Trademark Outilan Kartta

Jaahas. Vappukätköjen päivitys saa nyt luvan jäädä. Nyt alkaa tarina retkestä, josta Outila yritti tehdä mahdollisimman hankalan!

Aivan ensimmäiseksi palaan tämän postauksen otsikkoon. Määritelkäämme kriteerit Outilan Kartalle:

1. Kartta tulee ehdottomasti piirtää käsin.
2. Kartassa ei saa olla merkittynä mittakaavaa.
3. Kartan välimatkoja ei saa myöskään suhteuttaa.
4. Jos karttaan kirjataan katujen ja teiden nimiä, ne pitää kirjoittaa väärin. Vain mielikuvitus rajana.
5. Jos mahdollista, parkkipaikkaa ei merkitä karttaan. Tämä helpottaisi turhaan retkeä.
6. Korkeuskäyrät? Mitä ne on?
7. Polkuja emme käytä, joten niitä on myöskään turha piirtää.

Noin. Alkuasetelma on yleensä tuollainen. Ja tuolla tavalla me ollaan hyvinkin usein jopa selvitty! Mutta tällä kertaa Outila ylitti itsensä. Täytyy sanoa, että tällaista en olisi kyllä itse ikinä keksinyt. On se niin kekseliäs se Outila. Nimittäin tällä kertaa lähdimme metsästämään neljää kätköä, jotka Outila merkkasi numerojärjestyksessä Outilan Karttaan. Kaunis ajatus, ei käy kieltämän, mutta kun gepsiin Outila kirjasikin kätköt eri järjestyksessä. Arvatkaapa kuinka kauan kesti huomata tämä?

"Aika hassua, että tää näyttää niinku numero 4 olis kauimpana vaikka me ollaan kartalla ihan vieressä. Aika jännä."

Aina kun onnistuttiin löytämään jokin kätkö, sai purkkia avatessaan jännittää, että mikäköhän kätkön nimi on oikeasti kyseessä. Että jos kaipaatte haasteita kätköreissuillenne, niin suosittelen lämpimästi Outilan taktiikkaa. Kätköt numerojärjestykseen ja numerot kartalle, sen jälkeen koordinaatit gepsiin täysin random-numeroilla. Terve! :D

Ja kyseessähän oli siis Kallavuori-kätkösarja Nousiaisissa. Kertakaikkisen upeat mestat. Lisäilen kuvia myöhemmin. Ja nämä kaksi kätköä siis jopa löysimme: Kallavuori - kolmio ja Kallavuori - vuori. Kätköistä noin yleisesti ottaen kommenttina sen verran, että niitä oli vähän hankala lähestyä. Saattaa tietysti olla, että joku järkevä polku olisi johdattanut kätköilijät purkilta toiselle, mutta ei me vaan sellasta kyllä löydetty. Mikä ei kyllä ole kovin epätavallista :D Kannattaa siis varata reippaasti aikaa, jos meinaa napata kaikki neljä kätköä samalla reissulla. Varsinkin, jos lähtee matkaan Outilan kanssa :D

Takaisin autolle päin kävellessä Outila oli aiheuttaa minulle vielä sydänkohtauksen. Nousiaisissa oli ihanan rauhallista ja luonnossa kuului vaan linnun viserrys. Kävelimme autotien reunaa ja ohi sattui juuri kulkemaan auto. Kiinnitin hetkeksi huomioni autoon ja kun palautin katseeni takaisin eteenpäin, Outila osoitti jalkoihini, jossa olikin käärme! Hui s**tana mä säikähdin! Hyppäsin noin metrin verran ilmaan, kiljahdin oikein kuuluvasti ja toimintani muistutti Outilan mielestä kurkipotkua. Outikin siinä tohinassa taisi jo sen verran pelästyä, että ymmärsi ainakin väistää pois alta. Palasin tarkastamaan episodin aiheuttaneen elikon, mutta se olikin jo kuollut ressukka. Hysteerisen naurukohtauksen saattamina palasimme autolle. Ei ollenkaan paska reissu, kun ottaa huomioon kaiken sen vaivan, mitä Outila tämän eteen näki :D

Vappukätköt!

Morjes!Vappuna joku sai näin hienon pallon ja se joku EN ollut MINÄ!

Täytyy kyllä sanoa, että ikinä ei ole ollut näin hankalaa miettiä, mitä kätköreissusta kirjoittaisi, mutta kerrotaan nyt sitten se, mitä siitä muistetaan :D

Katolinen kirkko ja luostari

Virallisen lakituksen jälkeen lähdimme vapunaattona köpöttelemään kätköille. Sitä en osaa sanoa, miksi näin tapahtui, mutta ainakin se oli viisaampaa tehdä jo tässä vaiheessa, kuten voimme päätellä vapunpäivän kätköistä...

HupPuh ystävineen oli käynyt tällä kätköllä jo pariin otteeseen tsekkailemassa mestat. Valitettavasti he eivät olleet löytäneet purnukkaa, joten nyt paikan päälle lähdettiin isommalla joukolla. HupPuh oli varustautunut lisäksi kuoharipullolla, jota virittäytyi heti paikallemme saavuttua availemaan varmana löydöstämme.

Hetken aikaa ihan vain tapojamme kunniottaaksemme pyörimme ympyrää ja aiheutimme hämmästystä kanssaihmisissä kopeiloimalla talon seiniä, rännejä, puita, kukkapuskia ja kaikkea mahdollista, kyllä te tiedätte miten se menee. Lähdin tarkastelemaan jo kerran katsottuja mestoja, kun purkki sattumalta osui silmääni. Yritin lähestyä HupPuhia, Outilaa ja muita paljastamatta kätkön löytyneen, mutta kyllä sen kuulemma naamasta näki, että purnukka oli löytynyt :)

Skumppa auki (ja alas!) ja matka jatkuu.

Apteekkimuseo

Tämä olikin vähän helpompi tapaus. Kätkökuvauksessa lukee jotakin tyyliin "se toinen ilmiselvä paikka", minkä vuoksi oli kauhean kätevää, että oli useampi etsijä, kun toinen meistä sen sitten löysi. Vaikka purkki on näin keskustassa, niin ihme ja kyllä vappuna sai etsiä purkkia täysin rauhassa!

Rouvasväen rukoushuone

Tämä on kummallinen kätkö. HupPuh tovereineen on tätä kaiketi aiemminkin etsinyt, eikä ole sitä löytänyt. Vappunakaan viiden etsijän voimin ei ollut toivoakaan saada purnukkaa käsiinsä. Kätköpaikka on melko kummallinen, sillä siellä ei ole montaakaan vaihtoehtoa sen kokoiselle purnukalla. Ja vaikka katsoo kaikki mahdolliset paikat, niin purnukka ei ota löytyäkseen.
Vappuna kätköilemisessä oli tietysti se hyvä puoli, että vaikka teki Turun keskustassa jotakin tuollaista, niin haalarit jalassa maassa möyrivää ihmistä ei ihmettele kukaan! :D

Palataanpas niihin vappupäivän kätköihin vielä myöhemmin, vaikka epäilenkin, että siitä kirjoituksesta saattaakin tulla melkoisen lyhyt..

Hämptonin Karhupatsas

Tervens! Ei nyt millään jaksa raportoida ihan jokaikistä Hämeenlinnan kätköä, koska nyt pitää päästä kertomaan Vappukätköistä! Yksi kätkömesta oli Hämptonissa kuitenkin yli muiden.

Bearcave

Ajomatka Aulangolle sujui ihan tosi hienosti. Meinasin saada kävellä, kun nalkutin avecin ajotavoista koko matkan. Olisikohan se nalkuttaminen muuten loppunut, jos olisin joutunut kävelemään? Miettimisen arvoinen taktiikka avecille.

No niin! Miksi minä aina eksyn aiheesta näin helposti? Eli Aulangon luonnonpuistoon ajeltiin ja tähtäimenä kaunis kansallismaisema. Luonnonpuistossa sijaitsevaa näkötornia oli vähän liiankin helppo lähestyä. Ei tarvinnut kiipustaa kuin pieni mäki ylös ja oli jo näköalapaikalla. Upea mesta!!
Ja kuulemani mukaan kukkulalta löytyvän näkötornin on jonkin sortin prinssi joskus rakennuttanut rakkalleen. Oman tornin! Übersuloista. Ja torni oli siis jotakuinkin seuraavanlainen:Itse kätkö sitten ei _tietystikään_ ollut siellä kukkulalla, koska se olisi ollut aivan liian helppoa. Jos kätkö olisi ollut kukkulan päällä, ei olisi saanut ollenkaan kiipustaa satoja rappusia toiselle puolen mäennyppylää voidakseen kiivetä ne myös ylös! :D

No, onneksi se nyt kuitenkin oli sitten melkoisen nasta mesta. Jos aivan oikein ymmärsin reitin voi kyllä kiertää myös ympäri, jotta ei tarvitse kiivetä portaita ylös, mutta kuka hullu tässä nyt mitään kauheeta vaellusreittiä haluaisi lähteä kävelemään!? Liikuntaa! No way! :P Alla vielä kuva patsaista kätkön lähettyviltä.Niin ja itse kätkö siis oli kyllä pelkkä peruspurkki, mutta eihän kaikessa voi onnistua :) Ja kuva tahi teksti ei muuten sitten kumpainenkaan sisällä spoilereita ellei satu olemaan _vielä_ surkempi lukemaan karttaa kuin minä. Ja ensi kerralla (heti kun kyllästyn taas kirjoittamaan opparia :P) niihin Vappukätköihin! Voi pojat...