Jaahas. Fiksumpi jättäisi varmaan tämänkin kirjoittamatta, vaan minäpä kun en kuulu niihin fiksumpiin.
Alkupäivä meni oikein sujuvasti. Tempastiin Kontiomiehen kanssa Turusta neljä peruskätköä: Pitkäsalmi - Swimming & Bathing, Pitkäsalmi - Rowing & Paddling, Katariinanlaakso ja Kadonnut hyppyrimäki. Kuten sanottua, peruskätköjä ja löytyvät kunhan jaksaa kumartua noukkimaan ne. Katariinanlaaksossa allekirjoittaneella oli lieviä ongelmia lukemisenymmärtämisen kanssa: "Eikös siinä lukenut Luonnonsuojelualue, liikkuminen moottoriajoneuvolla kielletty!?" "Ai." Äkkiä parkkiin, puskaan ja takaisin :D
Nolompi osuus
Joo, tämä on se osuus mitä ei ehkä kannattaisi myöntää tehneensä, mutta minäpä myönnän! Istuttuani kotosalla ainakin kaksi tuntia iski ahdistus, että nyt pitää lähteä johonkin. Yhdeksän aikaan illalla pieni piru olkapäälläni alkoi hihkua "Kätköille, kätköille!" ja enkeli vieressä vain kannusti! Kätköille siis. Arvonnan suoritettuani päätin lähteä kohti Merimaskua. Ensimmäisiksi kätköiksi arvoin Muinaishaudat I ja Muinaishaudat II.
Jostakin syystä kuvittelin, että kätköilyn myötä olisin päässyt jo pimeän pelostani. Haha! Kuinka väärässä olinkaan. Ajelin TomTomin ohjaamana pelipaikalle ja olin lentää Opel-parkani kera huitin tuuttiin, kun kesken kaiken eteeni ilmestyi pururata eräänlaisena hyppyrinä. Epeli ooppeli onneksi pysähtyi ja päätin jättää sen siihen parkkiin. Kun autosta sammutti valot, ei ympärillään pystynyt näkemään käytännössä mitään. Otsis päälle vaan ja ulos autosta. Ihanassa gepsissäni ei tosiaan edelleenkään toimi taustavalo, mikä on ihan tosi kiva homma! No, se tässä nyt haittasi ehkä vähiten. Lähdin köpöttelemään kohti gepsin ohjaamaa suuntaa, kunnes hetken päästä havahduin tallustelevani pururadalla, jossa oli latu ja kaikki, rakkaan geokoirani kanssa. No hätä ei sinänsä ollut tämännäköinen, koska kohta gepsi kannustikin jo pomppaamaan ryteikköön.
Tässä kohtaa oli kerrankin sen verran järkeä päässä, että merkkasin kohdan gepsiin, jos vaikka satun eksymään. Ikävä kyllä tälle toiminnolle ei tullut käyttöä, koska noin minuutin päästä tästä olin saanut itseni lietsottua sellaiseen pimeän pelon paniikkiin, ettei ole tosikaan. Metsästä oli päästävä pois ja äkkiä. Todella nopea autoutuminen ja haneen.
Toki tässä vaiheessa kävi mielessä, että eihän tässä mitään järkeä ole, mutta kuka sitä nyt kerrasta uskoisi. Heitin parkkiin läheisin päiväkodin pihaan ja naputtelin Tomppaan seuraavat koordinaatit. Vempain ohjasi minut parin kilsan lenkille ja lopulta vei minut samalle hemmetin pururadan parkille, mistä olin juuri tullut!! Vakuutettuani TomTomille, että tuonne minä en enää mene, hoksasin olevani vihdoin väsynyt ja melko valmis lähtemään kotiin.
Mietin kotiin päin ajaessani, että oliko tuo nyt sitten kuitenkaan niin paska reissu. Kätköilystähän haetaan, tai ainakin minä haen jännistystä elämään, ja näin helpolla Tilkkuliini näköjään jännittyy. Tylsä ilta meni tuosta noin vain ja nyt olen sopivan väsynyt nukkumaan.
Mutta otsikkoon viitaten, kyllä siellä metsässä oli Outilaa ikävä. Jos meitä olisi ollut edes kaksi, niin eiköhän me siitä olisi selvitty. Joku muu kuin Outila ei olisi edes suostunut lähtemään sinne :D Tuu jo takasin!!
perjantai 27. helmikuuta 2009
tiistai 24. helmikuuta 2009
Terveisiä Puolasta!
Huh huh. Alkoi käydä jo psyykkeen päälle tuo matka, mut hengissä selvittiin takaisin. Maksa nyt ehkä huutaa kuolemaa ja polvet ei ole ikinä olleet näin mustelmilla edes kätköreissujen jäljiltä. Lompakkokin siinä rytäkässä pääsi hukkumaan, mutta kuka näitä laskee :D
Virallinen tavoite oli siis löytää yksi kätkö Puolasta. Olin tulostanut itselleni mukaan kätkökuvaukset ja kartat 3 kätköstä Zakopanessa ja 6 kätköstä Krakovassa. No, ensimmäisten päälle kaadoin varmuuden vuoksi tölkin olutta ja annoin hautua 12 tuntia bussin lattialla. Tästä kartat ei enää selvinneet, mutta tekstistä sai vielä selvää. Seuraavan 12 tunnin aikana onnistuin kuitenkin vielä hukkaamaan mokomat lappuset, joten toivo Zakopanen kätköjen suhteen oli aika matalalla. Lähetin Outilalla avunpyyntöjä tekstiviestitse ja seuraavana päivänä puhelimeeni pärähti Zakon koordinaatit. Eikun kätköille!
Orbity
Lämäsin kokeilumielessä hotellin pihalla ensimmäisen kätkön koordinaatit gepsiin ja jäin odottelemaan tulosta. Hämmästykseni oli melkoinen, kun havaitsin kätkön olevan 200 metrin päässä ja kaiken lisäksi matkamme varrella! Bissenhakureissulla tempaistiin siis tämä kätkö.
Hetken aikaa siinä sai ihmetellä lumen määrää, mutta kätkö itsessään oli onneksi hyvin suojatussa paikassa. Melko tavalla siinä sai kyllä sukeltaa tuonne lumen keskelle, mutta hauskaahan se vaan oli! Näin helpolla löytyi siis ihka ensimmäinen ulkomaan kätköni!
Jotenkin siinä kävi niin, että loppu aika Zakossa kului enemmän tai vähemmän hyvässä hapessa, joten toista "kätköreissua" en siellä enää ehtinyt tehdä.
Misterious Gate
Sen sijaan Krakova oli oikein nasta mesta. Lähdin ensin kiertelemään kaupunkia yksin ja kävin kahden kätkön kautta. Krakovassa oli samaan aikaan joku Naton huippukokous, joten poliiseja oli aivan joka puolella. Ensimmäinen kätkö, millä kävin, oli suoraan kolmen poliisin vieressä. En jäänyt ihmettelemään, vaan siirryin seuraavalle. Seuraava taas oli niin korkealla kukkulla, että tärinöissäni en edes harkinnyt kiipeäväni sinne. Siispä näin parhaaksi houkutella mukaan paikallisen ystävän, jonka saattamana kuljettiin Misterious Gatelle.
Tässä vaiheessa meillä oli noin puoli tuntia aikaa poistua Krakovasta, joten kiireeksi pisti. Matkassa oli kuitenkin tuo paikallinen miesedustaja, joka luki paremmin karttaa kuin monet muut sukupuolensa edustajat :P Käveltiin suoraan paikalle ja vihjeen lukaistuani osasin kurkata heti oikeaan paikkaan. Sieltä se purkki sitten kurkisti ja sain logatuksi toisen Puolan kätkön!
No, siihen se urheilu sitten jäikin :D Mutta reissu oli muuten aivan mahtava, suosittelen lämpimästi. Puolan kätköistä nyt yleisesti en osaa kauheasti sanoa, nuo mitkä löysin oli molemmat filmipurkkeja perinteisissä jemmoissa. Joka tapauksessa kätkökuvaukset ainakin löytyi englanniksi, joten rohkeasti vaan muutkin kokeilemaan.
Ja nyt ihan oikeasti joku kunnon kätköreissu ja ÄKKIÄ!
Virallinen tavoite oli siis löytää yksi kätkö Puolasta. Olin tulostanut itselleni mukaan kätkökuvaukset ja kartat 3 kätköstä Zakopanessa ja 6 kätköstä Krakovassa. No, ensimmäisten päälle kaadoin varmuuden vuoksi tölkin olutta ja annoin hautua 12 tuntia bussin lattialla. Tästä kartat ei enää selvinneet, mutta tekstistä sai vielä selvää. Seuraavan 12 tunnin aikana onnistuin kuitenkin vielä hukkaamaan mokomat lappuset, joten toivo Zakopanen kätköjen suhteen oli aika matalalla. Lähetin Outilalla avunpyyntöjä tekstiviestitse ja seuraavana päivänä puhelimeeni pärähti Zakon koordinaatit. Eikun kätköille!
Orbity
Lämäsin kokeilumielessä hotellin pihalla ensimmäisen kätkön koordinaatit gepsiin ja jäin odottelemaan tulosta. Hämmästykseni oli melkoinen, kun havaitsin kätkön olevan 200 metrin päässä ja kaiken lisäksi matkamme varrella! Bissenhakureissulla tempaistiin siis tämä kätkö.
Hetken aikaa siinä sai ihmetellä lumen määrää, mutta kätkö itsessään oli onneksi hyvin suojatussa paikassa. Melko tavalla siinä sai kyllä sukeltaa tuonne lumen keskelle, mutta hauskaahan se vaan oli! Näin helpolla löytyi siis ihka ensimmäinen ulkomaan kätköni!Jotenkin siinä kävi niin, että loppu aika Zakossa kului enemmän tai vähemmän hyvässä hapessa, joten toista "kätköreissua" en siellä enää ehtinyt tehdä.
Misterious Gate
Sen sijaan Krakova oli oikein nasta mesta. Lähdin ensin kiertelemään kaupunkia yksin ja kävin kahden kätkön kautta. Krakovassa oli samaan aikaan joku Naton huippukokous, joten poliiseja oli aivan joka puolella. Ensimmäinen kätkö, millä kävin, oli suoraan kolmen poliisin vieressä. En jäänyt ihmettelemään, vaan siirryin seuraavalle. Seuraava taas oli niin korkealla kukkulla, että tärinöissäni en edes harkinnyt kiipeäväni sinne. Siispä näin parhaaksi houkutella mukaan paikallisen ystävän, jonka saattamana kuljettiin Misterious Gatelle.
Tässä vaiheessa meillä oli noin puoli tuntia aikaa poistua Krakovasta, joten kiireeksi pisti. Matkassa oli kuitenkin tuo paikallinen miesedustaja, joka luki paremmin karttaa kuin monet muut sukupuolensa edustajat :P Käveltiin suoraan paikalle ja vihjeen lukaistuani osasin kurkata heti oikeaan paikkaan. Sieltä se purkki sitten kurkisti ja sain logatuksi toisen Puolan kätkön!
No, siihen se urheilu sitten jäikin :D Mutta reissu oli muuten aivan mahtava, suosittelen lämpimästi. Puolan kätköistä nyt yleisesti en osaa kauheasti sanoa, nuo mitkä löysin oli molemmat filmipurkkeja perinteisissä jemmoissa. Joka tapauksessa kätkökuvaukset ainakin löytyi englanniksi, joten rohkeasti vaan muutkin kokeilemaan.
Ja nyt ihan oikeasti joku kunnon kätköreissu ja ÄKKIÄ!
torstai 12. helmikuuta 2009
Puolaan mars!
No niin. Nyt olisi sitten ensimmäinen ihan oikea ulkomaankätköilymatka edessä. Matkan päätarkoitus ei tosin ole kätköily, vaan enemmänkin lähinnä opiskelupaineiden purku ja remuaminen.
Matkakohde on Zakopane, jossa ikäväkseni ei ole kuin 3 kätköä. Niistä ei paljon iloa riitä, varsinkin kun yksi on jo valmiiksi kadoksissa :D Sen sijaan, tempaisemme eräänä päivänä shoppailureissun Krakovaan ja siellä päin kätköjä on jo huomattavasti enemmän. Täytyy harhauttaa joukot ja lähteä remuamaan pisin keskustaa kätköjen perässä.
Lähtö on lauantaiaamulla liian aikaisin ja takaisin tullaan seuraavan viikon sunnuntaina. Toivon mukaan vielä yhtenä kappaleena. Odotukset kätköjen suhteen ei ole kovin korkealla, mutta otetaan nyt tavoitteeksi yksi löydetty kätkö Puolasta, oli se sitten Zakopane tai Krakova. Palaan raportoimaan, kunhan pahin kooma ja käsien tärinä on matkan jälkeen laantunut :D
Matkakohde on Zakopane, jossa ikäväkseni ei ole kuin 3 kätköä. Niistä ei paljon iloa riitä, varsinkin kun yksi on jo valmiiksi kadoksissa :D Sen sijaan, tempaisemme eräänä päivänä shoppailureissun Krakovaan ja siellä päin kätköjä on jo huomattavasti enemmän. Täytyy harhauttaa joukot ja lähteä remuamaan pisin keskustaa kätköjen perässä.
Lähtö on lauantaiaamulla liian aikaisin ja takaisin tullaan seuraavan viikon sunnuntaina. Toivon mukaan vielä yhtenä kappaleena. Odotukset kätköjen suhteen ei ole kovin korkealla, mutta otetaan nyt tavoitteeksi yksi löydetty kätkö Puolasta, oli se sitten Zakopane tai Krakova. Palaan raportoimaan, kunhan pahin kooma ja käsien tärinä on matkan jälkeen laantunut :D
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Laitlas
Tattista vaan taas lukijoille rohkaisevista ja kannustavista kommenteista. On ilo viihdyttää :P On ollut lähiaikoina taas muuten mukamas niin kiire, ettei ole ehtinyt kätköille kuin viikonloppuna. No, sentään edes silloin!
Sain tuossa eräältä taholta palautetta, että termi "avec" ei ole ihan paras mahdollinen. Miksikäs sitä sitten kutsuisi? Ominaisuuksiin perustuen nimitykset "En-osaa-lukea-karttaa" tai "Mitä-jos-MÄ-kuitenkin-kiipeäisin-sinne" sopisivat mainiosti, mutta lukijoiden on niitä kauhean epämukavaa lueskella. Keksisi itselleen nimimerkin, niin ei tarvitsisi tällä tavalla kiertää asioita! No, ehkä se ottaa tästä opikseen :P
Kauppilan umpipiha
Ajeltiin siis Laitilaan allekirjoittanut kartturin paikalla. Täytyy kyllä sanoa, että nalkutus avecin auton ajamisen hitaudesta loppui tähän. Perille päästiin enikeis ehjinä. Paikka on ilmeisesti jonkin sortin museoalue, mutta näin talvella siellä oli oikein rauhallista. Rauhassa sai siis etsiä, vaikka ei siihen kovin paljoa aikaa tarvittukaan. Avecin jälkien perässä kun kulki, niin sieltä se sitten löytyi. Tämä oli sellainen hyvän mielen kätkö, varsinkin kun vertaa taas noihin loppupäivän suorituksiin...
Haukvuoren linnankellari
Hyvinkin perinteiseen tapaan minulla alkoi tässä vaiheessa olla aivan järjetön nälkä ja täten toiminnassanikaan ei ollut enää mitään järkeä. Avecille gepsi käteen ja menoksi. Ja edellisistä kerroista oppineena, tiedämmekin jo miten tässä käy :D Ei vaiskaan, oli siellä metsässä sen verran sitä kivikkoa, että gepsi varmasti ihan oikeasti heitätti kovasti paljon. Pienen ympärivaelluksen jälkeen löysin kuitenkin lopulta jonkinlaisen nollapisteen, joka ei kyllä osoittanut kätkölle päinkään. Tai mistä minä tiedän, koska eihän me sitä kätköä löydetty.
Luola kuitenkin löydettiin hetken ihmettelyn jälkeen ja käytiin ihmettelemässä sitä lähempää. Missään nimessä tietenkään minä en saanut sinne kiivetä vaan avec paineli edeltä. Käännettyään selkänsä, painelin perässä :P (Vähänkö saan kuulla vielä kunniani tästä bloggauksesta!) Aika hauska luolasto siellä sitten onkin. Ville Saari sieltä kaiketi on porhaltanut läpikin, mutta me tyydyimme vain pussailemaan.. EIKU!... etsimään kätköä. No, ei tärpännyt tällä kertaa, mutta eiköhän sinne kesällä painella taas uudestaan. Oikein nasta mesta.
Laitilan kirkko
Tuo pitäisi luokitella jo kirosanaksi. En ymmärrä miksi edes suostuin tuonne toistamiseen ilman parempaa gepsiä tai lisävihjettä. No, siellä sitä sitten taas vaan oltiin. Tällä kertaa tutkittiin tarkemmin ne isommat kuusenaluset, mutta eihän siellä mitään ollut. Kyllä sen kätkön on pakko olla siellä aidassa. Ja näitä ei voi sitten laskea spoilereiksi, koska edelleenkään sitä kätköä ei löytynyt! Mutta miten pirussa sen purkin saa niin hyvin naamioitua, ettei se erotu oksistosta edes päivänvalossa? Olenkohan minä nyt aivan hakoteillä tässä? Vai johtuisikohan tämänkertainen epäonnistuminen siitä, että minut houkuteltiin kuusen alle söpöilemään, eikä suinkaan etsimään kätköä :P
Emmä tajua. No, mitä tästä opimme? Avecin kanssa on mahdotonta päästä parempaan tulokseen kuin 33% found it ja 66% DNF. Täytyy siis hakea useampaa kätköä kerrallaan, niin tulee se 300 joskus täyteen :) Ei meillä edellenkään lasketa, ei...
Sain tuossa eräältä taholta palautetta, että termi "avec" ei ole ihan paras mahdollinen. Miksikäs sitä sitten kutsuisi? Ominaisuuksiin perustuen nimitykset "En-osaa-lukea-karttaa" tai "Mitä-jos-MÄ-kuitenkin-kiipeäisin-sinne" sopisivat mainiosti, mutta lukijoiden on niitä kauhean epämukavaa lueskella. Keksisi itselleen nimimerkin, niin ei tarvitsisi tällä tavalla kiertää asioita! No, ehkä se ottaa tästä opikseen :P
Kauppilan umpipiha
Ajeltiin siis Laitilaan allekirjoittanut kartturin paikalla. Täytyy kyllä sanoa, että nalkutus avecin auton ajamisen hitaudesta loppui tähän. Perille päästiin enikeis ehjinä. Paikka on ilmeisesti jonkin sortin museoalue, mutta näin talvella siellä oli oikein rauhallista. Rauhassa sai siis etsiä, vaikka ei siihen kovin paljoa aikaa tarvittukaan. Avecin jälkien perässä kun kulki, niin sieltä se sitten löytyi. Tämä oli sellainen hyvän mielen kätkö, varsinkin kun vertaa taas noihin loppupäivän suorituksiin...
Haukvuoren linnankellari
Hyvinkin perinteiseen tapaan minulla alkoi tässä vaiheessa olla aivan järjetön nälkä ja täten toiminnassanikaan ei ollut enää mitään järkeä. Avecille gepsi käteen ja menoksi. Ja edellisistä kerroista oppineena, tiedämmekin jo miten tässä käy :D Ei vaiskaan, oli siellä metsässä sen verran sitä kivikkoa, että gepsi varmasti ihan oikeasti heitätti kovasti paljon. Pienen ympärivaelluksen jälkeen löysin kuitenkin lopulta jonkinlaisen nollapisteen, joka ei kyllä osoittanut kätkölle päinkään. Tai mistä minä tiedän, koska eihän me sitä kätköä löydetty.
Luola kuitenkin löydettiin hetken ihmettelyn jälkeen ja käytiin ihmettelemässä sitä lähempää. Missään nimessä tietenkään minä en saanut sinne kiivetä vaan avec paineli edeltä. Käännettyään selkänsä, painelin perässä :P (Vähänkö saan kuulla vielä kunniani tästä bloggauksesta!) Aika hauska luolasto siellä sitten onkin. Ville Saari sieltä kaiketi on porhaltanut läpikin, mutta me tyydyimme vain pussailemaan.. EIKU!... etsimään kätköä. No, ei tärpännyt tällä kertaa, mutta eiköhän sinne kesällä painella taas uudestaan. Oikein nasta mesta.
Laitilan kirkko
Tuo pitäisi luokitella jo kirosanaksi. En ymmärrä miksi edes suostuin tuonne toistamiseen ilman parempaa gepsiä tai lisävihjettä. No, siellä sitä sitten taas vaan oltiin. Tällä kertaa tutkittiin tarkemmin ne isommat kuusenaluset, mutta eihän siellä mitään ollut. Kyllä sen kätkön on pakko olla siellä aidassa. Ja näitä ei voi sitten laskea spoilereiksi, koska edelleenkään sitä kätköä ei löytynyt! Mutta miten pirussa sen purkin saa niin hyvin naamioitua, ettei se erotu oksistosta edes päivänvalossa? Olenkohan minä nyt aivan hakoteillä tässä? Vai johtuisikohan tämänkertainen epäonnistuminen siitä, että minut houkuteltiin kuusen alle söpöilemään, eikä suinkaan etsimään kätköä :P
Emmä tajua. No, mitä tästä opimme? Avecin kanssa on mahdotonta päästä parempaan tulokseen kuin 33% found it ja 66% DNF. Täytyy siis hakea useampaa kätköä kerrallaan, niin tulee se 300 joskus täyteen :) Ei meillä edellenkään lasketa, ei...
tiistai 3. helmikuuta 2009
Revanssi!
Tulipas pitkästä aikaa käytyä kätköillä Nuunan ja lasten kanssa. Saa sitä silläkin tavalla extremeä kätköilyyn :D Ilokseni löysin myös uuden kätköilykaverin Turusta ja käytiin alkuviikosta tutustumassa harrastukseen Turussa Suikkilassa. On muuten melkoisesti huumoria käytetty Aslak2:n kätköihin :D Ja sitten taas otsikon mukaiseen asiaan.
Lupanvuoren ryssänuunit
Kuinkas kauan te oikein kuvittelitte, että pystymme Outilan kanssa pitämään itsemme poissa tuolta kätköltä? Itse asiassa, olisimme suihkaisseet kätkölle jo viikonloppuna, mutta allekirjoittanut houkuteltiin muiden harrastusten pariin. (En tiedä vieläkään miten se tapahtui!) No, tänään siis pakattiin autoon asianmukaiset varusteet, pari kätköilijää ja yksi geokoira.
Porhallettiin ulkomuistista paikan päälle ja olin ajaa tieltä korkeintaan pari kertaa, takaisin tullessa ehkä hivenen useammin. Outila nappasi autosta rautakangen kainaloonsa ja minä tyydyin pystyssä pysymisen yrittämiseen. Vähänkö tuolla geokoiralla on voimaa!
Mielenkiinnolla astelimme kätköpaikalle ja iloksemme huomasimme, että sen verran oli sentään tupruttanut lunta, että verta ei näkynyt maassa enää nimeksikään :P Outila ryhtyi oitis hommiin ja rautakanki viuhui Uudenkaupungin saaristossa. Eipä siinä sitten kauaa mennyt, kun se typerä, ärsyttävä, raivostuttava ja kaikin puolin *ittumainen kivi irtosi maasta ja Outila sai noukkia purkin hentoihin, onnesta täriseviin kätösiinsä. Jep, draamaa oli ilmassa yllin kyllin.
Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?
Lupanvuoren ryssänuunit
Kuinkas kauan te oikein kuvittelitte, että pystymme Outilan kanssa pitämään itsemme poissa tuolta kätköltä? Itse asiassa, olisimme suihkaisseet kätkölle jo viikonloppuna, mutta allekirjoittanut houkuteltiin muiden harrastusten pariin. (En tiedä vieläkään miten se tapahtui!) No, tänään siis pakattiin autoon asianmukaiset varusteet, pari kätköilijää ja yksi geokoira.
Porhallettiin ulkomuistista paikan päälle ja olin ajaa tieltä korkeintaan pari kertaa, takaisin tullessa ehkä hivenen useammin. Outila nappasi autosta rautakangen kainaloonsa ja minä tyydyin pystyssä pysymisen yrittämiseen. Vähänkö tuolla geokoiralla on voimaa!
Mielenkiinnolla astelimme kätköpaikalle ja iloksemme huomasimme, että sen verran oli sentään tupruttanut lunta, että verta ei näkynyt maassa enää nimeksikään :P Outila ryhtyi oitis hommiin ja rautakanki viuhui Uudenkaupungin saaristossa. Eipä siinä sitten kauaa mennyt, kun se typerä, ärsyttävä, raivostuttava ja kaikin puolin *ittumainen kivi irtosi maasta ja Outila sai noukkia purkin hentoihin, onnesta täriseviin kätösiinsä. Jep, draamaa oli ilmassa yllin kyllin.
Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
