Luonto-otoksia :P

Auringonnousun aikaan siellä kukkulalla Nauvossa.

Nauvon lauttarannassa, tuuli ja tuiversi ja aurinko paistoi.

Massiivisen olonen silta, kun siellä hengaili alla. Tämä on se Sattmarkin silta tms.

Etsi kuvasta kätkö :P

En tipu mereen, en tipu mereen, en tipu mereen, en tipu mereen...

Miten niin mä olen ryniny jossain?! :D

Heippuli!

Tervehdys taas! Mietiskelin tuossa, että on jäänyt tämä bloggailu vähän taka-alalle. Teinkin siis päätöksen, etten edes yritä kirjoittaa jokaisesta kätköstä, jonka haen, onhan niitä hienosti kertynyt jo 129 löytöä ja 8 ei-löytöä. Kirjoitan vastedes siis vain, jos on oikeasti asiaa :D

25h-retkeltä jäi vielä mieleen kaksi kätköä, joista haluan kertoa.

Airiston Aalloilla

Tämä kätkö oli hauskanen siitä, että löysimme aivan käsittämättömiä reittejä kätköpaikalle ja pois. Paikka oli ennestään tuttu, joten maisemiin ei niinkään tullut kiinnitettyä huomiota, mutta kyllä nekin upeat on. Kätkö sijaitsee siis Paraisilla. Paineltiin metsään keskeltä ei mitään ja ajateltiin, että kun kätkökuvauksessa kerran mainittiin ainakin 2 polkua, niin kyllä niistä väkisinkin tulee joku vastaan. No, ei tullut. Rämmittiin aivan käsittämätöntä ryteikköä perille asti. Etsiskeltiin kätköä tovi ja kaivettiin se lopulta esiin. Outilan mielestä vihje oli hämäävä.

No, enikeis. Eikö tässä vaiheessa olisi todennäköistä, että löytäisi sen polun viimeistään nyt? Todennäköistä tai ei, niin ei me sitä löydetty :D Jatkettiin rämpimistä, mutta tällä kertaa eri suuntaan. Päädyttiin lopulta vesirajan luo ja jouduttiin kalliolle, joka johtaa mereen. Voi että se oli hauskasta. Kallio ei ehkä näytä niin pahalta, mutta muutaman tunnin unilla ja muutenkin syntymäkömpelyydellä varustettu joukkio oli lentää mereen useita kertoja. HupPuh oli nopein ja selviytyi ensimmäisenä turvalliselle maankamaralle, tai siis laiturille. Siellä se sitten naureskeli minua ja Outilaa ja ottipa vielä mokoma todistusaineistoksi kuvia. Se oli kyllä hauska mesta ja lopulta selvittiin kaikki kuivin vaattein takaisin autolle.

Wanha kalkkilouhos - old quarry

Tämä oli 25h-retken viimeinen kätkö. Oltiin jo oikeastaan ajamassa kotiin, mutta halusin aivan välttämättä nähdä paikan, kun se kuulosti kuvauksessa ja loggauksissa niin mielenkiintoiselta paikalta. Ja sitähän se myös oli.

Kurkittiin ensin ylhäältä alas ja ajattelin, että tuonne en kyllä mene. Niin taisi kaikki muutkin ensin ajatella. No, eipä mennyt kauaa, kun Outila olikin jo louhoksen pohjalla ja hetken päästä mentiin HupPuhin kanssa perässä. Rynättiin jokaikinen kolo ja vähän muitakin paikkoja, mutta ei löydetty kätköä! Hämmästelen vieläkin, mitä meiltä muka jäi huomaamatta. Joku kätköilijä oli sen nimittäin samana päivänä löytänyt, eli kyllä se paikallaan oli.

Kätköpaikan hauskuus ei kuitenkaan loppunut tähän. Päätettiin lopulta luovuttaa. Tässä vaiheessa havahduin: Millä hitolla täältä pääsee ylös!? Siinäpä vasta pulma. Outila selvisi ketteränä ensimmäinen ylös. Mikä sinänsä on kyllä jo pienoinen ihme, Outilan motoksi kun sopisi "I do all my own stunts". On meinaan tyttö sen verran ryninyt elämässään. HupPuhkin sai punnerrettua itsensä ylös ja kuulin ylhäältä hihkumisen: "Enpä ois uskonu, että mä tuun tosta ylös!" Jes, lohduttaa tosi paljon. Joukon suurimman elopainon omaavana yritin rauhoitella itseäni, että kyllä tämä tästä. Ei muuta kuin kiipeämään! Ihan käsittämättömiin suorituksiin sitä ihminen pystyykin. Ei tällainen pikku kiipustaminen välttämättä kaikille ole suoritus eikä mikään, mutta minä kyllä sain todella ylittää itseni, että pääsin ylös! Kunnon etunoja, kiinni siitä mistä saa ja roimasti itseluottamusta, niin kyllä se Tilkkuliinikin sieltä lopulta nousi! Hieno haaste ja voi kuinka ihanaa, että sinne saa mennä vielä toisenkin kerran..

Sellasta :D Tähän väliin voisin iskeä vähän lisää kuvia matkalta.

FTF!

Pakko on tulla heti kertomaan! Eka FTF plakkarissa!

Mynämäen kirkko

Katselin gc.fin puolelta onkos lähistöllä jotain löytämättömiä kätköjä. Ja olihan siellä! Kengät jalkaan ja kohti Mynämäkeä. Hurautin paikalle vailla ulkovaatteitta ja toivoin, että löydän kätkön nopeasti. Matkalla mieleen pilkahti jo pelko, että mitä, jos en löydäkään kätköä! Se se vasta olisi noloa FDNF :D

No, autossa näpyttelin ensin nopeasti koordinaatit vehkeeseen, heitin lampun otsalle ja painelin pihalle. Olin siis saanut auton todella lähelle kätköä, koska en ehtinyt montaa askelta ottaa, kun jo olin nollapisteessä. Pariin paikkaan kurkkasin ja toisessa se kätkö sitten olikin! Avasin kädet täristen laatikon ja TADAA! Tyhjää täynnä koko kirja. Jeeee! Raapustelin sinne FTF 16.11.08 21.19 Tilkkuliini. Mahtava fiilis!

Mutta sitten tuli vielä sellainen surkuhupaisa käänne. Loggailin tuossa äsken löytöni ja menin katsomaan tuliko gc.fin puolelle heti merkintä, että se on löytynyt. Ja tulihan se. Tähän olin tyytyväinen, mutta! Kas kummaa. Mynämäen kirkon kätkön alla oli kätkö Mynis, joka oli edelleen siis löytämättä. Helvetti! Ajoin Mynikselle sen yhden FTF:n takia, enkä kiireessä huomannut, että aivan vieressä olisi ollut toinenkin! Piru sentään tuota Tilkkuliinin hutilointia! No, ainakin tämä jää varmasti mieleen vuosiksi eteenpäin :D

Auringonnousuun

Nagu - Parola

Ensimmäinen kätkö yöllisten päikkäreiden jälkeen oli jälleen kerran yhden Nauvon vaellusreitin varrella. Polun alussa oli yllättäen mäkihyppy-hyppyri. Hassuun paikkaan on sellainenkin nakattu. Lähdimme kiipustamaan mäkeä ylös (ei sitä hyppyriä, vaan viereistä kalliota :D) hassut hatut yhä päässämme. Päästyämme mäen päälle aurinko nousi juuri kauniisti puiden takaa. Kävelimme lähemmäs kätkö ja maisemat oliva upeat. Aamuaurinko valaisi kallion aivan upeasti ja minä jäin vain ihastelemaan maisemaan, kun HupPuh ja Outila etsivät kätköä. Outilalla olikin paras strategia ja hän kaivoi kätkön esiin.

Tuli muuten mieleen, etten ole tainnut missään mainita, että loggailimme kätköjä tällä reissulla nimellä Team Hutila. Tai niin sen oli tarkoitus olla, mutta jollain kätköllä saattaa lukea jotain muutakin. Raivostuttavaa kirjottavaa Tilkkuliini, HupPuh ja Outila. Joten oikaisimme hieman.

Kätköpaikalla suoritettiin myös hieno seremonia. Outila ja HupPuh lauloivat sen, minkä Teddykarhujen metsäretkestä osasivat (joka muuten ei ole paljon) ja hienon puheen jälkeen minulle lahjoitettiin tulukset lahjaksi hienosta kätköilijän uran aloituksesta. Thanks guys!

Tämän kätkön jälkeen nälkä alkoi jo haitata näköä, joten hurautimme Nauvon vierasvenesataman uimarannalle evästelemään. Keitimme puuroa (pastaa) ja joimme teetä (energiajuomaa), jälkkäriksi kunnon hedelmiä (muffinsseja). Aurinko paistoi aivan siniseltä taivaalta ja meri oli edelleen lähes tyyni.

Aivan upea aamu!

Kuvia saaristosta osa II

Vallattoman kaunis Korppoon kirkko.

Ei oo kylmä!!

Nauvon kirkko pyhäinpäivänä. Ja pimiässä :D

Pikkuriikkinen purnukka Nauvon vierasvenesatamassa.

Nauvosta jatketaan

Maittavan ruokailutuokion jälkeen jatkettin Nauvon kirkolle. Ei ollutkaan mikä helppo nakki.

Nagu - Kyrkbacken

Minulla ei ollut hajuakaan, missä päin kätkö on, joten seurasin kiltisti kartanlukija HupPuhia ja gepsinkäyttäjä Outilaa. Paineltiin metsään keskeltä ei mitään ja alettiin ihmetellä, kun gepsi ei sano mitään järkevää. Jossakin vaiheessa gepsi sai päähänsä, että kätkölle on 20 metriä johonkin suuntaan, olimme me sitten missä tahansa. Piti luoda uusia strategia, koska ensimmäinen ei selvästikään toiminut.

Poistuimme metsästä tielle ja yritimme päätellä välillä kartasta jotakin järkevää. Sekään ei jostain syystä oikein onnistunut. Huomasin luontopolun merkin ja polun alkupään. Nappasin gepsin ja lähden summanmutikassa painelemaan polkua ihan mutulla. Yllättäen nollapiste pamahtikin pian ruudulle. Huikkasin muutkin etsimään ja lopulta HupPuh sai kätkön ongittua käsiinsä. Työvoitto! Kiva, että välillä tuli haastavampikin kätkö.

Nagu - Gästhamn

Kirkolta kävelimme Nauvon vierasvenesatamaan. Näky oli aivan sanoinkuvaamattoman kaunis. Yritän sitä kuitenkin jotenkin kuvailla. Rannassa oli iloisen värisiä valoja ja meri oli aivan peinityyni. Kauempaa näki, kuinka usva nousi meren pinnalle. Tunnelma oli seesteinen ja mitään ääniä ei kuulunut. Tuli joulu mieleen.

Aikamme ihasteltuamme lähdimme etsimään kätköä. Ja olipas se sitten hankala. Ei olisi pitänyt lukea vihjettä, olisi voinut olla helpompaa ilman. Etsittiin ja bengottiin vaikka kuinka ja homma vaikutti jo täysin epätoivoiselta. Oltiin jo päättelevinämme, että kätkö on pudonnut mereen. Etsimisen tuoksinnassa sekä HupPuh, että Outila kävelivät mereen. Ja minä sain kunnon naurut :D Lopulta kätkö kuitenkin löytyi! HupPuh oli vaihtanut etsintästrategiaa ja kaivoi minimaalisen kätkön käsiinsä. Pienin purkki, mitä olen nähnyt. Tästä kätköstä tuli todella hyvälle mielelle.

Kello alkoi olla jo sen verran paljon, että oli aika keksiä mihin menemme yöksi. Päädyimme lopulta kätkön Kasberget tuntumaan. Muistimme, että aiemmin siellä käytyämme, olimme nähneet maastoa, mihin teltan voisi laittaa pystyyn. Hilpasimme puomitetun tien alkuun ja väsyneinä emme jaksaneet pohtia asiaa sen enempää, vaan lykkäsimme teltan pystyyn keskelle tietä :D Hieno! Pajautimme vielä trangian porisemaan ja nautimme minttukaakaot.

Sitten alkoikin levoton yö. Teltassa tulee aina pissahätä juuri silloin, kun on nukahtamassa. Eikun pihalle. Sitten tulikin seuraavaksi kylmä. Kun kylmyydestä pääsi eroon, tuli mieleen kaikki kauhutarinat ja muut urbaabilegendat. Joskus kello kahden jälkeen yöllä viimein alkoi uni maittaa. Ja kello kuuden jälkeen olin varmasti ensimmäistä kertaa elämässäni iloinen aamun aikaisuudesta. "Jes! Kello on jo kuusi! Nyt saa jo nousta ylös!" Aamu oli ihana ja oli mukava herätä. Keräsimme kimpsut ja kampsut kasaan ja painelimme aamun ensimmäiselle kätkölle.

Korppoosta jatketaan

Venemuseon kätkön aikana ilta alkoikin jo pimentyä melko lailla. Hilpastiin seuraavaksi Korppoon kirkolle ja hautausmaa oli varsin kaunis pyhäinpäivän kynttilöiden loisteessa. Sisällä kirkossa veisattiin virsiä.

The Korpo church - Korpo kyrka

Kirkon kätköpaikka oli todella selvä. Ei siinä paljon gepsiä eikä vihjettä tarvittu. Pyhäinpäivän vuoksi paikalla oli kuitenkin melkoisesti ihmisiä, joten kävimme ensin ihailemassa kaunista kirkkoa ja kynttilöiden loistoa. Ihmisten kaikottua hilpasimme kätkön luo ja loggasimme paperin rauhassa.

Wattkast Bridge

Korppoon kirkolta lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Nauvoa. Matkan varrelle osui ensimmäisenä Wattkastin silta, josta on aikaisemmin ilmeisesti kulkenut lossi. Allekirjoittanut jälleen vaan kruisaili geobiilillä ja äkkiä HupPuh jo kiljui takapenkiltä "Tähän parkkiin!". Selvä, siihen siis. Pipo päähän ja pakkaseen. Jostain syystä olin aivan kujalla tällä kätköllä ja sain katsella rauhassa, kun HupPuh kaivoi kätkön esiin. Otsalamput päässä seisoimme tien vieressä ja parikin autoa oli suistua tieltä tai ainakin vähintään pysähtyä järkytyksestä, että täällähän on ihmisiä. Mahtoivatkohan saada traumoja? No, saimme logattua kuitenkin rauhassa ja HupPuhilla oli suuria vaikeuksia saada purkki takaisin jemmaansa.

Retais

Tämä kätkö oli kyllä jonkin sortin pettymys. Lauttarantaan saisi varmaan monen monta hienoa kätköä, mutta tämä oli toteutettu suorastaan tylsästi. Ainut jännitysmomentti oli, että pysymmekö laiturilla vai liukastummeko mereen. Rauhassa saatiin pimeydessä kaivaa purkki "esiin". Purkki näkyi siis jopa pimeällä jo kauempaa, itse laatikko oli vanha tuorejuustopurkki hedelmäpussissa (!) ja muutenkin koko homma oli täysin mielenkiinnoton. Mutta, kiva kuitenkin, että sielläkin oli kätkö!

Nagu - Mittilandsvägen

Oltiin kyllä syöty matkalla pikaisesti eväitä jo pariin otteeseen, mutta tällä kätköllä päätettiin pitää kunnon ruokatauko. (Hassua muuten, että missään ei näkynyt nuotiopaikkaa koko matkan aikana?) Ajeltiin pilkkopimeässä metsässä aivan kätkön tuntumaan. Valettiin ensin itseemme uskoa, että ei siellä metsässä mitään murhaajia tai muita pelotuksia ole, ja rohkein mielin paineltiin etsimään kätkö. Pimeydessäkin löydettiin hyvin.

Kätkön etsimisen jälkeen laitettiin trangiaan vesi kiehumaan. Ensin juotiin kaakaot ja sitten kunnoon makaroni-lihapulla-sötkötys, jälkkäriksi lämpimiä voileipiä. NAM! Taivas oli kirkas ja tähdet valaisi eväspaikkaamme. Ei vaan uskallettu kauheen kauaa olla ilman otsalamppuja :P Aivan mahtava paikka.

Nyt kätköilijä tarvitsee välillä unta. Seuraavalla kerralla pääsen ehkä jo leiripaikkaamme asti :P

Kuvia saaristosta osa I

Ensimmäiset maisemat Robinsonin luontopolulta Sattmarkista.

Upeat maisemat Kasbergetiltä.

Hiano puu saaristossa!

Lauttamatka Parainen-Nauvo (ihan ku ei olis ollu lautalla koskaan aiemmin! :P :D)

Valkoinen torni...

..ja punainen torni!

Turun saaristoon!

Tervehdys! Vihdoinkin päästään niihin 25h-reissun kätköihin. Ensinnäkin reissun nimestä sen verran, että sen piti olla ihan tavanomainen 24h-reissu, mutta HupPuh vahingossa kirjaili 25h, joten oitis tartuimme tilaisuuteen ja lisäsimme retkeen yhden tunnin. Matkaan siis!

Sattmark - Robinson Ropeway

Aloitettiin retki helpolla rastilla Paraisilla. Robinson luontopolulla Sattmarkissa on kolme kätköä, joista Ropeway oli ensimmäinen. Olin itse täysin pudonnut kartalta. Valmistelin meille kotona kansion, jossa oli jotakuinkin kaikki lähiseudun kätköt, siis Turun saaristosta. Sen jälkeen vain ajoin meidät paikalle. HupPuh kartturoi ja Outila käytti gepsiä, minulle jäi siis vain hengailijan rooli :D

Kuvittelin siis, että pääsemme heti tarpomaan luontopolulle, mutta kätkö olikin jaloissamme jo ennen kuin ehdin pipoa laittaa päähän. Ihan oikeasti! HupPuh kaivoi kätkön esiin ja Outila laittoi jo seuraavan kätkön koordinaatit gepsiin.

Sattmark - Robinson View

Toinen kätkö luontopolulla oli View. Ihan hyvä, että tämä view oli heti ensimmäisenä, koska tämän jälkeen nähtiin saaristossa aivan käsittämättömän upeita näköaloja! No, tämän kätkön minä sain sentään kaivaa esiin, kun HupPuh pelleili kompassin kanssa ja Outila viittoi oikeata suuntaa. Ilmeinen jemma.

Sattmark - Robinson Climb

Polun kolmas kätkö, Climb oli hauskanen. Kalliolle sai hilata itsensä köyden avulla. Olisi sinne toki ilmankin päässyt, mutta se oli paljon hauskempaa pelleillä köyden kanssa. Olin lukenut vihjeet kätköille jo kotosalla ja tällä kätköllä vihje oli jotenkin käsittämätön. Se oli sellainen, että vihjettä ei tajunnut, ennen kuin löysi oikein paikan. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Mutta niin sen pitää ollakin. Jos kaikki kätköt olisivat huisin helppoja, ei harrastus varmasti jaksaisi kiinnostaa niin kauaa.

Näiden kätköjen jälkeen minulla menee varmasti järjestys sekaisin, mutta ei anneta sen häiritä. Jätän siis suosiolla järjestysluvut pois :D

Nagu - Kasberget

Kasberger oli kyllä aivan upea paikka. Meidän lähtömme vähän myöhästyi aamulla (lue: lähdimme joskus yhden aikaan päivällä) ja halusin ehtiä edes yhdelle näköalakätkölle valoisaan aikaan. Ennakolta olin päätellyt, että tämä on niistä varmasti hienoin, joten suihkasimme tänne vielä auringon paistaessa. Tai siis se olisi paistanut, jos ei olisi ollut pilvistä :D Mutta ei satanut! Takaisin asiaan. Köpöteltiin kätköpaikalle ja kätkö hyppäsi silmään. Logattiin purkki äkkiä ja suurin piirtein juostiin katsomaan maisemaa. Ja olihan se upea! Kyllä sinne olisi voinut toviksi pidempäänkin jäädä ihastelemaan. Käsittämätöntä, että näin läheltä kotia löytyy näin upeita paikkoja, jotka eivät ole aiemmin käyneet mielessäkään. Hieno tämä harrastus!

Korpo - Rumar

Tässä välissä hilpaisimme ilmeisesti Korppooseen. Tämä olikin metka kätkö. Tai siis se torni, mikä paikalla sijaitsee. Aurinko alkoi tässä välissä laskea ja valkoinen torni värjäytyi hienosti punertavaksi. Lähestyimme kätköä vähän hassusti. Outila lähti gepsin kanssa toista kautta ja HupPuh kartan kanssa toista kautta. Päätin seurata HupPuhia, kun Outilan reittivalinnat eivät ole aina kauhean fiksuja :D No, on ne aina fiksumpia kuin minun. Outila ehti tällä kertaa kätkölle ensin, mutta HupPuhin kanssa nähtiin kummituksia :D Todella simppeli kätkö pilkotti kolostaan. Oikein kaunis metsikkö kyllä, pakko myöntää.

Korpo båtmuseum

Tämä kätkö oli jollakin tavalla huvittava. Gepsi näytti keskelle parkkipaikkaa ja siellä kätkö ei selkeästikään voinut olla. Pyörittiin ympäriinsä hetkinen ja pohdittiin mitä potentiaalisia paikkoja löytyisi. Siinä hengaillessa kätkö oli yhtäkkiä Outilan kädessä :D Hän oli jäänyt pohdiskelemaan juuri kätkön eteen. Täysin vahingossa bongattiin siis. Loggailessa ohi kulki lenkkeilijä, joka katseli aivan tavattoman pitkään. Olisiko johtunut otsalampuistamme. Saatiin odottaa melkoinen tovi, ennen kuin saatiin kätkö palautettua. Sen verran hitaasti lenkkeilijä alkoi kulkea. Katsoi vielä taakseenkin!

No, sitä se on. Nyt taidan lämästä tähän väliin muutaman kuvan ja jatkaa myöhemmin.

Nokian kätkösessio

Hei vaan taas. Olin suunnitellut etsiväni Nokialta neljä kätköä, mutta jouduin tyytymään kolmeen, koska tie kolmannelle oli suljettu. Rakennusmiehet katsoivat minua kummeksuen, kun kätköilijälle tyypilliseen tapaan menin tietä kuitenkin niin pitkälle kuin pääsin :D Oli siellä kyllä melkoiset kuopat. No enikeis, seuraavilla kätköillä pääsin sentään käymään.

Näkymiä Nokialta: Pitäjänsilta

Kätkökuvauksessakin sanotaan, että gepsin vastaanotto on täällä heikko, joten olin jälleen kerran henkisesti valmistautunut. Heikko tarkoittikin lopulta sitä, että sitä ei ollut ollenkaan. Hilpaisin paikalle ja tunsin itseni idiootiksi. Paikalla oli juuri vanha pariskunta lenkillä. Turvauduin pikahämäykseen kameraan vaikka mitään kaunista kuvattavaa en löytänytkään. No onneksi silta sinänsä on ihan mielenkiintoisen näköinen. Siitä siinä sitten tovin kuvailin. Pariskunnan häivyttyä pääsin etsimään. Olin katsonut vinkin etukäteen ja mielestäni olin aivan oikeassa paikassa. Hyöryin ja pyörin kuin puolukka... Ihmettelin jo tyhmyyttäni kunnes jokin vilkahti silmissäni. Tämä kätkö olikin oikeastaan todella näkyvissä. En osannut etsiä sitä niin hyvin näkyviltä. No, bongattua se kuitenkin tuli.

Suomen Gummitehdas

Tämä oli jollakin tapaa hauskanen kätkö. Pamahdin paikalle aivan keskellä arkipäivää. Parkkipaikan löytäminen oli suurempi haaste, kuin itse kätkön paikantaminen. Tungin auton johonkin nurkkaan, sakkojenkin uhalla, etten vain jätä sitä rekkojen kääntöpaikalla. Tuntuu muuten nykyään jo ihan huijaamiselta lukea vinkit etukäteen. No, täällä ne kuitenkin olin taas lukenut ja paikka oli ilmiselvä jo kaukaa. Gepsiä ei paljon tarvittu. Kipitin paikalle ja sopivasti juuri kätkön kohdalla oli postin iso auto edessä, joten sain mennä loggaamaan rauhassa. No tietenkin juuri, kun minulla oli kätkörasia leviänä (pääsi yllättämään se magneetti! lähti lapasesta koko purkki) kätköpaikan päällä, niin postimies tulee takaisin. Hymyilin kauniisti ja jatkoin puuhiani, postimies poistui paikalta. Ei hän voinut millään tajuta mitä olin tekemässä, mutta saattoi kyllä ihmetellä, mitä aikuinen ihminen tekee Nokian kumin tehtaan pihalla leluja täynnä oleva pakasterasia edessään ja kynä kädessään. Jep, varmistin, että pihalla ei ollut ketään ja pistin rasian takaisin. Siellä on ja pysyy.

Nokian kirkko

Vimppa Nokialla hakemistani kätköistä oli aivan kirkon tuntumassa. Inhottava paikka, kertakaikkisen inhottava paikka. Olen eläessäni saanut kaksi ihan aikuisten oikeasti kovaa sähköiskua. Ensimmäisellä kerralla 20 vuotta vanhasta silitysraudasta ja toisella kerralla vanhasta imurista. Sen jälkeen en ole enää siivonnut :D Ja miten tämä kaikki liittyy tähän kätköön? Siten, että mokoma piilottaja, muistaakseni jopa haksu10 on jemmannut purkin sellaiseen älyttömän pelottavaan sähköpömpeliin. Oletan, että sellaiset on kaiketi tehty jotenkin turvallisiksi, että ei niissä henkeään saa lähtemään? Mutta miksi lapsia sitten kielletään aina leikkimästä niillä? En tiedä, mutta pirusti se pelotti mennä sinne kättään tunkemaan. Jouduin ottamaan sellaisen puoliksi makaavan asennon, että ylipäätään yletyin kätköön koskematta mihinkään metalliseen. Sähkö kiertää katsokaas metallissa :D (Joo, joo! Tiedän! Ylireagoin.) Oikeastaan asentoani voisi kuvata sellaiseksi, missä lapset kävelee rapukävelyä. You know?

Joo. Siinä oli se reissu. Sain ajella kotiin aurinkoisessa syyssäässä. Yhteensä kätköjä tuli matkan varrelta muistaakseni 13, mikä oli minulle tosi hyvä saavutus. Mutta ei mitään verrattuna meidän 25h Turun saaristo -retkeen! Aivan superhyvä reissu. Ensi kerralla pääsen vihdoinkin siihen :D

Ristiinasta Nokialle

Pysähdyin matkalle kolmesti mielenkiintoisiin paikkoihin eikä ole enää hajuakaan, missä järjestyksessä nämä meni. Kiitos hyvien maantiedon kykyjeni, en sitä jaksa nyt edes lähteä päättelemään. Mutta tällaiset olivat kätköt.

Vapautemme Hinta

Vapautemme hinta oli mielenkiintoinen musitomerkki lähellä kauppakeskusta. Paikalla oli varmaan satoja ihmisiä, mutta muistomerkki on sen verran syrjässä, että saa melko rauhassa etsiskellä. Olin juuri takapuoli pystyssä alhaalla, kun rekka lähti liikkelle vierestä. No, saipahan kuski hetkeksi hupia itselleen. Kätkö löytyi pienen kyyristelyn jälkeen. Noustessani ylös rappusia taisin näyttää jotenkin pöllästyneeltä, kun parkissa ollut pariskunta nauroi minulle. Mokomat turjakkeet.

Lammin kirkko

Lammin kirkko oli aivan valloittavan kaunis! Suomessa tuntuukin olevan paljon kauniita kirkkoja. Tällä kirkolla oli monta musitomerkkiäkin, mutta mikään niistä ei liittynyt kätköön. Bongasin suoraan oikean kohdan, mutta hetken aikaa mukamas kuvailin kirkkoa, jotta varmistuin, että kukaan ei katsele. Ihmeen rauhassa on saanut kätkö olla niin selvässä paikassa. Hauska piilo.

Kankaistenjärvi

En nähnyt kätkön nimen mukaista järveä juuri lainkaan, koska en jaksanut köpötellä rantsuun asti. Gepsi yritti jälleen kerran ensin ohjata minut ryteikköön ja minä hölmö tietenkin uskoin. Hetken aikaa sain pyöriä, ennen kuin oikea suunta löytyi. Sen jälkeen kätkön etsiminen olikin helppoa.

Tämän jälkeen retkellä oli vielä kolme kätköä Nokialla. Niistä vielä ensi kerralla ja sitten 25h-retken kätköihin, kun oli aivan superhauskaa!