Korppoosta jatketaan

Venemuseon kätkön aikana ilta alkoikin jo pimentyä melko lailla. Hilpastiin seuraavaksi Korppoon kirkolle ja hautausmaa oli varsin kaunis pyhäinpäivän kynttilöiden loisteessa. Sisällä kirkossa veisattiin virsiä.

The Korpo church - Korpo kyrka

Kirkon kätköpaikka oli todella selvä. Ei siinä paljon gepsiä eikä vihjettä tarvittu. Pyhäinpäivän vuoksi paikalla oli kuitenkin melkoisesti ihmisiä, joten kävimme ensin ihailemassa kaunista kirkkoa ja kynttilöiden loistoa. Ihmisten kaikottua hilpasimme kätkön luo ja loggasimme paperin rauhassa.

Wattkast Bridge

Korppoon kirkolta lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Nauvoa. Matkan varrelle osui ensimmäisenä Wattkastin silta, josta on aikaisemmin ilmeisesti kulkenut lossi. Allekirjoittanut jälleen vaan kruisaili geobiilillä ja äkkiä HupPuh jo kiljui takapenkiltä "Tähän parkkiin!". Selvä, siihen siis. Pipo päähän ja pakkaseen. Jostain syystä olin aivan kujalla tällä kätköllä ja sain katsella rauhassa, kun HupPuh kaivoi kätkön esiin. Otsalamput päässä seisoimme tien vieressä ja parikin autoa oli suistua tieltä tai ainakin vähintään pysähtyä järkytyksestä, että täällähän on ihmisiä. Mahtoivatkohan saada traumoja? No, saimme logattua kuitenkin rauhassa ja HupPuhilla oli suuria vaikeuksia saada purkki takaisin jemmaansa.

Retais

Tämä kätkö oli kyllä jonkin sortin pettymys. Lauttarantaan saisi varmaan monen monta hienoa kätköä, mutta tämä oli toteutettu suorastaan tylsästi. Ainut jännitysmomentti oli, että pysymmekö laiturilla vai liukastummeko mereen. Rauhassa saatiin pimeydessä kaivaa purkki "esiin". Purkki näkyi siis jopa pimeällä jo kauempaa, itse laatikko oli vanha tuorejuustopurkki hedelmäpussissa (!) ja muutenkin koko homma oli täysin mielenkiinnoton. Mutta, kiva kuitenkin, että sielläkin oli kätkö!

Nagu - Mittilandsvägen

Oltiin kyllä syöty matkalla pikaisesti eväitä jo pariin otteeseen, mutta tällä kätköllä päätettiin pitää kunnon ruokatauko. (Hassua muuten, että missään ei näkynyt nuotiopaikkaa koko matkan aikana?) Ajeltiin pilkkopimeässä metsässä aivan kätkön tuntumaan. Valettiin ensin itseemme uskoa, että ei siellä metsässä mitään murhaajia tai muita pelotuksia ole, ja rohkein mielin paineltiin etsimään kätkö. Pimeydessäkin löydettiin hyvin.

Kätkön etsimisen jälkeen laitettiin trangiaan vesi kiehumaan. Ensin juotiin kaakaot ja sitten kunnoon makaroni-lihapulla-sötkötys, jälkkäriksi lämpimiä voileipiä. NAM! Taivas oli kirkas ja tähdet valaisi eväspaikkaamme. Ei vaan uskallettu kauheen kauaa olla ilman otsalamppuja :P Aivan mahtava paikka.

Nyt kätköilijä tarvitsee välillä unta. Seuraavalla kerralla pääsen ehkä jo leiripaikkaamme asti :P