Yllätyksellinen Pyhäranta

Eräänä kauniina lauantaiaamuna (klo 14) lähdimme kohti Pyhärantaa kera Outilan ja Avecin. Tavoitteenamme oli 10 toinen toistaan hienompaa kätköä ja retki sujui yllättäen melko hyvin.

Aloitimme kiertueemme muistaakseni kätköltä Kirkko ja Meri. Valloittavan kaunis paikka. Kätkö sijoittuu Pyhärannan kirkon ja meren rannan väliin. Ranta oli jopa niin tyyni ja kaunis, että maltoimme pysähtyä hetkeksi heittelemään leipäkiviä, ennen kuin etsimme kätkön. Tähän kätköön olikin kätköilijöiden iloksi nähty paljon vaivaa. Oikein positiivinen yllätys ja suosittelen kätköä lämpimästi muillekin.

Jatkoimme retkeämme kahdella eri kätkösarjalla Pyhärannan Rant'tie ja Santtion metsätie. Ensimmäiseksi mainittu oli oikein onnistunut sarja ja yksi kätköistä oli taitavasti naamioitukin. Toiseksi mainittu sarja taas oli mielestäni vähemmän onnistunut. Purkit olivat vähän kummallisissa paikoissa ja ideoihin ei oltu kauheasti panostettu. No, sai siinä kuitenkin etsimisen ja löytämisen riemua kokea, kun osa purkeista oli pirun hyvässä piilossa :) Kummankaan sarjan bonuskätköjä ei haettu, kun ei me niitä kuitenkaan koskaan löydetä.

Seuraavaksimme yritimme suihkasta kätkölle Pyhärannan Rant'tie 4 - Hantla (kappas, sarjaan kuului siis enemmänkin purkkeja :D), mutta ajoimme niin kovaa ohi, ettei ehditty kääntyä. Päätettiin siis siirtyä purkille Vihitynmaan rinki, mutta ajettiin taas vahingossa liian kovaa ohi. Noh, onneksemme seuraava kätkö oli päättyvän tien päässä, joten viimeinen kätkömme reissulla oli Rihtniemen lintutorni.

Tutustihan lintutornikätköt ovat olleet vihollisiamme ja niistä löytyy yleensä noin 10%, mutta tällä kertaa lykästi. Tarpeeksi helppo kätkö, että mekin löydettiin se :D Mutta tämä kätköpaikka oli kyllä kaikin puolin erikoisen hieno.

Sattui hassusti sillä tavalla, että Outilan ajaessa ja minun istuessani kartturin penkillä (Outilan piirtämä kartta kädessä) Avec oli nukahtanut takapenkille. Kun saavuimme kätköpaikan parkkipaikalle, Outila hihkasi "Tuolla on Viikkari!" (Viking Linen laiva). No siitä kiljahduksesta Avec sitten heräsi ja säikähti varmaan pahanpäiväisesti, kun näki Outilan ja minun kirmaavan kohti laivaa. Ehdin siinä matkalla huutaa, että "Se mikään Viikkari voi olla!" niin kuin ei se sitten ollutkaan. Mutta oli se kyllä ihan PIRUN iso Finnlinesin botski. Avec oli vieläkin aivan unenpöpperössä ja sai suustaan "Mihin asti te oikein ajoitte?" :D En osannut oikein vastata, kun en tiennyt paikasta kuin koordinaatit ja Outilan kartan osoittaman paikan.

No, asia kuitenkin selvisi, kun vilkaisimme selkämme taakse. "Sotilasalue! Pääsy kielletty! Murr!". Sellainen kyltti siellä oli, joten Avec päätteli meidän olevan Reilassa, missä sitten olimmekin. Mutta takaisin vielä tähän paikan mielenkiintoisuuteen. Oli ihan tavattoman jännää katsella sitä laivaa, kun siitä kuului valtava koneiden ääni ja toisaalta kuului meren laineiden liplatus. Laiva oli ympäristöön nähden aivan suunnattoman suuri ja näytti siltä, että se olisi kulkenut todella lähellä rantaa. Jotenkin tosi upea yhdistelmä. Tuijottelimme ja kuvailimme laivaa jonkin tovin, kunnes maltoimme lähteä etsimään kätkön, joka löytyikin sitten mukavasti, kunhan olin ohjastanut meidät paikalle piikkipuskien läpi. Polku löytyi sitten kätköltä poistuessa...

Sitten tulikin jo kiire pizzalle! Nyt olisi kasassa 371 kätköä. Saapas nähdä, tuleeko 400 täyteen vielä tänä vuonna :) Pistän ehkä joskus kuvan siitä botskista, jos saan kuvat purettua puhelimesta.