Trademark Outilan Kartta

Jaahas. Vappukätköjen päivitys saa nyt luvan jäädä. Nyt alkaa tarina retkestä, josta Outila yritti tehdä mahdollisimman hankalan!

Aivan ensimmäiseksi palaan tämän postauksen otsikkoon. Määritelkäämme kriteerit Outilan Kartalle:

1. Kartta tulee ehdottomasti piirtää käsin.
2. Kartassa ei saa olla merkittynä mittakaavaa.
3. Kartan välimatkoja ei saa myöskään suhteuttaa.
4. Jos karttaan kirjataan katujen ja teiden nimiä, ne pitää kirjoittaa väärin. Vain mielikuvitus rajana.
5. Jos mahdollista, parkkipaikkaa ei merkitä karttaan. Tämä helpottaisi turhaan retkeä.
6. Korkeuskäyrät? Mitä ne on?
7. Polkuja emme käytä, joten niitä on myöskään turha piirtää.

Noin. Alkuasetelma on yleensä tuollainen. Ja tuolla tavalla me ollaan hyvinkin usein jopa selvitty! Mutta tällä kertaa Outila ylitti itsensä. Täytyy sanoa, että tällaista en olisi kyllä itse ikinä keksinyt. On se niin kekseliäs se Outila. Nimittäin tällä kertaa lähdimme metsästämään neljää kätköä, jotka Outila merkkasi numerojärjestyksessä Outilan Karttaan. Kaunis ajatus, ei käy kieltämän, mutta kun gepsiin Outila kirjasikin kätköt eri järjestyksessä. Arvatkaapa kuinka kauan kesti huomata tämä?

"Aika hassua, että tää näyttää niinku numero 4 olis kauimpana vaikka me ollaan kartalla ihan vieressä. Aika jännä."

Aina kun onnistuttiin löytämään jokin kätkö, sai purkkia avatessaan jännittää, että mikäköhän kätkön nimi on oikeasti kyseessä. Että jos kaipaatte haasteita kätköreissuillenne, niin suosittelen lämpimästi Outilan taktiikkaa. Kätköt numerojärjestykseen ja numerot kartalle, sen jälkeen koordinaatit gepsiin täysin random-numeroilla. Terve! :D

Ja kyseessähän oli siis Kallavuori-kätkösarja Nousiaisissa. Kertakaikkisen upeat mestat. Lisäilen kuvia myöhemmin. Ja nämä kaksi kätköä siis jopa löysimme: Kallavuori - kolmio ja Kallavuori - vuori. Kätköistä noin yleisesti ottaen kommenttina sen verran, että niitä oli vähän hankala lähestyä. Saattaa tietysti olla, että joku järkevä polku olisi johdattanut kätköilijät purkilta toiselle, mutta ei me vaan sellasta kyllä löydetty. Mikä ei kyllä ole kovin epätavallista :D Kannattaa siis varata reippaasti aikaa, jos meinaa napata kaikki neljä kätköä samalla reissulla. Varsinkin, jos lähtee matkaan Outilan kanssa :D

Takaisin autolle päin kävellessä Outila oli aiheuttaa minulle vielä sydänkohtauksen. Nousiaisissa oli ihanan rauhallista ja luonnossa kuului vaan linnun viserrys. Kävelimme autotien reunaa ja ohi sattui juuri kulkemaan auto. Kiinnitin hetkeksi huomioni autoon ja kun palautin katseeni takaisin eteenpäin, Outila osoitti jalkoihini, jossa olikin käärme! Hui s**tana mä säikähdin! Hyppäsin noin metrin verran ilmaan, kiljahdin oikein kuuluvasti ja toimintani muistutti Outilan mielestä kurkipotkua. Outikin siinä tohinassa taisi jo sen verran pelästyä, että ymmärsi ainakin väistää pois alta. Palasin tarkastamaan episodin aiheuttaneen elikon, mutta se olikin jo kuollut ressukka. Hysteerisen naurukohtauksen saattamina palasimme autolle. Ei ollenkaan paska reissu, kun ottaa huomioon kaiken sen vaivan, mitä Outila tämän eteen näki :D