Eräänä kauniina lauantaiaamuna (klo 14) lähdimme kohti Pyhärantaa kera Outilan ja Avecin. Tavoitteenamme oli 10 toinen toistaan hienompaa kätköä ja retki sujui yllättäen melko hyvin.
Aloitimme kiertueemme muistaakseni kätköltä Kirkko ja Meri. Valloittavan kaunis paikka. Kätkö sijoittuu Pyhärannan kirkon ja meren rannan väliin. Ranta oli jopa niin tyyni ja kaunis, että maltoimme pysähtyä hetkeksi heittelemään leipäkiviä, ennen kuin etsimme kätkön. Tähän kätköön olikin kätköilijöiden iloksi nähty paljon vaivaa. Oikein positiivinen yllätys ja suosittelen kätköä lämpimästi muillekin.
Jatkoimme retkeämme kahdella eri kätkösarjalla Pyhärannan Rant'tie ja Santtion metsätie. Ensimmäiseksi mainittu oli oikein onnistunut sarja ja yksi kätköistä oli taitavasti naamioitukin. Toiseksi mainittu sarja taas oli mielestäni vähemmän onnistunut. Purkit olivat vähän kummallisissa paikoissa ja ideoihin ei oltu kauheasti panostettu. No, sai siinä kuitenkin etsimisen ja löytämisen riemua kokea, kun osa purkeista oli pirun hyvässä piilossa :) Kummankaan sarjan bonuskätköjä ei haettu, kun ei me niitä kuitenkaan koskaan löydetä.
Seuraavaksimme yritimme suihkasta kätkölle Pyhärannan Rant'tie 4 - Hantla (kappas, sarjaan kuului siis enemmänkin purkkeja :D), mutta ajoimme niin kovaa ohi, ettei ehditty kääntyä. Päätettiin siis siirtyä purkille Vihitynmaan rinki, mutta ajettiin taas vahingossa liian kovaa ohi. Noh, onneksemme seuraava kätkö oli päättyvän tien päässä, joten viimeinen kätkömme reissulla oli Rihtniemen lintutorni.
Tutustihan lintutornikätköt ovat olleet vihollisiamme ja niistä löytyy yleensä noin 10%, mutta tällä kertaa lykästi. Tarpeeksi helppo kätkö, että mekin löydettiin se :D Mutta tämä kätköpaikka oli kyllä kaikin puolin erikoisen hieno.
Sattui hassusti sillä tavalla, että Outilan ajaessa ja minun istuessani kartturin penkillä (Outilan piirtämä kartta kädessä) Avec oli nukahtanut takapenkille. Kun saavuimme kätköpaikan parkkipaikalle, Outila hihkasi "Tuolla on Viikkari!" (Viking Linen laiva). No siitä kiljahduksesta Avec sitten heräsi ja säikähti varmaan pahanpäiväisesti, kun näki Outilan ja minun kirmaavan kohti laivaa. Ehdin siinä matkalla huutaa, että "Se mikään Viikkari voi olla!" niin kuin ei se sitten ollutkaan. Mutta oli se kyllä ihan PIRUN iso Finnlinesin botski. Avec oli vieläkin aivan unenpöpperössä ja sai suustaan "Mihin asti te oikein ajoitte?" :D En osannut oikein vastata, kun en tiennyt paikasta kuin koordinaatit ja Outilan kartan osoittaman paikan.
No, asia kuitenkin selvisi, kun vilkaisimme selkämme taakse. "Sotilasalue! Pääsy kielletty! Murr!". Sellainen kyltti siellä oli, joten Avec päätteli meidän olevan Reilassa, missä sitten olimmekin. Mutta takaisin vielä tähän paikan mielenkiintoisuuteen. Oli ihan tavattoman jännää katsella sitä laivaa, kun siitä kuului valtava koneiden ääni ja toisaalta kuului meren laineiden liplatus. Laiva oli ympäristöön nähden aivan suunnattoman suuri ja näytti siltä, että se olisi kulkenut todella lähellä rantaa. Jotenkin tosi upea yhdistelmä. Tuijottelimme ja kuvailimme laivaa jonkin tovin, kunnes maltoimme lähteä etsimään kätkön, joka löytyikin sitten mukavasti, kunhan olin ohjastanut meidät paikalle piikkipuskien läpi. Polku löytyi sitten kätköltä poistuessa...
Sitten tulikin jo kiire pizzalle! Nyt olisi kasassa 371 kätköä. Saapas nähdä, tuleeko 400 täyteen vielä tänä vuonna :) Pistän ehkä joskus kuvan siitä botskista, jos saan kuvat purettua puhelimesta.
maanantai 30. elokuuta 2010
lauantai 31. heinäkuuta 2010
Tilkkuliinin paluu
Voi hyvää päivää sentään. Kesä kului täysin vailla kätköilyä, kunnes keksin, että "Hei, olispa taas kiva etsiä pari purnukkaa!". No, eikun Outila autoon ja metsästämään.
Ensimmäinen keikaus sujui luvattoman hyvin ja olo oli kuin milläkin kaikkivaltiaalla. Outilan kanssa löydettiin Raisiosta kolme purkkia: Sika-Kyöstin viimeinen ehtoo, Raisio Kätkösarja 3: Somersoja ja Raisio Kätkösarja 2: Kerttula. Tuosta Sika-Kyöstistä muuten sen verran, että oli hassua törmätä hänen tarinaansa, kun koko yläasteen ajan kutsuimme erästä poikaa Sika-Kyöstiksi. Ihan vaan noin niinku kiusallamme. No, se siitä. Ensimmäinen reissu sujui niin hyvin, että päätin lähteä metsälle ihan keskenäni uudemman kerran.
Toiselle retkelleni varasin mukaan viiden kätkön tiedot ja aloitin retken kätköltä Puronvarsilehto. Olipa vain upea paikka! Suorastaan niin upea, että kyllä siellä kannattikin kuluttaa tunti. Vaihdoin jokin tovi sitten puhelinta semmoiseen malliin, ettei siinä pyöri enää Geocaching live. Tästä syystä olin siis metsässä taas isäni 10 vuotta vanhan Garminin kanssa. Ja voi miten hauskaa sillä oli! Se ohjasi minua ihan vissisti yhteen tiettyyn paikkaan, vaan minäpä olin ovelampi ja vilkaisin netistä spoilerin. Spoilerin perusteella tiesin, että gepsi yrittää jallittaa. Siirryin etsimään kätköä laajemmalta alueelta ja hypin ja pompin puron yli sinne ja tänne.
Aloin katsella ympäristöä sillä silmällä, että missä maa näyttäisi siltä kuin kätköilijät olisivat sitä tallanneet. En onnistunut paikallistamaan tällaista kohtaa ja kun gepsikin näytti jo 30 metriä päätin antaa purnukan olla. Lähdin tallustelemaan takaisin päin ja ajattelin, että jos en paremmin tietäisi, niin tuossa ihan kätköilijöiden kuluttaman näköinen paikka. Ja siinä samassa purkki osui silmääni! Ei kirjaimellisesti. Vilkaisin gepsiä ja voisin vannoa, että se hymyili leveästi ja sanoi:"Kusetinpas sua!". Pyöreä nolla näkyi näytössä. Siinä samassa näytössä, jossa vielä sekunti sitten oli näkynyt 30 metriä. Mokoma turhake!
No, onnistumisestani johtuen olin niin iloisella tuulella, että vaikka aikaa kuluikin jo tunnin verran, päätin hakea vielä toisen kätkön. Suuntasin autoni keulan kohti kätköä Raisio kätkösarja 2: Pirilä. Nimestään huolimatta asuinseutu on varsin rauhallista. En ole ennen käynyt siellä, mut trust me on this one. Jätin nimittäin autoni avaimet auton oveen koko etsiskelyni ajaksi, eikä edes navigaattori ollut kelvannut kenellekään. Ja aikaa tähän kätköön sitten tuhrautuikin.
(HUOM! Jatko sisältää spoilerin! Surkean sellaisen!)
Ah-niin-luotettavan gepsini ohjastamana painelin siis metsään. Ja voi nyt sanonko mikä! Tunnin pyörin ympyrää ja heitin volttia "nollapisteen" ympärillä paarmojen kannustusten koko ajan kasvaessa. Ei löydy, niin ei löydy! Mikä siinä on, että kun laitetaan purkki keskelle metsää, niin pistetään vinkiksi "ei kiven alla...". Great! No hel***ti ku auttaakin paljon! Ja mitä teihin muihin kätköilijöihin tulee, niin miksi te silti olitte kääntäneet kaikki kiven aluset mullin mallin? Hä?
Kätköllä käynyt kollegani on kirjoittanut logeihin, että läheisessä puussa roikkuu muovikassissa sherrypullo. Sen minä kyllä löysin ja voin muuten sanoa, että meinasi mennä suurimpaan kiukkuun kurkusta alas tuo litku. Jonkinlaisen kotikasvatuksen saaneena päätin kuitenkin estää itseäni. Hemmetti, että ärsyttää vieläkin. Ette olisikaan varmaan arvanneet :D
No, tätä se kätköily sitten kaiketi oli. Joskus onnistaa, joskus ei. Tämän kätkön jälkeen painelin autolle nappaamaan ne avaimet ovesta ja lähdin viemään loppuja kolmea kätköpaperia saunan sytykkeeksi.
Ehkä sitten Outilan kanssa taas onnistaa paremmin.
(P.S. Opiskelijatovereideni iloksi julkaisin tämän tekstin ensin vahingossa opiskelublogissani :D)
Ensimmäinen keikaus sujui luvattoman hyvin ja olo oli kuin milläkin kaikkivaltiaalla. Outilan kanssa löydettiin Raisiosta kolme purkkia: Sika-Kyöstin viimeinen ehtoo, Raisio Kätkösarja 3: Somersoja ja Raisio Kätkösarja 2: Kerttula. Tuosta Sika-Kyöstistä muuten sen verran, että oli hassua törmätä hänen tarinaansa, kun koko yläasteen ajan kutsuimme erästä poikaa Sika-Kyöstiksi. Ihan vaan noin niinku kiusallamme. No, se siitä. Ensimmäinen reissu sujui niin hyvin, että päätin lähteä metsälle ihan keskenäni uudemman kerran.
Toiselle retkelleni varasin mukaan viiden kätkön tiedot ja aloitin retken kätköltä Puronvarsilehto. Olipa vain upea paikka! Suorastaan niin upea, että kyllä siellä kannattikin kuluttaa tunti. Vaihdoin jokin tovi sitten puhelinta semmoiseen malliin, ettei siinä pyöri enää Geocaching live. Tästä syystä olin siis metsässä taas isäni 10 vuotta vanhan Garminin kanssa. Ja voi miten hauskaa sillä oli! Se ohjasi minua ihan vissisti yhteen tiettyyn paikkaan, vaan minäpä olin ovelampi ja vilkaisin netistä spoilerin. Spoilerin perusteella tiesin, että gepsi yrittää jallittaa. Siirryin etsimään kätköä laajemmalta alueelta ja hypin ja pompin puron yli sinne ja tänne.
Aloin katsella ympäristöä sillä silmällä, että missä maa näyttäisi siltä kuin kätköilijät olisivat sitä tallanneet. En onnistunut paikallistamaan tällaista kohtaa ja kun gepsikin näytti jo 30 metriä päätin antaa purnukan olla. Lähdin tallustelemaan takaisin päin ja ajattelin, että jos en paremmin tietäisi, niin tuossa ihan kätköilijöiden kuluttaman näköinen paikka. Ja siinä samassa purkki osui silmääni! Ei kirjaimellisesti. Vilkaisin gepsiä ja voisin vannoa, että se hymyili leveästi ja sanoi:"Kusetinpas sua!". Pyöreä nolla näkyi näytössä. Siinä samassa näytössä, jossa vielä sekunti sitten oli näkynyt 30 metriä. Mokoma turhake!
No, onnistumisestani johtuen olin niin iloisella tuulella, että vaikka aikaa kuluikin jo tunnin verran, päätin hakea vielä toisen kätkön. Suuntasin autoni keulan kohti kätköä Raisio kätkösarja 2: Pirilä. Nimestään huolimatta asuinseutu on varsin rauhallista. En ole ennen käynyt siellä, mut trust me on this one. Jätin nimittäin autoni avaimet auton oveen koko etsiskelyni ajaksi, eikä edes navigaattori ollut kelvannut kenellekään. Ja aikaa tähän kätköön sitten tuhrautuikin.
(HUOM! Jatko sisältää spoilerin! Surkean sellaisen!)
Ah-niin-luotettavan gepsini ohjastamana painelin siis metsään. Ja voi nyt sanonko mikä! Tunnin pyörin ympyrää ja heitin volttia "nollapisteen" ympärillä paarmojen kannustusten koko ajan kasvaessa. Ei löydy, niin ei löydy! Mikä siinä on, että kun laitetaan purkki keskelle metsää, niin pistetään vinkiksi "ei kiven alla...". Great! No hel***ti ku auttaakin paljon! Ja mitä teihin muihin kätköilijöihin tulee, niin miksi te silti olitte kääntäneet kaikki kiven aluset mullin mallin? Hä?
Kätköllä käynyt kollegani on kirjoittanut logeihin, että läheisessä puussa roikkuu muovikassissa sherrypullo. Sen minä kyllä löysin ja voin muuten sanoa, että meinasi mennä suurimpaan kiukkuun kurkusta alas tuo litku. Jonkinlaisen kotikasvatuksen saaneena päätin kuitenkin estää itseäni. Hemmetti, että ärsyttää vieläkin. Ette olisikaan varmaan arvanneet :D
No, tätä se kätköily sitten kaiketi oli. Joskus onnistaa, joskus ei. Tämän kätkön jälkeen painelin autolle nappaamaan ne avaimet ovesta ja lähdin viemään loppuja kolmea kätköpaperia saunan sytykkeeksi.
Ehkä sitten Outilan kanssa taas onnistaa paremmin.
(P.S. Opiskelijatovereideni iloksi julkaisin tämän tekstin ensin vahingossa opiskelublogissani :D)
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Tilkkuliini pahoittelee
Mitenkäs tämän nyt aloittaisi. Kokeillaan vaikka sellaista, että: Anteeks, anteeks, anteeks! Mitä suurimmat pahoitteluni, että en ole mukamas ehtinyt kirjoittamaan lähes puoleen vuoteen. Havahduin blogin ja armaiden lukijoideni läsnäoloon, kun jokin typerä botti (semmoinen nettiä kiertelevä otus) löysi blogini ja alkoi tunkea tänne kiinalaisia kommentteja. Nimeltään botti oli Dick, joten epäilen hänen kiinalaista alkuperäänsä.
Noh! Oli miten oli, latasin tänne uudenlaisen palikan, minkä kanssa kommentoiminen pitäisi olla hankalampaa tuollaisille automaattisille virityksille. Toivottavasti työkalu toimii kuitenkin teillä ihan oikeilla ihmisillä. ASIAAN! Sano mummo lumessa.
Syyskuun jälkeen olemme ehtineet Outilan kanssa tehdä paljon lisää typeryyksiä, mutta melko vähän ne ovat liittyneet kätköilyyn. Lähinnä on tullut koluttua Turun seutua pikku hiljaa läpi. Ehkä onnistuneimpiin reissuihin kuului vaativahko puukätkö keskellä liikenneympyrää. Liikkellä meitä oli kaiken kaikkiaan Outila, HupPuh, meikäläinen ja avec. Harvoin näkee moista tiimityötä. Minä punttaan, Outila ja HupPuh tekee kuninkaantuolin ja avec kiipeä. Tällä kertaa se potkaisi päähän vain HupPuhia. Ja kätkö oli logattu ennen kuin ympäristössä kukaan ehti tajuta mikä meihin iski.
Kysäisin hetki sitten Outilalta, mikä reissuistamme viime syksyn jälkeen olisi kirjoituksen arvoinen. Hän mainitsi retken, jonka toteutimme kaksi viikkoa sitten. Outila oli ratkaissut neljä mysteeriä valmiiksi ja tarkoituksena oli lähteä geokoiran kera näitä hakemaan. Pääsimme autolla Raisioon asti, kun Outila sanoi "Mä tarttisin kyllä uudet kengät", johon minä "No mennään sitten shoppailemaan". Koiruli porukoille hoitoon ja Myllyyn ostoksille. Minä tuhlasin reilut sata euroa, enkä uskalla edes ajatella, mitä Outila sai kulumaan.
Kallista tuo kätköily.
Noh! Oli miten oli, latasin tänne uudenlaisen palikan, minkä kanssa kommentoiminen pitäisi olla hankalampaa tuollaisille automaattisille virityksille. Toivottavasti työkalu toimii kuitenkin teillä ihan oikeilla ihmisillä. ASIAAN! Sano mummo lumessa.
Syyskuun jälkeen olemme ehtineet Outilan kanssa tehdä paljon lisää typeryyksiä, mutta melko vähän ne ovat liittyneet kätköilyyn. Lähinnä on tullut koluttua Turun seutua pikku hiljaa läpi. Ehkä onnistuneimpiin reissuihin kuului vaativahko puukätkö keskellä liikenneympyrää. Liikkellä meitä oli kaiken kaikkiaan Outila, HupPuh, meikäläinen ja avec. Harvoin näkee moista tiimityötä. Minä punttaan, Outila ja HupPuh tekee kuninkaantuolin ja avec kiipeä. Tällä kertaa se potkaisi päähän vain HupPuhia. Ja kätkö oli logattu ennen kuin ympäristössä kukaan ehti tajuta mikä meihin iski.
Kysäisin hetki sitten Outilalta, mikä reissuistamme viime syksyn jälkeen olisi kirjoituksen arvoinen. Hän mainitsi retken, jonka toteutimme kaksi viikkoa sitten. Outila oli ratkaissut neljä mysteeriä valmiiksi ja tarkoituksena oli lähteä geokoiran kera näitä hakemaan. Pääsimme autolla Raisioon asti, kun Outila sanoi "Mä tarttisin kyllä uudet kengät", johon minä "No mennään sitten shoppailemaan". Koiruli porukoille hoitoon ja Myllyyn ostoksille. Minä tuhlasin reilut sata euroa, enkä uskalla edes ajatella, mitä Outila sai kulumaan.
Kallista tuo kätköily.
lauantai 12. syyskuuta 2009
Tyhmyyksiä Outilan kanssa
No niin. Eräänä kauniina perjantaina Outila ehdotti, että nyt pitää tehdä jotain tyhmää. Vähän yksinkertainen kun olen, niin suostuin oitis. Päätettiin lähteä lauantaiaamuna porukoitten asuntoautolla Kemiön suuntaan ja yöpyä jossakin matkan varrella. Kätköreissu osoittautuikin lopulta tavoitteisiin nähden varsin onnistuneeksi. Emme tainneet löytää puoliakaan kätköistä, löytyneet kätköt eivät olleet mistään kotoisin, eksyimme lopulta jonnekin huitsin nevadaan ja alkoi sataa vettä. Yhdessä vaiheessa asuntoauton pakki lakkasi toimimasta ja allekirjoittanut joutui ajelemaan herra ties minne talojen pihaan, kunnes Outila näytti mistä kana pissii ja pisti pakin toimimaan. Lopulta kello läheni puolta yötä ja olimme löytäneet päivän aikana ehkä viisi kätköä. Ärsytti ja väsytti, joten päätimme lähteä kotiin. Kotipihalla törmäsin vielä asuntoautolla rivariini ja kumpikin sai törmäyksessä hieman osumaa. Kertakaikkisen hieno reissu, tyhmää oli. Ehdottomasti jatkossakin kannattaa ottaa juuri ASUNTOAUTO tuollaiselle päiväreissulle metsäkätköille!
Joo, se oli sellanen reissu se. Sen sijaan viime viikolla tehtiin ehkä maailman hauskin reissu Outilan kanssa! Laitilasta Eurajoen suuntaan oli ilmestynyt uusi kätkösarja nimeltä Vanha ruumistie. Kun on kerran annettu noin houkutteleva nimikin, niin olihan sinne oitis päästävä :D Sarjaan kuuluu 12 kätköä, joista yksi on multi ja viimeinen mysteeri. Mysteeriä varten tulee kerätä koordinaatteja jokaiselta kätköltä.
Vanha ruumistie 1. - Vaimaro
Jos on annettu niinkin yksinkertainen tehtävä kuin: Kerää kaikilta kätköiltä koordinaatit! niin mitä tämä kaksikko tekee? No ei ainakaan muista ottaa niitä koordinaatteja ensimmäiseltä kätköltä :D Hyvin lähti liikkeelle. No, tuudittauduttiin Outilan kanssa siihen ajatukseen, että ei se haittaa, jos vaan yks puuttuu. Yeah right!
Vanha ruumistie 7. - Lutta
Kuten kaikki asiaan perehtyneet huomaavat, niin tämä ei ole se kätkösarjan multi. Vaan Outilapa olikin niin kuutamolla, että huijasi tämän olevan! Se on jännä, miten se sai jopa ajo-ohjeet sopimaan tähän kätköön vaikka ne oikeasti olivatkin vasta seuraavaan. On se näppärä! No voitte kuvitella kuinka hämmästyneitä oltiin kätkön luona etsiessämme ensimmäistä multiamme. "Tää vaikuttaa kyllä ihan tavalliselta kätköltä!" :D Ei luoja.
Vanha ruumistie 8. - Tommila
No niin ja tämä sitten oli se oikea multi. Selvittiin ensimmäisestä osuudesta kunnialla, mutta... Kätkön sivulla on annettu ajo-ohjeet seuraavalle kätkölle. Seuraavalle! No, hassua miten näppärä se Outila tosiaan on. Ajettiin niillä ohjeilla nimittäin tälle kätkölle! :D Ja löydettiin tosiaan vielä perille ja tämä kätkö muuten olikin mielenkiintoinen. Hassu paikka keskellä metsää, ihan kuin joku olisi tehnyt sinne kivitaideteoksen. Vieressä virtaa soliseva puro. Kaunista.
Vanha ruumistie 12. - Irjanne
Ja sitten se kätkösarjan paras osuus. Eli meillä jäi koordinaateista se ensimmäisen kätkön numero puuttumaan, mutta ajateltiin että ei se niin paljon voi haitata. Jostain syystä lähdettiin sitten lähinnä tuurilla ajelemaan suuntaan äx ja kuviteltiin, että ihan oikeasti löydettiin kätköpaikalle. Vanhaan ruumistiehen kuuluu tarina, joka etenee kätköltä kätkölle. Tarinassa kerrotaan Matista, joka lopulta haudataan mysteerikätkön kohdalle. No, jos kaverukset Outila ja Tilkkuliini olisivat vaivautuneet lukemaan tarinan, niin siinähän selkeästi kerrotaan, mistä kätkön löytää. Mutta ei! Kun mieluummin me lähdetään ajamaan reilut kymmenen kilometriä linnuntietä, tietä pisin 17 kilometriä väärään suuntaan! Päädyttiin niin kummalliseen paikkaa, että huh huh. Outila laukaisi "kätköpaikalla" kuolemattoman: "No jo on Matille hautapaikka löydetty!" Olin laskea alleni välittömästi. Ei ollu Matin hauta siellä, ei...
No, löydettiin toki tästäkin kommeluksesta positiivisia piirteitä. Ajellessamme väärälle kätköpaikalle kuljimme Panelia-nimisen kylän läpi. Ja siinäpä oli valloittava paikka! Oikeasti mielenkiintoisia rakennuksia toinen toisensa vieressä. Aivan upea paikka. Ei ollut mitään tietoa tällaisesta mestasta ennen tätä sekaannusta.
Outila varmaan nirhaa minut, kun kerron vielä viimeisen niitin tästä retkestä. Kun kerran emme löytäneet Matin hautapaikkaa sieltä korvesta, niin pysähdyimme summan mutikassa matkan varrella paikalle nimeltä Kuninkaan hauta. Paikka on siis vanha muinaishauta. Ja mitä järkeilee tämä kaksikko? "Tämä saattaisi kyllä olla hyvä hautapaikka Matille, etsitäänpä täältä." Ei herran jumala mitä tyhmyyksiä! No juu, ei ollu kätkö sielläkään. Vinkkinä tosin seudun kätköilijöille, että se olisi ehdottomasti kätkön arvoinen paikka :D
Sen pituinen se.
Joo, se oli sellanen reissu se. Sen sijaan viime viikolla tehtiin ehkä maailman hauskin reissu Outilan kanssa! Laitilasta Eurajoen suuntaan oli ilmestynyt uusi kätkösarja nimeltä Vanha ruumistie. Kun on kerran annettu noin houkutteleva nimikin, niin olihan sinne oitis päästävä :D Sarjaan kuuluu 12 kätköä, joista yksi on multi ja viimeinen mysteeri. Mysteeriä varten tulee kerätä koordinaatteja jokaiselta kätköltä.
Vanha ruumistie 1. - Vaimaro
Jos on annettu niinkin yksinkertainen tehtävä kuin: Kerää kaikilta kätköiltä koordinaatit! niin mitä tämä kaksikko tekee? No ei ainakaan muista ottaa niitä koordinaatteja ensimmäiseltä kätköltä :D Hyvin lähti liikkeelle. No, tuudittauduttiin Outilan kanssa siihen ajatukseen, että ei se haittaa, jos vaan yks puuttuu. Yeah right!
Vanha ruumistie 7. - Lutta
Kuten kaikki asiaan perehtyneet huomaavat, niin tämä ei ole se kätkösarjan multi. Vaan Outilapa olikin niin kuutamolla, että huijasi tämän olevan! Se on jännä, miten se sai jopa ajo-ohjeet sopimaan tähän kätköön vaikka ne oikeasti olivatkin vasta seuraavaan. On se näppärä! No voitte kuvitella kuinka hämmästyneitä oltiin kätkön luona etsiessämme ensimmäistä multiamme. "Tää vaikuttaa kyllä ihan tavalliselta kätköltä!" :D Ei luoja.
Vanha ruumistie 8. - Tommila
No niin ja tämä sitten oli se oikea multi. Selvittiin ensimmäisestä osuudesta kunnialla, mutta... Kätkön sivulla on annettu ajo-ohjeet seuraavalle kätkölle. Seuraavalle! No, hassua miten näppärä se Outila tosiaan on. Ajettiin niillä ohjeilla nimittäin tälle kätkölle! :D Ja löydettiin tosiaan vielä perille ja tämä kätkö muuten olikin mielenkiintoinen. Hassu paikka keskellä metsää, ihan kuin joku olisi tehnyt sinne kivitaideteoksen. Vieressä virtaa soliseva puro. Kaunista.
Vanha ruumistie 12. - Irjanne
Ja sitten se kätkösarjan paras osuus. Eli meillä jäi koordinaateista se ensimmäisen kätkön numero puuttumaan, mutta ajateltiin että ei se niin paljon voi haitata. Jostain syystä lähdettiin sitten lähinnä tuurilla ajelemaan suuntaan äx ja kuviteltiin, että ihan oikeasti löydettiin kätköpaikalle. Vanhaan ruumistiehen kuuluu tarina, joka etenee kätköltä kätkölle. Tarinassa kerrotaan Matista, joka lopulta haudataan mysteerikätkön kohdalle. No, jos kaverukset Outila ja Tilkkuliini olisivat vaivautuneet lukemaan tarinan, niin siinähän selkeästi kerrotaan, mistä kätkön löytää. Mutta ei! Kun mieluummin me lähdetään ajamaan reilut kymmenen kilometriä linnuntietä, tietä pisin 17 kilometriä väärään suuntaan! Päädyttiin niin kummalliseen paikkaa, että huh huh. Outila laukaisi "kätköpaikalla" kuolemattoman: "No jo on Matille hautapaikka löydetty!" Olin laskea alleni välittömästi. Ei ollu Matin hauta siellä, ei...
No, löydettiin toki tästäkin kommeluksesta positiivisia piirteitä. Ajellessamme väärälle kätköpaikalle kuljimme Panelia-nimisen kylän läpi. Ja siinäpä oli valloittava paikka! Oikeasti mielenkiintoisia rakennuksia toinen toisensa vieressä. Aivan upea paikka. Ei ollut mitään tietoa tällaisesta mestasta ennen tätä sekaannusta.
Outila varmaan nirhaa minut, kun kerron vielä viimeisen niitin tästä retkestä. Kun kerran emme löytäneet Matin hautapaikkaa sieltä korvesta, niin pysähdyimme summan mutikassa matkan varrella paikalle nimeltä Kuninkaan hauta. Paikka on siis vanha muinaishauta. Ja mitä järkeilee tämä kaksikko? "Tämä saattaisi kyllä olla hyvä hautapaikka Matille, etsitäänpä täältä." Ei herran jumala mitä tyhmyyksiä! No juu, ei ollu kätkö sielläkään. Vinkkinä tosin seudun kätköilijöille, että se olisi ehdottomasti kätkön arvoinen paikka :D
Sen pituinen se.
maanantai 10. elokuuta 2009
Kuvatuksia Lontoosta
No niin. Tässä siis kuvia Lontoon kätköreissulta. Bloggaus aiheesta löytyy alta tai täältä.
Tässä ekaksi yleistä fiilistelyä puistosta.
Tässä ekaksi yleistä fiilistelyä puistosta.
Lisää yleistä fiilistelyä puistosta.
Joutsenlammen joutsen hyvää päivää.
Matkalla kohti toista kätköä. Jos oikein tosi, tosi, tosi tarkkaan katsoo, niin kätköpaikka näkyy kuvassa keskellä. Tommonen pömpeli, jota ympäröi rautainen aita.
Lammen lähistöltä. Valtavan kaunis ilta. Tahtoo takaisin! :)Terveisiä Lontoosta!
No niin! Nyt on sitten läntinenkin pallonpuolisko vallattu. Käväistiin avecin kanssa viiden päivän retkellä Lontoossa ja yksi ilta pyhitettiin kätköilylle. Yövyimme aivan Hyde Parkin vieressä, joten valittiin kätköt puiston läheisyydestä. Pari tuntia aikaa ja neljä kätköä.
Wild West(end)
Tämä oli kätköistä ehdottomasti helpoin ja mukavin logata. Hyde Parkissa vaeltaa koko ajan kansaa ees sun taas, joten koko ajan täytyy olla varuillaan, ettei kukaan näe. Englannissa ylipäätään näkee poliiseja huomattavasti enemmän kuin Suomessa, joten jos eksyy näille leveysasteille, kannattaa olla selitys valmiina, että mitä oikein on puuhaamassa. Me emme onneksi joutuneet selittelemään kenellekään.
Kätkö oli siis helppo ja mukava siksi, että se oli sijoitettu ison puun taakse siten, ettei se näkynyt kävelytielle. Vielä kun meikäläinen leikki Joutsenlammen joutsenta ja avec oli samalla kuvailevinaan, niin nimi oli logipaperissa ennen kuin puussa hyppivät oravatkaan tajusi mitä oli tapahtunut. Ja oravia siellä muuten riitti :D
Pull up A Deck Chair
Lontoolaisilla kätköillä on kyllä hassuja nimiä. Tämänkään kätkön nimeä en osaa millään yhdistää varsinaiseen kätköön. Mutta olipa kätköpaikka! Aivan vieressä on valtavan kaunis lampi, joka tietysti osaltaan hankaloitti kätkön loggaamista, koska lammelle oli keräntyynyt muutama tuhat muukin ihminen viettämään kesäpäivää. Aivan kätköpaikan vieressä oli vielä nuorisojoukko maistelemassa olusiaan, joten tällä kätköllä vaadittiin jo vähän oveluutta.
Kätkö oli jemmattu rautaisen aidan pulttiin, joka oli helppo arvata kätkökuvauksesta. Ei tarvinnut kuin etsiä oikea pultti ja huomata, että sehän on tietysti aivan juopottelevan nuorisojoukon edessä. Armas avec oli ritarillisella tuulella ja tarjoutui sitomaan kengännauhojaan. Kotvasen kuluttua logipaperi ojennettiinkin minulle. Puistossa oli sadellut ja kätköpaperi oli yhtä mössöä. Piti siis lisätä oma paperi vanhan ympärille. Kätkön palauttaminen olikin sitten vaikeampi juttu, mutta sain avecin vakuutettua, että kengät voi ihan hyvin sitoa vielä toisenkin kerran :P
Play in the Park
Tämän kätkön nimessä on sentään jokin järki, kun kätkö sijaitsee leikkikentän aidan liepeillä. Arvasin kyllä jo kaukaa, missä kätkö voi olla ja hilpasin mestoille tarkastelemaan paikkaa. Aikani paikkaa tuijoteltuani avec tuli viereen hihkumaan "Etkö sä nyt nää missä se on!?" Ja kieltämättä, siinähän se oli koko ajan ollut silmieni edessä. Ilmeisesti kätköpurkki oli pudonnut ja lojui pensaassa valtoimenaan. Kirjailimme nimet kätköön ja avec sai hoitaa palautuksen jo tutuksi tulleeseen "Joutsenlampi tyyliin".
Kolme löytämästämme kätköstä oli nanoja joiden logipaperit oli survottu niin piukkaan purnukkaan, ettei niitä kaikkia saanut ulos ollenkaan. Näillä leveyspiireillä tämä ilmeisesti on kovinkin yleistä, joten kannattaa pitää aina pientä paperinpalaa mukana, jotta voi tarpeen vaatiessa lisätä oman palansa purnukkaan, jos aito ei tahdo tulla purkista ulos. Itse reviskelin purkkeihin kätkökarttoja :D
Forsythia
Tämä oli illan viimeinen kätkö ja tämän kanssa meinasikin sitten tulla kiire. Olimme jo kertaalleen poistuneet puistosta kaupassa käymään ja olimme palaamassa hotellille. Avec höpötti koko ajan vieressä, että "Koska se puisto menikään kiinni" ja "Ehditäänkö me vielä sinne puistoon". Allekirjoittanut oli menettää hermonsa, kun juurihan me sieltä puistosta tulimme. Viimein, kun avec muisti mainita, että se neljäskin kätkö on vielä puiston puolella, niin minäkin äkillisesti huolestuin puiston aukioloajoista :D No olisi heti sanonut, että kätkö on puistossa! Minä oli katsonut kartasta, että se on kadun puolella matkallamme takaisin hotelliin.
Noh, tässä kohtaa tuli siis kiire. Puisto sulkeutuu aina auringonlaskun aikaan ja tässä tapauksessa meillä oli noin 20 minuuttia aikaa jäljellä. Mars kätkön luo ja etsimään. Lähes 10 vuotta vanha gepsini ohjasi meidät aivan kohdille ja olin heti varma, mistä kätkön löytäisin. Eikun maahan pyörimään ja puistonpenkkiä tutkimaan. Ahdistus vähän kasvoi, kun kätkö ei löytynytkään. Lähdin haihattelemaan pisin penkin ympäristöä, kun avec hihkuu "Täällä se on!" Thank good se on niin paljon säntillisempi ja tarkempi kuin minä. Siellähän se kätkö oli, mistä olin jo kertaalleen katsonut.
Tietenkin tämä kätkö oli vielä sellainen nano, jonka logikirja ei suostunut ulos purkistaan. Äkkiä repäsemään pala kätkökarttaa, nimet paperiin, paperi purkkiin ja purkki takaisin, kunhan tuli sopiva tauko ihmisvirrassa. Ehdimme juuri ajoissa, sillä samalla kun kävelimme puiston portteja kohti, poliisit, jotka tyhjensivät puistoa tulivat jo meitä vastaan. Huh heijaa!
Vaan olipa taas mukavaa. Voin lämpimästi suositella Lontoossa kätköilyä muillekin. Itse emme uskaltaneet hakea kaikkein vilkkaimmin liikennöidyistä pakoista, koska niissä pyörii niin paljon poliiseja. Ja Lontoossa oli sekin hyvä puoli, että aina kun nälkä yllätti, niin jokaisesta ravintolasta sai aivan pirun hyvää palvelua! Sellaista palvelua ei saa Suomesta mistään. Jotta sellaista. Nyt tuli niin pitkä bloggaus, että pistän kuvat erilliseen kirjoitukseen. Kuullaan taas!
Wild West(end)
Tämä oli kätköistä ehdottomasti helpoin ja mukavin logata. Hyde Parkissa vaeltaa koko ajan kansaa ees sun taas, joten koko ajan täytyy olla varuillaan, ettei kukaan näe. Englannissa ylipäätään näkee poliiseja huomattavasti enemmän kuin Suomessa, joten jos eksyy näille leveysasteille, kannattaa olla selitys valmiina, että mitä oikein on puuhaamassa. Me emme onneksi joutuneet selittelemään kenellekään.
Kätkö oli siis helppo ja mukava siksi, että se oli sijoitettu ison puun taakse siten, ettei se näkynyt kävelytielle. Vielä kun meikäläinen leikki Joutsenlammen joutsenta ja avec oli samalla kuvailevinaan, niin nimi oli logipaperissa ennen kuin puussa hyppivät oravatkaan tajusi mitä oli tapahtunut. Ja oravia siellä muuten riitti :D
Pull up A Deck Chair
Lontoolaisilla kätköillä on kyllä hassuja nimiä. Tämänkään kätkön nimeä en osaa millään yhdistää varsinaiseen kätköön. Mutta olipa kätköpaikka! Aivan vieressä on valtavan kaunis lampi, joka tietysti osaltaan hankaloitti kätkön loggaamista, koska lammelle oli keräntyynyt muutama tuhat muukin ihminen viettämään kesäpäivää. Aivan kätköpaikan vieressä oli vielä nuorisojoukko maistelemassa olusiaan, joten tällä kätköllä vaadittiin jo vähän oveluutta.
Kätkö oli jemmattu rautaisen aidan pulttiin, joka oli helppo arvata kätkökuvauksesta. Ei tarvinnut kuin etsiä oikea pultti ja huomata, että sehän on tietysti aivan juopottelevan nuorisojoukon edessä. Armas avec oli ritarillisella tuulella ja tarjoutui sitomaan kengännauhojaan. Kotvasen kuluttua logipaperi ojennettiinkin minulle. Puistossa oli sadellut ja kätköpaperi oli yhtä mössöä. Piti siis lisätä oma paperi vanhan ympärille. Kätkön palauttaminen olikin sitten vaikeampi juttu, mutta sain avecin vakuutettua, että kengät voi ihan hyvin sitoa vielä toisenkin kerran :P
Play in the Park
Tämän kätkön nimessä on sentään jokin järki, kun kätkö sijaitsee leikkikentän aidan liepeillä. Arvasin kyllä jo kaukaa, missä kätkö voi olla ja hilpasin mestoille tarkastelemaan paikkaa. Aikani paikkaa tuijoteltuani avec tuli viereen hihkumaan "Etkö sä nyt nää missä se on!?" Ja kieltämättä, siinähän se oli koko ajan ollut silmieni edessä. Ilmeisesti kätköpurkki oli pudonnut ja lojui pensaassa valtoimenaan. Kirjailimme nimet kätköön ja avec sai hoitaa palautuksen jo tutuksi tulleeseen "Joutsenlampi tyyliin".
Kolme löytämästämme kätköstä oli nanoja joiden logipaperit oli survottu niin piukkaan purnukkaan, ettei niitä kaikkia saanut ulos ollenkaan. Näillä leveyspiireillä tämä ilmeisesti on kovinkin yleistä, joten kannattaa pitää aina pientä paperinpalaa mukana, jotta voi tarpeen vaatiessa lisätä oman palansa purnukkaan, jos aito ei tahdo tulla purkista ulos. Itse reviskelin purkkeihin kätkökarttoja :D
Forsythia
Tämä oli illan viimeinen kätkö ja tämän kanssa meinasikin sitten tulla kiire. Olimme jo kertaalleen poistuneet puistosta kaupassa käymään ja olimme palaamassa hotellille. Avec höpötti koko ajan vieressä, että "Koska se puisto menikään kiinni" ja "Ehditäänkö me vielä sinne puistoon". Allekirjoittanut oli menettää hermonsa, kun juurihan me sieltä puistosta tulimme. Viimein, kun avec muisti mainita, että se neljäskin kätkö on vielä puiston puolella, niin minäkin äkillisesti huolestuin puiston aukioloajoista :D No olisi heti sanonut, että kätkö on puistossa! Minä oli katsonut kartasta, että se on kadun puolella matkallamme takaisin hotelliin.
Noh, tässä kohtaa tuli siis kiire. Puisto sulkeutuu aina auringonlaskun aikaan ja tässä tapauksessa meillä oli noin 20 minuuttia aikaa jäljellä. Mars kätkön luo ja etsimään. Lähes 10 vuotta vanha gepsini ohjasi meidät aivan kohdille ja olin heti varma, mistä kätkön löytäisin. Eikun maahan pyörimään ja puistonpenkkiä tutkimaan. Ahdistus vähän kasvoi, kun kätkö ei löytynytkään. Lähdin haihattelemaan pisin penkin ympäristöä, kun avec hihkuu "Täällä se on!" Thank good se on niin paljon säntillisempi ja tarkempi kuin minä. Siellähän se kätkö oli, mistä olin jo kertaalleen katsonut.
Tietenkin tämä kätkö oli vielä sellainen nano, jonka logikirja ei suostunut ulos purkistaan. Äkkiä repäsemään pala kätkökarttaa, nimet paperiin, paperi purkkiin ja purkki takaisin, kunhan tuli sopiva tauko ihmisvirrassa. Ehdimme juuri ajoissa, sillä samalla kun kävelimme puiston portteja kohti, poliisit, jotka tyhjensivät puistoa tulivat jo meitä vastaan. Huh heijaa!
Vaan olipa taas mukavaa. Voin lämpimästi suositella Lontoossa kätköilyä muillekin. Itse emme uskaltaneet hakea kaikkein vilkkaimmin liikennöidyistä pakoista, koska niissä pyörii niin paljon poliiseja. Ja Lontoossa oli sekin hyvä puoli, että aina kun nälkä yllätti, niin jokaisesta ravintolasta sai aivan pirun hyvää palvelua! Sellaista palvelua ei saa Suomesta mistään. Jotta sellaista. Nyt tuli niin pitkä bloggaus, että pistän kuvat erilliseen kirjoitukseen. Kuullaan taas!
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Hiljaseloa
Tervehdys!
On vierähtänyt tovi jos toinenkin viimeisestä bloggauksesta. Syynä lähinnä se, että ei ole kauheasti tullut käytyä kätköillä. Vaan ehdittiinpä tuossa sentään käväistä Naantalissa iltakätköillä. Valittiin kaikista kauniista kesäpäivistä se oikein sateinen ja lähdettiin tarpomaan soiseen maastoon. This is the way we do it in Finland!
Linnavuoren Kolo
Ihan ensimmäiseksi kiivettiin pirun korkealle kalliolle ihastelemaan maisemia. Testailin samalla tuota Nokia 6220 Classicia kätköilykäytössä. No eihän siitä mitään tullut, ainakaan noin korvessa. Pitää ottaa vielä uusintakokeilu jossain hieman vähempi-metsäisessä paikassa. Äkkiseltään voin kyllä sanoa, että ei siitä gepsiksi minulle ole. Kätkö oli niin peruskauraa kuin vain olla voi. Onneksi oli salmiakkia eväänä, niin mieli pysyi korkealla :P Kukkulalta laskeutuminen olikin sitten hankalampi juttu, koska eihän me tietenkään polkua voitu käyttää :D
Koukkunokka ja Räpyläjalka
En nyt muista kumpi näistä oli kumpi, mutta toinen oli sijoitettu keskelle suota. Siinä kastui sukka jos toinenkin ja Outila oli saada slaagin kätkön nähtyään. En viitsi spoilata iloa tulevilta kävijöiltä, mutta ihan hauskanen toteutus. Varmaan juurikin tuosta toteutustavasta johtuen kätkö on pitänyt sijoittaa niin piiloon, siis keskelle suota, ettei jästit pääse tuhoamaan sitä. Toinenkin kätkö oli jemmattu keskelle kaislikkoa, mutta ei se kenkien kastuminen enää siinä vaiheessa haitannut, kun ne kerran oli jo märät.
Ankkurikivi
Tämä nyt taas kuuluu kätköihin, jotka olisi voinut vaikka jättää toteuttamatta. On kyllä niiiiiiin peruspurkki in the middle of nowhere, että huh huh. Voisimme kaikki ottaa tästä kätköstä opiksi, että jos olet kirjoittamassa kätkökuvaukseen "Tämä ihan vaan "ahaa- elämys"kätkö.." ja "oli siis "täydellinen" extempore kätkö." niin ole hyvä, ja jätä kätkö julkaisematta. Sen eväsrasian voi hyvin säilyttää ja ottaa sitten käyttöön, kun tulee mieleen jokin kätköpaikka, jossa olisi edes jotain ideaa. Ärrimurri!
No, ehkä meitä on jokaiseen junaan, joten edustakoot tuo nyt vain omaa mielipidettäni. Kyseinen kätköilijä on piilottanut melkoisen määrän purnukoita, joten kaipa sinne sitten välillä eksyy mukaan vähän sutta ja sekundaakin.
Mitenkähän muiden kätköilijöiden kesä on sujunut?
On vierähtänyt tovi jos toinenkin viimeisestä bloggauksesta. Syynä lähinnä se, että ei ole kauheasti tullut käytyä kätköillä. Vaan ehdittiinpä tuossa sentään käväistä Naantalissa iltakätköillä. Valittiin kaikista kauniista kesäpäivistä se oikein sateinen ja lähdettiin tarpomaan soiseen maastoon. This is the way we do it in Finland!
Linnavuoren Kolo
Ihan ensimmäiseksi kiivettiin pirun korkealle kalliolle ihastelemaan maisemia. Testailin samalla tuota Nokia 6220 Classicia kätköilykäytössä. No eihän siitä mitään tullut, ainakaan noin korvessa. Pitää ottaa vielä uusintakokeilu jossain hieman vähempi-metsäisessä paikassa. Äkkiseltään voin kyllä sanoa, että ei siitä gepsiksi minulle ole. Kätkö oli niin peruskauraa kuin vain olla voi. Onneksi oli salmiakkia eväänä, niin mieli pysyi korkealla :P Kukkulalta laskeutuminen olikin sitten hankalampi juttu, koska eihän me tietenkään polkua voitu käyttää :D
Koukkunokka ja Räpyläjalka
En nyt muista kumpi näistä oli kumpi, mutta toinen oli sijoitettu keskelle suota. Siinä kastui sukka jos toinenkin ja Outila oli saada slaagin kätkön nähtyään. En viitsi spoilata iloa tulevilta kävijöiltä, mutta ihan hauskanen toteutus. Varmaan juurikin tuosta toteutustavasta johtuen kätkö on pitänyt sijoittaa niin piiloon, siis keskelle suota, ettei jästit pääse tuhoamaan sitä. Toinenkin kätkö oli jemmattu keskelle kaislikkoa, mutta ei se kenkien kastuminen enää siinä vaiheessa haitannut, kun ne kerran oli jo märät.
Ankkurikivi
Tämä nyt taas kuuluu kätköihin, jotka olisi voinut vaikka jättää toteuttamatta. On kyllä niiiiiiin peruspurkki in the middle of nowhere, että huh huh. Voisimme kaikki ottaa tästä kätköstä opiksi, että jos olet kirjoittamassa kätkökuvaukseen "Tämä ihan vaan "ahaa- elämys"kätkö.." ja "oli siis "täydellinen" extempore kätkö." niin ole hyvä, ja jätä kätkö julkaisematta. Sen eväsrasian voi hyvin säilyttää ja ottaa sitten käyttöön, kun tulee mieleen jokin kätköpaikka, jossa olisi edes jotain ideaa. Ärrimurri!
No, ehkä meitä on jokaiseen junaan, joten edustakoot tuo nyt vain omaa mielipidettäni. Kyseinen kätköilijä on piilottanut melkoisen määrän purnukoita, joten kaipa sinne sitten välillä eksyy mukaan vähän sutta ja sekundaakin.
Mitenkähän muiden kätköilijöiden kesä on sujunut?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
