoppailureissun Krakovaan ja siellä päin kätköjä on jo huomattavasti enemmän. Täytyy harhauttaa joukot ja lähteä remuamaan pisin keskustaa kätköjen perässä.
Lähtö on lauantaiaamulla liian aikaisin ja takaisin tullaan seuraavan viikon sunnuntaina. Toivon mukaan vielä yhtenä kappaleena. Odotukset kätköjen suhteen ei ole kovin korkealla, mutta otetaan nyt tavoitteeksi yksi löydetty kätkö Puolasta, oli se sitten Zakopane tai Krakova. Palaan raportoimaan, kunhan pahin kooma ja käsien tärinä on matkan jälkeen laantunut :D
Matkakohde on Zakopane, jossa ikäväkseni ei ole kuin 3 kätköä. Niistä ei paljon iloa riitä, varsinkin kun yksi on jo valmiiksi kadoksissa :D Sen sijaan, tempaisemme eräänä päivänä shoppailureissun Krakovaan ja siellä päin kätköjä on jo huomattavasti enemmän. Täytyy harhauttaa joukot ja lähteä remuamaan pisin keskustaa kätköjen perässä.
Lähtö on lauantaiaamulla liian aikaisin ja takaisin tullaan seuraavan viikon sunnuntaina. Toivon mukaan vielä yhtenä kappaleena. Odotukset kätköjen suhteen ei ole kovin korkealla, mutta otetaan nyt tavoitteeksi yksi löydetty kätkö Puolasta, oli se sitten Zakopane tai Krakova. Palaan raportoimaan, kunhan pahin kooma ja käsien tärinä on matkan jälkeen laantunut :D
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Laitlas
Tattista vaan taas lukijoille rohkaisevista ja kannustavista kommenteista. On ilo viihdyttää :P On ollut lähiaikoina taas muuten mukamas niin kiire, ettei ole ehtinyt kätköille kuin viikonloppuna. No, sentään edes silloin!
Sain tuossa eräältä taholta palautetta, että termi "avec" ei ole ihan paras mahdollinen. Miksikäs sitä sitten kutsuisi? Ominaisuuksiin perustuen nimitykset "En-osaa-lukea-karttaa" tai "Mitä-jos-MÄ-kuitenkin-kiipeäisin-sinne" sopisivat mainiosti, mutta lukijoiden on niitä kauhean epämukavaa lueskella. Keksisi itselleen nimimerkin, niin ei tarvitsisi tällä tavalla kiertää asioita! No, ehkä se ottaa tästä opikseen :P
Kauppilan umpipiha
Ajeltiin siis Laitilaan allekirjoittanut kartturin paikalla. Täytyy kyllä sanoa, että nalkutus avecin auton ajamisen hitaudesta loppui tähän. Perille päästiin enikeis ehjinä. Paikka on ilmeisesti jonkin sortin museoalue, mutta näin talvella siellä oli oikein rauhallista. Rauhassa sai siis etsiä, vaikka ei siihen kovin paljoa aikaa tarvittukaan. Avecin jälkien perässä kun kulki, niin sieltä se sitten löytyi. Tämä oli sellainen hyvän mielen kätkö, varsinkin kun vertaa taas noihin loppupäivän suorituksiin...
Haukvuoren linnankellari
Hyvinkin perinteiseen tapaan minulla alkoi tässä vaiheessa olla aivan järjetön nälkä ja täten toiminnassanikaan ei ollut enää mitään järkeä. Avecille gepsi käteen ja menoksi. Ja edellisistä kerroista oppineena, tiedämmekin jo miten tässä käy :D Ei vaiskaan, oli siellä metsässä sen verran sitä kivikkoa, että gepsi varmasti ihan oikeasti heitätti kovasti paljon. Pienen ympärivaelluksen jälkeen löysin kuitenkin lopulta jonkinlaisen nollapisteen, joka ei kyllä osoittanut kätkölle päinkään. Tai mistä minä tiedän, koska eihän me sitä kätköä löydetty.
Luola kuitenkin löydettiin hetken ihmettelyn jälkeen ja käytiin ihmettelemässä sitä lähempää. Missään nimessä tietenkään minä en saanut sinne kiivetä vaan avec paineli edeltä. Käännettyään selkänsä, painelin perässä :P (Vähänkö saan kuulla vielä kunniani tästä bloggauksesta!) Aika hauska luolasto siellä sitten onkin. Ville Saari sieltä kaiketi on porhaltanut läpikin, mutta me tyydyimme vain pussailemaan.. EIKU!... etsimään kätköä. No, ei tärpännyt tällä kertaa, mutta eiköhän sinne kesällä painella taas uudestaan. Oikein nasta mesta.
Laitilan kirkko
Tuo pitäisi luokitella jo kirosanaksi. En ymmärrä miksi edes suostuin tuonne toistamiseen ilman parempaa gepsiä tai lisävihjettä. No, siellä sitä sitten taas vaan oltiin. Tällä kertaa tutkittiin tarkemmin ne isommat kuusenaluset, mutta eihän siellä mitään ollut. Kyllä sen kätkön on pakko olla siellä aidassa. Ja näitä ei voi sitten laskea spoilereiksi, koska edelleenkään sitä kätköä ei löytynyt! Mutta miten pirussa sen purkin saa niin hyvin naamioitua, ettei se erotu oksistosta edes päivänvalossa? Olenkohan minä nyt aivan hakoteillä tässä? Vai johtuisikohan tämänkertainen epäonnistuminen siitä, että minut houkuteltiin kuusen alle söpöilemään, eikä suinkaan etsimään kätköä :P
Emmä tajua. No, mitä tästä opimme? Avecin kanssa on mahdotonta päästä parempaan tulokseen kuin 33% found it ja 66% DNF. Täytyy siis hakea useampaa kätköä kerrallaan, niin tulee se 300 joskus täyteen :) Ei meillä edellenkään lasketa, ei...
Sain tuossa eräältä taholta palautetta, että termi "avec" ei ole ihan paras mahdollinen. Miksikäs sitä sitten kutsuisi? Ominaisuuksiin perustuen nimitykset "En-osaa-lukea-karttaa" tai "Mitä-jos-MÄ-kuitenkin-kiipeäisin-sinne" sopisivat mainiosti, mutta lukijoiden on niitä kauhean epämukavaa lueskella. Keksisi itselleen nimimerkin, niin ei tarvitsisi tällä tavalla kiertää asioita! No, ehkä se ottaa tästä opikseen :P
Kauppilan umpipiha
Ajeltiin siis Laitilaan allekirjoittanut kartturin paikalla. Täytyy kyllä sanoa, että nalkutus avecin auton ajamisen hitaudesta loppui tähän. Perille päästiin enikeis ehjinä. Paikka on ilmeisesti jonkin sortin museoalue, mutta näin talvella siellä oli oikein rauhallista. Rauhassa sai siis etsiä, vaikka ei siihen kovin paljoa aikaa tarvittukaan. Avecin jälkien perässä kun kulki, niin sieltä se sitten löytyi. Tämä oli sellainen hyvän mielen kätkö, varsinkin kun vertaa taas noihin loppupäivän suorituksiin...
Haukvuoren linnankellari
Hyvinkin perinteiseen tapaan minulla alkoi tässä vaiheessa olla aivan järjetön nälkä ja täten toiminnassanikaan ei ollut enää mitään järkeä. Avecille gepsi käteen ja menoksi. Ja edellisistä kerroista oppineena, tiedämmekin jo miten tässä käy :D Ei vaiskaan, oli siellä metsässä sen verran sitä kivikkoa, että gepsi varmasti ihan oikeasti heitätti kovasti paljon. Pienen ympärivaelluksen jälkeen löysin kuitenkin lopulta jonkinlaisen nollapisteen, joka ei kyllä osoittanut kätkölle päinkään. Tai mistä minä tiedän, koska eihän me sitä kätköä löydetty.
Luola kuitenkin löydettiin hetken ihmettelyn jälkeen ja käytiin ihmettelemässä sitä lähempää. Missään nimessä tietenkään minä en saanut sinne kiivetä vaan avec paineli edeltä. Käännettyään selkänsä, painelin perässä :P (Vähänkö saan kuulla vielä kunniani tästä bloggauksesta!) Aika hauska luolasto siellä sitten onkin. Ville Saari sieltä kaiketi on porhaltanut läpikin, mutta me tyydyimme vain pussailemaan.. EIKU!... etsimään kätköä. No, ei tärpännyt tällä kertaa, mutta eiköhän sinne kesällä painella taas uudestaan. Oikein nasta mesta.
Laitilan kirkko
Tuo pitäisi luokitella jo kirosanaksi. En ymmärrä miksi edes suostuin tuonne toistamiseen ilman parempaa gepsiä tai lisävihjettä. No, siellä sitä sitten taas vaan oltiin. Tällä kertaa tutkittiin tarkemmin ne isommat kuusenaluset, mutta eihän siellä mitään ollut. Kyllä sen kätkön on pakko olla siellä aidassa. Ja näitä ei voi sitten laskea spoilereiksi, koska edelleenkään sitä kätköä ei löytynyt! Mutta miten pirussa sen purkin saa niin hyvin naamioitua, ettei se erotu oksistosta edes päivänvalossa? Olenkohan minä nyt aivan hakoteillä tässä? Vai johtuisikohan tämänkertainen epäonnistuminen siitä, että minut houkuteltiin kuusen alle söpöilemään, eikä suinkaan etsimään kätköä :P
Emmä tajua. No, mitä tästä opimme? Avecin kanssa on mahdotonta päästä parempaan tulokseen kuin 33% found it ja 66% DNF. Täytyy siis hakea useampaa kätköä kerrallaan, niin tulee se 300 joskus täyteen :) Ei meillä edellenkään lasketa, ei...
tiistai 3. helmikuuta 2009
Revanssi!
Tulipas pitkästä aikaa käytyä kätköillä Nuunan ja lasten kanssa. Saa sitä silläkin tavalla extremeä kätköilyyn :D Ilokseni löysin myös uuden kätköilykaverin Turusta ja käytiin alkuviikosta tutustumassa harrastukseen Turussa Suikkilassa. On muuten melkoisesti huumoria käytetty Aslak2:n kätköihin :D Ja sitten taas otsikon mukaiseen asiaan.
Lupanvuoren ryssänuunit
Kuinkas kauan te oikein kuvittelitte, että pystymme Outilan kanssa pitämään itsemme poissa tuolta kätköltä? Itse asiassa, olisimme suihkaisseet kätkölle jo viikonloppuna, mutta allekirjoittanut houkuteltiin muiden harrastusten pariin. (En tiedä vieläkään miten se tapahtui!) No, tänään siis pakattiin autoon asianmukaiset varusteet, pari kätköilijää ja yksi geokoira.
Porhallettiin ulkomuistista paikan päälle ja olin ajaa tieltä korkeintaan pari kertaa, takaisin tullessa ehkä hivenen useammin. Outila nappasi autosta rautakangen kainaloonsa ja minä tyydyin pystyssä pysymisen yrittämiseen. Vähänkö tuolla geokoiralla on voimaa!
Mielenkiinnolla astelimme kätköpaikalle ja iloksemme huomasimme, että sen verran oli sentään tupruttanut lunta, että verta ei näkynyt maassa enää nimeksikään :P Outila ryhtyi oitis hommiin ja rautakanki viuhui Uudenkaupungin saaristossa. Eipä siinä sitten kauaa mennyt, kun se typerä, ärsyttävä, raivostuttava ja kaikin puolin *ittumainen kivi irtosi maasta ja Outila sai noukkia purkin hentoihin, onnesta täriseviin kätösiinsä. Jep, draamaa oli ilmassa yllin kyllin.
Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?
Lupanvuoren ryssänuunit
Kuinkas kauan te oikein kuvittelitte, että pystymme Outilan kanssa pitämään itsemme poissa tuolta kätköltä? Itse asiassa, olisimme suihkaisseet kätkölle jo viikonloppuna, mutta allekirjoittanut houkuteltiin muiden harrastusten pariin. (En tiedä vieläkään miten se tapahtui!) No, tänään siis pakattiin autoon asianmukaiset varusteet, pari kätköilijää ja yksi geokoira.
Porhallettiin ulkomuistista paikan päälle ja olin ajaa tieltä korkeintaan pari kertaa, takaisin tullessa ehkä hivenen useammin. Outila nappasi autosta rautakangen kainaloonsa ja minä tyydyin pystyssä pysymisen yrittämiseen. Vähänkö tuolla geokoiralla on voimaa!
Mielenkiinnolla astelimme kätköpaikalle ja iloksemme huomasimme, että sen verran oli sentään tupruttanut lunta, että verta ei näkynyt maassa enää nimeksikään :P Outila ryhtyi oitis hommiin ja rautakanki viuhui Uudenkaupungin saaristossa. Eipä siinä sitten kauaa mennyt, kun se typerä, ärsyttävä, raivostuttava ja kaikin puolin *ittumainen kivi irtosi maasta ja Outila sai noukkia purkin hentoihin, onnesta täriseviin kätösiinsä. Jep, draamaa oli ilmassa yllin kyllin.
Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?
tiistai 27. tammikuuta 2009
Kätköilyn ytimessä
Käytiin tuossa viikonloppuna Outilan kanssa pyörähtämässä Liedossa. Oikein leppoisa, suorastaan rentouttava reissu. Ei siitä sen enempää. Sen sijaan tänään päätettiin pyörähtää taasen Ukin seudulle. Tämän lähemmäs kätköilyn ydintä tuskin pääsee.
Aidanpäänniemi
Hilpastiin pelipaikalle ja arveltiin, että täällä saa varmasti touhuta omassa rauhassaan. Jostain kumman syystä venelaiturin parkkiksella oli kuitenkin herra siemailemassa kaffettaan. Pakkasella. Yksin. No, kukin tyylillään, geokätköilijällä tuskin on varaa arvostella :D Onneksi oli kuitenkin geokoira mukana niin saatiin harhautettua herrashenkilöä ja Outila pääsi loggaamaan kätkön. Ihan söpön näköinen mesta.
Geokoira työssään :)
Jos ja kun en mitään laivoista ymmärrä, niin väitän että tuo on jonkin sortin jäänmurtaja.
Holyland 2
Jonkin sortin laituri kai tämäkin. Talvella on hieman hankala hahmottaa tuota saaristoa. Etsiskeltiin kätköä jokin tovi useastakin eri paikasta, mahdollisimman hankalista tietenkin. Kotvasen kuluttua selän takaa kuului kuitenkin koputusta ja Outila bongasi kätkön ihan maailman ilmeisimmästä paikkaa. Tarttis taas olla vähän skarpimpi.
Lyökki - Lökö
Tämä on siitä hauska mesta, että ennen kuin Outilan kanssa löydettiin hieno, uusi harrastus eli kätköily, meillä oli tapana kierrellä ympäri maakuntaa ihan vaan huvin vuoksi. Täälläkin tuli silloin käytyä ja ihastuttiin paikkaan jo ensinäkemältä. Oli siis hauska tulla visiteeraamaan uudemman kerran. Kätkö löytyi juurikin sieltä, mihin gepsi ohjasi. Ajoitus oli melko loistava, koska tällenkin kätköpaikalle ryykäsi hetken päästä väkeä, tällä kertaa tosin mereltä. Mahtoi olla kylmä keli.
Lupanvuoren ryssänuunit
Sisältää superspoilerin! Älä lue, jos et halua tietää! Oikeesti!
Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan! Jokainen kunnon kätköilyharrastuksen aloittaja lukee varmasti ensimmäisenä Sikajackin kokoaman opuksen Älä ryhdy geokätköilijäksi, tai lue ainakin tämä ohje ennen sitä. Jotkut ottaa opikseen, toiset ei. Oppaassa todella varoitetaan, että harrastuksessa tulee varmasti rähjäntymään ja loukkaamaan ja kaikkea mahdollista. Tuohon seikkaan minä tietenkin harrastuksen alussa juuri jäin koukkuun. Juuri sopivan järjetöntä minulle! Hämmästys on kuitenkin ollut suuri, kun ei niitä pahoja kätköjä sitten ole tullutkaan vastaan. Avecillekin niitä viimeksi oikein etsin, mutta eihän niissäkään lopulta niin pahasti käynyt. No, tällä kätköllä päästiin viimein asiaan!
Kätkölle lähestyminen tapahtui perinteisen kaavan mukaan maisemia ihastellen.
Kaunistahan siellä oli, sille ei mahda mitään. Minäkin tahdon saaristoon asumaan! Joo. No sinne kätköllekin sitten lopulta löydettiin. Tutkin ensin potentiaaliset mestat ja totesin heti ensimmäisestä, että ei se ainakaan tuolla ole, se on niin umpijäässä. Jeah, kyllä te nyt jo arvaatte, mitä seuraavaksi tapahtui. Outila sen purnukan sieltä sitten paikallisti. Vartin taistelun jälkeen todettiin kuitenkin, että ei se sieltä irtoa, lähdetään pois. Ja mitä tässä kohtaa olisi kannattanut tehdä? Nii-in. No, me ei tietenkään tehty niin, vaan haettiin autosta vähän kättä pidempää. Tästä lähin kuljetan muuten aina rautakankea autossa.
Rautakankea ei ollut, mutta sellainen nelihaarainen härdelli toimii ihan yhtä hyvin. Jotkut niuhot käyttää sitä renkaiden vaihtoon. Saatiin purnukka lopulta liikkeelle kolostaan, mutta kättä oli hivenen hankala saada mahtumaan samaan paikkaan. Jäätynyttä koloa piti siis hieman suurentaa. Jos se olisikin lopun viimeksi ollut vain jäätynyt kolo, niin homma olisi vielä varmasti hoitunutkin. Mutta kun se oli kiveä! En oikeasti tajua, mitä sille kätkölle on tapahtunut, mutta tällä hetkellä purkki EI mahdu sieltä ulos. Trust me! Epäilisin, että alun perin suojaksi tarkoitettu elementti on jäätynyt maahan kiinni ja näin ollen irtoilee vasta keväällä. Ja jos tämän kaiken olisi uskonut sen ensimmäisen vartin jälkeen, eikä jälkimmäisen tunnin jälkeen, niin jälki ei varmasti olisi ollut tämän näköistä:
Mutta ai että vee-itutti tuon jälkeen! Ja ai että mä haluan nyt lisää tuollaisia! Tosin lopputulos saisi olla se, että nimi on lokipaperissa. Mutta aivan sama. Nyt on saatu hyvä rymyvaihe päälle.
Ja sitten allekirjoittanut lähtee opettelemaan, miten talvitakki ja toppahousut pestään :D
Aidanpäänniemi
Hilpastiin pelipaikalle ja arveltiin, että täällä saa varmasti touhuta omassa rauhassaan. Jostain kumman syystä venelaiturin parkkiksella oli kuitenkin herra siemailemassa kaffettaan. Pakkasella. Yksin. No, kukin tyylillään, geokätköilijällä tuskin on varaa arvostella :D Onneksi oli kuitenkin geokoira mukana niin saatiin harhautettua herrashenkilöä ja Outila pääsi loggaamaan kätkön. Ihan söpön näköinen mesta.
Geokoira työssään :)
Jos ja kun en mitään laivoista ymmärrä, niin väitän että tuo on jonkin sortin jäänmurtaja.Holyland 2
Jonkin sortin laituri kai tämäkin. Talvella on hieman hankala hahmottaa tuota saaristoa. Etsiskeltiin kätköä jokin tovi useastakin eri paikasta, mahdollisimman hankalista tietenkin. Kotvasen kuluttua selän takaa kuului kuitenkin koputusta ja Outila bongasi kätkön ihan maailman ilmeisimmästä paikkaa. Tarttis taas olla vähän skarpimpi.
Lyökki - Lökö
Tämä on siitä hauska mesta, että ennen kuin Outilan kanssa löydettiin hieno, uusi harrastus eli kätköily, meillä oli tapana kierrellä ympäri maakuntaa ihan vaan huvin vuoksi. Täälläkin tuli silloin käytyä ja ihastuttiin paikkaan jo ensinäkemältä. Oli siis hauska tulla visiteeraamaan uudemman kerran. Kätkö löytyi juurikin sieltä, mihin gepsi ohjasi. Ajoitus oli melko loistava, koska tällenkin kätköpaikalle ryykäsi hetken päästä väkeä, tällä kertaa tosin mereltä. Mahtoi olla kylmä keli.
Lupanvuoren ryssänuunit
Sisältää superspoilerin! Älä lue, jos et halua tietää! Oikeesti!
Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan! Jokainen kunnon kätköilyharrastuksen aloittaja lukee varmasti ensimmäisenä Sikajackin kokoaman opuksen Älä ryhdy geokätköilijäksi, tai lue ainakin tämä ohje ennen sitä. Jotkut ottaa opikseen, toiset ei. Oppaassa todella varoitetaan, että harrastuksessa tulee varmasti rähjäntymään ja loukkaamaan ja kaikkea mahdollista. Tuohon seikkaan minä tietenkin harrastuksen alussa juuri jäin koukkuun. Juuri sopivan järjetöntä minulle! Hämmästys on kuitenkin ollut suuri, kun ei niitä pahoja kätköjä sitten ole tullutkaan vastaan. Avecillekin niitä viimeksi oikein etsin, mutta eihän niissäkään lopulta niin pahasti käynyt. No, tällä kätköllä päästiin viimein asiaan!
Kätkölle lähestyminen tapahtui perinteisen kaavan mukaan maisemia ihastellen.
Kaunistahan siellä oli, sille ei mahda mitään. Minäkin tahdon saaristoon asumaan! Joo. No sinne kätköllekin sitten lopulta löydettiin. Tutkin ensin potentiaaliset mestat ja totesin heti ensimmäisestä, että ei se ainakaan tuolla ole, se on niin umpijäässä. Jeah, kyllä te nyt jo arvaatte, mitä seuraavaksi tapahtui. Outila sen purnukan sieltä sitten paikallisti. Vartin taistelun jälkeen todettiin kuitenkin, että ei se sieltä irtoa, lähdetään pois. Ja mitä tässä kohtaa olisi kannattanut tehdä? Nii-in. No, me ei tietenkään tehty niin, vaan haettiin autosta vähän kättä pidempää. Tästä lähin kuljetan muuten aina rautakankea autossa.Rautakankea ei ollut, mutta sellainen nelihaarainen härdelli toimii ihan yhtä hyvin. Jotkut niuhot käyttää sitä renkaiden vaihtoon. Saatiin purnukka lopulta liikkeelle kolostaan, mutta kättä oli hivenen hankala saada mahtumaan samaan paikkaan. Jäätynyttä koloa piti siis hieman suurentaa. Jos se olisikin lopun viimeksi ollut vain jäätynyt kolo, niin homma olisi vielä varmasti hoitunutkin. Mutta kun se oli kiveä! En oikeasti tajua, mitä sille kätkölle on tapahtunut, mutta tällä hetkellä purkki EI mahdu sieltä ulos. Trust me! Epäilisin, että alun perin suojaksi tarkoitettu elementti on jäätynyt maahan kiinni ja näin ollen irtoilee vasta keväällä. Ja jos tämän kaiken olisi uskonut sen ensimmäisen vartin jälkeen, eikä jälkimmäisen tunnin jälkeen, niin jälki ei varmasti olisi ollut tämän näköistä:
Mutta ai että vee-itutti tuon jälkeen! Ja ai että mä haluan nyt lisää tuollaisia! Tosin lopputulos saisi olla se, että nimi on lokipaperissa. Mutta aivan sama. Nyt on saatu hyvä rymyvaihe päälle.Ja sitten allekirjoittanut lähtee opettelemaan, miten talvitakki ja toppahousut pestään :D
perjantai 23. tammikuuta 2009
Fanfaareita ja serpentiiniä!
\o/
Mahtava keikaus takana! Mistäs tässä oikein aloittaisi? Alusta kaiketi.
Tarkoituksena oli siis lähteä aamutuimaan (lue: klo 12) liikkeelle metsästämään ensin yksi purnukka, jonka jälkeen nokka suunnattiin kohti Karhuvuorta, jonka piti olla juhlakätkö numero 200. Jep, eihän se taaskaan tietysti ihan niin helppoa ollut :D
IKEA - Raisio
Tämä on päässyt ikävästi jäämään DNF:ksi, kun Outilan kanssa syksyllä paikallistettiin purkki, mutta ei saatu sitä käsiimme. Kirjoitin silloin DNF-loggaukseeni, että täytyy hankkia nuori ja komea herrasmies kiipeämään se minulle. Enpä olisi silloin arvannut kuinka oikeaan osuinkaan :D
Avec tosiaan pyysi niitä haasteellisempia kätköjä, joten saamansa pitää. Ihan ensimmäiseksi suunnistettiin sitten tänne. Täytyy kyllä sanoa, että saattoi se ensin tovin miettiä, mihin oikein on lupautunut, mutta urheasti se sinne kiipesi! Hienosta punttauksestani sain vielä iskun päähäni. Pitäisiköhän näitä treffisuunnitelmia vielä vähän hioa? :D No, ei vaineskaan. Sinne se tosiaan kiipusti, mutta hankalampaa olikin sitten saada purnukka hanskaan. Onnistui se sitten lopulta siten, että avasi vain kannen ja minä kirjailin nimet lokiin maasta käsin. Oikein mainio päivänavaus. Tattista vaan avecille!
Sitten nokka kohti Rymättylää!
Karhuvuori - Bear Mountain
Suurnesu tosiaan suositteli tätä kätköä juhlakätköksi ja olihan tämä aivan mahtava paikka! Eihän siinä meinannut tulla mitään kätkön etsimisestä, kun toisella puolella oli sanoinkuvaamattoman kaunis maisema tuulettomassa auringonpaisteessa, lumisella kukkulalla ja toisella puolella se nuori ja komea avec. Lieneeköhän siinä syy, että kätkö ei tosiaan löytynyt? :D
Etsittiin jotakuinkin 1,5 tuntia mahdollisia paikkoja, mutta voipi olla, että lumi teki tehtävänsä. Kätkökuvauksessa ja attribuuteissa mainitaankin, että korkeammalla lumipeitteellä kätkö luultavasti ei löydy, mutta enhän minä sellaista usko :D Ja löydettiin kyllä ihan valtavan hyviä piiloja ja paljon! Kätkö vain ei sattunut olemaan niissä. No, ei sen niin väliä, olihan tuo paikka sen verran upea.
Yllätyksenä allekirjoittaaneelle muuten tuli sekin, että tämähän on saari, johon mennä lossilla! Ihan positiivinen yllätys, kun lossi vielä sattuu kulkemaan ympärivuotisesti.
Kivimuuri
Ja seuraava DNF! Tässä vaiheessa alkoi selkeästi olla jo niin kova nälkä, että yksinkertaisetkaan kätköt eivät tarttuneet silmään. Hautuumaalla oli kova vilske, ja avec suunnitteli jo polvistuvansa maahan rukoilemaan, jos joku tulee jotain kysymään. Se olisi kyllä ollut mielenkiintoinen näky. No, eipä löytynyt ei. Äkkiä hakemaan safkaa ja yrittämään vielä kerran juhlakätköä!
Perjantai
Aika yllättäen kaikista maailman kätköistä juuri tämä sattui sitten seuraavana kohdalle. Ryömimistä, tetsaamista, mitä lie. Piti muuten tarkistaa googlesta, mitä tetsaaminen edes tarkoittaa :D
Matkaan oli tarttunut minun hölmöilystäni johtuen vain yksi otsis, joten metsään tarvottiin puolisokeana. Kivi oli kuitenkin melkoisen helppo löytää pimiässäkin, joten ei kun ryömimään. Viihdytin itseäni ensin tovin katselemalla, kun avec ryömii ihan xvira nyyn ja kiroilee noin 60 sanaa minuutissa. Itsehän se pyysi haasteita :D No, se kolo oli selkeästikin väärä. Kunhan olin ensin vielä varmuuden vuoksi tarkistanut sen itse :P Vaihdettiin vähän taktiikkaa ja lopulta kiven reunalta näkyi jotain kätköksi sopivaa. Ohjailin avecin oikeaan suuntaan ja TADAA! Siellä se oli! 200 kätköä varsin onnistuneesti plakkarissa!
Tuli kyllä ihan mahtava fiilis! Seura vielä kruunasi tuon hetken. Vielä kun se olisi ymmärtänyt pussata siinä kohtaan niin... :D
Noniin, takaisin asiaan. Hyvissä fiiliksissä lähdettiin sitten vielä urheilumielessä katsahtamaan Puusilmä ja Stone Appendix . Ensimmäistä ei näkynyt maasta käsin, mutta avec kiipesi silti puuhun. Mainio sälli, täytyy myöntää. Jälkimmäinen taasen oli hauska setti. Avecille gepsi käteen ja menoksi. Olisihan se pitänyt arvata miten siinä käy :D Vaikein mahdollinen reitti luolan suulle, mutta hauskaahan tuo vaan oli. Käytiin sitten kurkkaamassa luolan suulla ja täytyy sanoa, että ei se nyt niiiin pahalta näyttänyt. Ensi kerralla vaan kunnon varusteet, eli se toinenkin otsis mukaan ja ei kun yrittämään.
Todella loistava päivä siihen nähden, että lopputulos oli 2 found it ja 3 dnf :D
Mahtava keikaus takana! Mistäs tässä oikein aloittaisi? Alusta kaiketi.
Tarkoituksena oli siis lähteä aamutuimaan (lue: klo 12) liikkeelle metsästämään ensin yksi purnukka, jonka jälkeen nokka suunnattiin kohti Karhuvuorta, jonka piti olla juhlakätkö numero 200. Jep, eihän se taaskaan tietysti ihan niin helppoa ollut :D
IKEA - Raisio
Tämä on päässyt ikävästi jäämään DNF:ksi, kun Outilan kanssa syksyllä paikallistettiin purkki, mutta ei saatu sitä käsiimme. Kirjoitin silloin DNF-loggaukseeni, että täytyy hankkia nuori ja komea herrasmies kiipeämään se minulle. Enpä olisi silloin arvannut kuinka oikeaan osuinkaan :D
Avec tosiaan pyysi niitä haasteellisempia kätköjä, joten saamansa pitää. Ihan ensimmäiseksi suunnistettiin sitten tänne. Täytyy kyllä sanoa, että saattoi se ensin tovin miettiä, mihin oikein on lupautunut, mutta urheasti se sinne kiipesi! Hienosta punttauksestani sain vielä iskun päähäni. Pitäisiköhän näitä treffisuunnitelmia vielä vähän hioa? :D No, ei vaineskaan. Sinne se tosiaan kiipusti, mutta hankalampaa olikin sitten saada purnukka hanskaan. Onnistui se sitten lopulta siten, että avasi vain kannen ja minä kirjailin nimet lokiin maasta käsin. Oikein mainio päivänavaus. Tattista vaan avecille!
Sitten nokka kohti Rymättylää!
Karhuvuori - Bear Mountain
Suurnesu tosiaan suositteli tätä kätköä juhlakätköksi ja olihan tämä aivan mahtava paikka! Eihän siinä meinannut tulla mitään kätkön etsimisestä, kun toisella puolella oli sanoinkuvaamattoman kaunis maisema tuulettomassa auringonpaisteessa, lumisella kukkulalla ja toisella puolella se nuori ja komea avec. Lieneeköhän siinä syy, että kätkö ei tosiaan löytynyt? :D
Etsittiin jotakuinkin 1,5 tuntia mahdollisia paikkoja, mutta voipi olla, että lumi teki tehtävänsä. Kätkökuvauksessa ja attribuuteissa mainitaankin, että korkeammalla lumipeitteellä kätkö luultavasti ei löydy, mutta enhän minä sellaista usko :D Ja löydettiin kyllä ihan valtavan hyviä piiloja ja paljon! Kätkö vain ei sattunut olemaan niissä. No, ei sen niin väliä, olihan tuo paikka sen verran upea.
Yllätyksenä allekirjoittaaneelle muuten tuli sekin, että tämähän on saari, johon mennä lossilla! Ihan positiivinen yllätys, kun lossi vielä sattuu kulkemaan ympärivuotisesti.
Kivimuuri
Ja seuraava DNF! Tässä vaiheessa alkoi selkeästi olla jo niin kova nälkä, että yksinkertaisetkaan kätköt eivät tarttuneet silmään. Hautuumaalla oli kova vilske, ja avec suunnitteli jo polvistuvansa maahan rukoilemaan, jos joku tulee jotain kysymään. Se olisi kyllä ollut mielenkiintoinen näky. No, eipä löytynyt ei. Äkkiä hakemaan safkaa ja yrittämään vielä kerran juhlakätköä!
Perjantai
Aika yllättäen kaikista maailman kätköistä juuri tämä sattui sitten seuraavana kohdalle. Ryömimistä, tetsaamista, mitä lie. Piti muuten tarkistaa googlesta, mitä tetsaaminen edes tarkoittaa :D
Matkaan oli tarttunut minun hölmöilystäni johtuen vain yksi otsis, joten metsään tarvottiin puolisokeana. Kivi oli kuitenkin melkoisen helppo löytää pimiässäkin, joten ei kun ryömimään. Viihdytin itseäni ensin tovin katselemalla, kun avec ryömii ihan xvira nyyn ja kiroilee noin 60 sanaa minuutissa. Itsehän se pyysi haasteita :D No, se kolo oli selkeästikin väärä. Kunhan olin ensin vielä varmuuden vuoksi tarkistanut sen itse :P Vaihdettiin vähän taktiikkaa ja lopulta kiven reunalta näkyi jotain kätköksi sopivaa. Ohjailin avecin oikeaan suuntaan ja TADAA! Siellä se oli! 200 kätköä varsin onnistuneesti plakkarissa!
Tuli kyllä ihan mahtava fiilis! Seura vielä kruunasi tuon hetken. Vielä kun se olisi ymmärtänyt pussata siinä kohtaan niin... :D
Noniin, takaisin asiaan. Hyvissä fiiliksissä lähdettiin sitten vielä urheilumielessä katsahtamaan Puusilmä ja Stone Appendix . Ensimmäistä ei näkynyt maasta käsin, mutta avec kiipesi silti puuhun. Mainio sälli, täytyy myöntää. Jälkimmäinen taasen oli hauska setti. Avecille gepsi käteen ja menoksi. Olisihan se pitänyt arvata miten siinä käy :D Vaikein mahdollinen reitti luolan suulle, mutta hauskaahan tuo vaan oli. Käytiin sitten kurkkaamassa luolan suulla ja täytyy sanoa, että ei se nyt niiiin pahalta näyttänyt. Ensi kerralla vaan kunnon varusteet, eli se toinenkin otsis mukaan ja ei kun yrittämään.
Todella loistava päivä siihen nähden, että lopputulos oli 2 found it ja 3 dnf :D
maanantai 19. tammikuuta 2009
200 lähenee!
Sku daa. Blogi on taas ollut hetken aikaa aivan pahuuden hallussa, joten täytynee ryhdistäytyä. Tällä hetkellä olisi 198 kätköä löydettynä. Olisiko suosituksia hienosta kätköstä Turun seudulla, missä voisi juhlistaa satasten paukkumista? Ei, minä EN mene Stone appendixille! :D
Toisaalta.. Tapasin kyllä hiljattain tapauksen, jonka saisi houkuteltua Stone appendixille tuosta noin vain. Josta pääsemmekin sujuvasti aiheeseen kätköilytreffit. Rehvit pistettiin pystyyn Helsingissä ja marssimme urheasti hakemaan urbaanimikroja, joita vihaan lähes yhtä paljon kuin metsämikroja. Hyvät lähtökohdat treffeille? Check.
kalevankatu
Tämä kätkö sattui ensimmäisenä matkan varrelle. Olin jotakuinkin minuutti sitten saanut suustani, että kätköillä voi tavata sattumalta muitakin harrastajia, ja juuri niin täällä sitten tapahtui. Muistaakseni Stone5 ja Roni L täällä jo seikkailivat ja hyvä niin, koska pojat saivatkin etsiä kätkön :) Tattista vaan avusta.
Platon
Tämä olikin sitten vähän helpompi tapaus. Olin lukenut kaikki mahdolliset vinkit ja loggaukset etukäteen, joten paikan päällä ei hirveän kauan tarvinnut pyöriä, kun purkki oli jo kädessä. Muistaakseni tähän asti kaikki sujui vähän liiankin hyvin, joten jomman kumman olikin jo korkea aika alkaa harhauttaa.
Eiran sairaala
Siirryttäessä Platonilta kohti Eiran sairaalaa oikealle puolen tietä ilmestyy aika hienot merimaisemat. Avecilla oli kartta hallussa, jonka perusteella edettiin. Liekö sitten hämännyt merimaisema vai hemaiseva seura, kun johdatteli meidät harhaan :P Ja minä olen tietenkin paras puhumaan, koska itse kävelin vain gepsi kädessä :D
Täytyy kyllä avecista sen verran sanoa, että ymmärsi heti miten hommien kuuluu edetä kätköreissuilla. Se ei ole reissu eikä mikään, jos ei vähintään kerran painella harhaan. Eiran sairaala kätköllä avec taisi jo löytää kätkön ennen minua. Nopeasti se oppi! Mokoma :P
Vanha Bensis
Tässä vaiheessa gepsi sitten lakkasi toimimasta. Pelkän kartan perusteella siis mentiin, mutta käyhän se niinkin. Kun on niin taidokkaita kartanlukijoita :P Avec pääsi tälläkin kätköllä yllättämään ja hihkui löytäneensä purkin, ennen kuin minä ehdin edes aloittaa etsintöjä. On se näppärä.
Helsinki Monopoly: Korkeavuorenkatu ja 0 km: Helsinki
Näistä kahdesta napattiin sitten vielä DNF. Molemmat kätköt oli löydetty samana päivänä, joten kyllä me ihan vaan puusilmäiltiin. No, jäipähän Helsinkiin vielä jotain etsittävää (niiden parin sadan muun kätkön lisäksi :P).
Avec jäi kaipaamaan haastavampia kätköjä. Mainitsin asiasta veljelleni, joka oli joulun päivinä mukana kätköillä. "No vie se Raision uimahallin taa!" -kommentti kertonee kaiken :D Epäilen kyllä, että avecin kärsivällisyys loppuisi siellä kesken ja haastavilla kätköillä tarkoitettiin fyysisesti haastavia. No, katsotaan mitä minä keksin. Mikä voisi olla sen parempaa kuin puissa kiipeily treffeillä? :D
Toisaalta.. Tapasin kyllä hiljattain tapauksen, jonka saisi houkuteltua Stone appendixille tuosta noin vain. Josta pääsemmekin sujuvasti aiheeseen kätköilytreffit. Rehvit pistettiin pystyyn Helsingissä ja marssimme urheasti hakemaan urbaanimikroja, joita vihaan lähes yhtä paljon kuin metsämikroja. Hyvät lähtökohdat treffeille? Check.
kalevankatu
Tämä kätkö sattui ensimmäisenä matkan varrelle. Olin jotakuinkin minuutti sitten saanut suustani, että kätköillä voi tavata sattumalta muitakin harrastajia, ja juuri niin täällä sitten tapahtui. Muistaakseni Stone5 ja Roni L täällä jo seikkailivat ja hyvä niin, koska pojat saivatkin etsiä kätkön :) Tattista vaan avusta.
Platon
Tämä olikin sitten vähän helpompi tapaus. Olin lukenut kaikki mahdolliset vinkit ja loggaukset etukäteen, joten paikan päällä ei hirveän kauan tarvinnut pyöriä, kun purkki oli jo kädessä. Muistaakseni tähän asti kaikki sujui vähän liiankin hyvin, joten jomman kumman olikin jo korkea aika alkaa harhauttaa.
Eiran sairaala
Siirryttäessä Platonilta kohti Eiran sairaalaa oikealle puolen tietä ilmestyy aika hienot merimaisemat. Avecilla oli kartta hallussa, jonka perusteella edettiin. Liekö sitten hämännyt merimaisema vai hemaiseva seura, kun johdatteli meidät harhaan :P Ja minä olen tietenkin paras puhumaan, koska itse kävelin vain gepsi kädessä :D
Täytyy kyllä avecista sen verran sanoa, että ymmärsi heti miten hommien kuuluu edetä kätköreissuilla. Se ei ole reissu eikä mikään, jos ei vähintään kerran painella harhaan. Eiran sairaala kätköllä avec taisi jo löytää kätkön ennen minua. Nopeasti se oppi! Mokoma :P
Vanha Bensis
Tässä vaiheessa gepsi sitten lakkasi toimimasta. Pelkän kartan perusteella siis mentiin, mutta käyhän se niinkin. Kun on niin taidokkaita kartanlukijoita :P Avec pääsi tälläkin kätköllä yllättämään ja hihkui löytäneensä purkin, ennen kuin minä ehdin edes aloittaa etsintöjä. On se näppärä.
Helsinki Monopoly: Korkeavuorenkatu ja 0 km: Helsinki
Näistä kahdesta napattiin sitten vielä DNF. Molemmat kätköt oli löydetty samana päivänä, joten kyllä me ihan vaan puusilmäiltiin. No, jäipähän Helsinkiin vielä jotain etsittävää (niiden parin sadan muun kätkön lisäksi :P).
Avec jäi kaipaamaan haastavampia kätköjä. Mainitsin asiasta veljelleni, joka oli joulun päivinä mukana kätköillä. "No vie se Raision uimahallin taa!" -kommentti kertonee kaiken :D Epäilen kyllä, että avecin kärsivällisyys loppuisi siellä kesken ja haastavilla kätköillä tarkoitettiin fyysisesti haastavia. No, katsotaan mitä minä keksin. Mikä voisi olla sen parempaa kuin puissa kiipeily treffeillä? :D
maanantai 12. tammikuuta 2009
Viimoset kätköt Tammisaaresta
Rehellisyyden nimissä nyt sanottakoon, että en tiedä missä menee Hangon ja Tammisaaren raja, joten olen saattanut jossakin sanoa väärän kaupungin. Mut eihän meillä edelleenkään lasketa? :P
MG-128
Näihin maisemiin on sitten joskus tippunut hävittäjä. Enpä olisi moista muistanut, ellei olisi paikan päällä käyty. Aika lähelle kätköä sai auton parkkiin ja maisemat oli hauskan näköiset.
Kätkö löytyikin sitten pienen matkan päästä muistolaatan lähettyviltä. Oikein mielenkiintoinen paikka ja kätköpurkki teemaan sopiva. Aivan kätköpaikan vieressä on muuten asutusta. Näytti olevan melko uusi rakennus. Onkohan kiinteistönvälittäjällä ollut hankaluuksia tontin myynnissä? :)
Harpar Storträsket
Tällä kätköllä päästiin ihan toden teolla rämpimään. Ihmettelen yhä edelleen, että mikä hiton lintutorni sellainen on, mihin ei mene polkua? Ilmeisestikään ei ainakaan kovin suosittu. Enkä muuten kyllä ihmettele. Monella kätköpaikalla oli viikonloppuna kymmeniä lintuja, kun täällä taas ei näkynyt ensimmäistäkään. Mutta maa oli hassun näköinen :D
Matkan aikana meillä oli suuria hankaluuksia löytää lintutornikätköjä, mutta tämä teki onneksi poikkeuksen. Ihan tosissaan tätäkin kyllä sai etsiä. Outila sen sitten onneksi löysi. Ehkä meitä ei olekaan kirottu :D
Eipä sitten muuta kuin kohti uusia seikkailuja!
MG-128
Näihin maisemiin on sitten joskus tippunut hävittäjä. Enpä olisi moista muistanut, ellei olisi paikan päällä käyty. Aika lähelle kätköä sai auton parkkiin ja maisemat oli hauskan näköiset.
Kätkö löytyikin sitten pienen matkan päästä muistolaatan lähettyviltä. Oikein mielenkiintoinen paikka ja kätköpurkki teemaan sopiva. Aivan kätköpaikan vieressä on muuten asutusta. Näytti olevan melko uusi rakennus. Onkohan kiinteistönvälittäjällä ollut hankaluuksia tontin myynnissä? :)
Harpar Storträsket
Tällä kätköllä päästiin ihan toden teolla rämpimään. Ihmettelen yhä edelleen, että mikä hiton lintutorni sellainen on, mihin ei mene polkua? Ilmeisestikään ei ainakaan kovin suosittu. Enkä muuten kyllä ihmettele. Monella kätköpaikalla oli viikonloppuna kymmeniä lintuja, kun täällä taas ei näkynyt ensimmäistäkään. Mutta maa oli hassun näköinen :D
Matkan aikana meillä oli suuria hankaluuksia löytää lintutornikätköjä, mutta tämä teki onneksi poikkeuksen. Ihan tosissaan tätäkin kyllä sai etsiä. Outila sen sitten onneksi löysi. Ehkä meitä ei olekaan kirottu :D
Eipä sitten muuta kuin kohti uusia seikkailuja!
lauantai 10. tammikuuta 2009
Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin kohti uusia seikkailuja. Ihan ensimmäiseksi käytiin hankkimassa paha mieli kätköltä Skeppsholmen, joka sitten menikin hyllylle käyntimme jälkeen. Mieli parani kuitenkin nopsaan, kun päästiin seuraavalle kätkölle.
"Källviken"
Kertakaikkisen upea mesta. Täällä pörrätessä meni aikaa aivan valtavasti, kun ei olisi millään halunnut lähteä pois.
Kätkö löytyi ilmeisen nopeaan, koska purkki oli jo Outilan kädessä, kun saavuin paikalle ihasteltuani rantsua.
Paikan päällä harmitti, ettei tullut otettua eväitä tuonne alas rannalle. Olisi ollut aivan mahtavaa napostella lounas tuollaisella paikalla.
"Hekla & Arrogant"
Tämä kätkö taasen oli mukava pilkahdus alueen historiasta. Tuolla Hangon suunnalla oli muutenkin aika hienosti säilytetty noita sodan aikaisia historiallisia paikkoja.
Kätkö oli hieman syrjemmällä tästä historiallisesta paikasta ja löytyi selkeästä paikasta nopeaan. Kätkörasiassakin oli sisällä hauska yllätys muistutuksena paikan historiasta. Erinomaisen hyvä kätköttäjä tuo Snusmumriken.
"Källviken"
Kertakaikkisen upea mesta. Täällä pörrätessä meni aikaa aivan valtavasti, kun ei olisi millään halunnut lähteä pois.
Kätkö löytyi ilmeisen nopeaan, koska purkki oli jo Outilan kädessä, kun saavuin paikalle ihasteltuani rantsua.
Paikan päällä harmitti, ettei tullut otettua eväitä tuonne alas rannalle. Olisi ollut aivan mahtavaa napostella lounas tuollaisella paikalla.
"Hekla & Arrogant"
Tämä kätkö taasen oli mukava pilkahdus alueen historiasta. Tuolla Hangon suunnalla oli muutenkin aika hienosti säilytetty noita sodan aikaisia historiallisia paikkoja.
Kätkö oli hieman syrjemmällä tästä historiallisesta paikasta ja löytyi selkeästä paikasta nopeaan. Kätkörasiassakin oli sisällä hauska yllätys muistutuksena paikan historiasta. Erinomaisen hyvä kätköttäjä tuo Snusmumriken.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
