Tilkkuliini pahoittelee

Mitenkäs tämän nyt aloittaisi. Kokeillaan vaikka sellaista, että: Anteeks, anteeks, anteeks! Mitä suurimmat pahoitteluni, että en ole mukamas ehtinyt kirjoittamaan lähes puoleen vuoteen. Havahduin blogin ja armaiden lukijoideni läsnäoloon, kun jokin typerä botti (semmoinen nettiä kiertelevä otus) löysi blogini ja alkoi tunkea tänne kiinalaisia kommentteja. Nimeltään botti oli Dick, joten epäilen hänen kiinalaista alkuperäänsä.

Noh! Oli miten oli, latasin tänne uudenlaisen palikan, minkä kanssa kommentoiminen pitäisi olla hankalampaa tuollaisille automaattisille virityksille. Toivottavasti työkalu toimii kuitenkin teillä ihan oikeilla ihmisillä. ASIAAN! Sano mummo lumessa.

Syyskuun jälkeen olemme ehtineet Outilan kanssa tehdä paljon lisää typeryyksiä, mutta melko vähän ne ovat liittyneet kätköilyyn. Lähinnä on tullut koluttua Turun seutua pikku hiljaa läpi. Ehkä onnistuneimpiin reissuihin kuului vaativahko puukätkö keskellä liikenneympyrää. Liikkellä meitä oli kaiken kaikkiaan Outila, HupPuh, meikäläinen ja avec. Harvoin näkee moista tiimityötä. Minä punttaan, Outila ja HupPuh tekee kuninkaantuolin ja avec kiipeä. Tällä kertaa se potkaisi päähän vain HupPuhia. Ja kätkö oli logattu ennen kuin ympäristössä kukaan ehti tajuta mikä meihin iski.

Kysäisin hetki sitten Outilalta, mikä reissuistamme viime syksyn jälkeen olisi kirjoituksen arvoinen. Hän mainitsi retken, jonka toteutimme kaksi viikkoa sitten. Outila oli ratkaissut neljä mysteeriä valmiiksi ja tarkoituksena oli lähteä geokoiran kera näitä hakemaan. Pääsimme autolla Raisioon asti, kun Outila sanoi "Mä tarttisin kyllä uudet kengät", johon minä "No mennään sitten shoppailemaan". Koiruli porukoille hoitoon ja Myllyyn ostoksille. Minä tuhlasin reilut sata euroa, enkä uskalla edes ajatella, mitä Outila sai kulumaan.

Kallista tuo kätköily.