maanantai 10. elokuuta 2009

Kuvatuksia Lontoosta

No niin. Tässä siis kuvia Lontoon kätköreissulta. Bloggaus aiheesta löytyy alta tai täältä.

Tässä ekaksi yleistä fiilistelyä puistosta.
Lisää yleistä fiilistelyä puistosta.
Joutsenlammen joutsen hyvää päivää.
Matkalla kohti toista kätköä. Jos oikein tosi, tosi, tosi tarkkaan katsoo, niin kätköpaikka näkyy kuvassa keskellä. Tommonen pömpeli, jota ympäröi rautainen aita.
Lammen lähistöltä. Valtavan kaunis ilta. Tahtoo takaisin! :)

Terveisiä Lontoosta!

No niin! Nyt on sitten läntinenkin pallonpuolisko vallattu. Käväistiin avecin kanssa viiden päivän retkellä Lontoossa ja yksi ilta pyhitettiin kätköilylle. Yövyimme aivan Hyde Parkin vieressä, joten valittiin kätköt puiston läheisyydestä. Pari tuntia aikaa ja neljä kätköä.

Wild West(end)

Tämä oli kätköistä ehdottomasti helpoin ja mukavin logata. Hyde Parkissa vaeltaa koko ajan kansaa ees sun taas, joten koko ajan täytyy olla varuillaan, ettei kukaan näe. Englannissa ylipäätään näkee poliiseja huomattavasti enemmän kuin Suomessa, joten jos eksyy näille leveysasteille, kannattaa olla selitys valmiina, että mitä oikein on puuhaamassa. Me emme onneksi joutuneet selittelemään kenellekään.

Kätkö oli siis helppo ja mukava siksi, että se oli sijoitettu ison puun taakse siten, ettei se näkynyt kävelytielle. Vielä kun meikäläinen leikki Joutsenlammen joutsenta ja avec oli samalla kuvailevinaan, niin nimi oli logipaperissa ennen kuin puussa hyppivät oravatkaan tajusi mitä oli tapahtunut. Ja oravia siellä muuten riitti :D

Pull up A Deck Chair

Lontoolaisilla kätköillä on kyllä hassuja nimiä. Tämänkään kätkön nimeä en osaa millään yhdistää varsinaiseen kätköön. Mutta olipa kätköpaikka! Aivan vieressä on valtavan kaunis lampi, joka tietysti osaltaan hankaloitti kätkön loggaamista, koska lammelle oli keräntyynyt muutama tuhat muukin ihminen viettämään kesäpäivää. Aivan kätköpaikan vieressä oli vielä nuorisojoukko maistelemassa olusiaan, joten tällä kätköllä vaadittiin jo vähän oveluutta.

Kätkö oli jemmattu rautaisen aidan pulttiin, joka oli helppo arvata kätkökuvauksesta. Ei tarvinnut kuin etsiä oikea pultti ja huomata, että sehän on tietysti aivan juopottelevan nuorisojoukon edessä. Armas avec oli ritarillisella tuulella ja tarjoutui sitomaan kengännauhojaan. Kotvasen kuluttua logipaperi ojennettiinkin minulle. Puistossa oli sadellut ja kätköpaperi oli yhtä mössöä. Piti siis lisätä oma paperi vanhan ympärille. Kätkön palauttaminen olikin sitten vaikeampi juttu, mutta sain avecin vakuutettua, että kengät voi ihan hyvin sitoa vielä toisenkin kerran :P

Play in the Park

Tämän kätkön nimessä on sentään jokin järki, kun kätkö sijaitsee leikkikentän aidan liepeillä. Arvasin kyllä jo kaukaa, missä kätkö voi olla ja hilpasin mestoille tarkastelemaan paikkaa. Aikani paikkaa tuijoteltuani avec tuli viereen hihkumaan "Etkö sä nyt nää missä se on!?" Ja kieltämättä, siinähän se oli koko ajan ollut silmieni edessä. Ilmeisesti kätköpurkki oli pudonnut ja lojui pensaassa valtoimenaan. Kirjailimme nimet kätköön ja avec sai hoitaa palautuksen jo tutuksi tulleeseen "Joutsenlampi tyyliin".

Kolme löytämästämme kätköstä oli nanoja joiden logipaperit oli survottu niin piukkaan purnukkaan, ettei niitä kaikkia saanut ulos ollenkaan. Näillä leveyspiireillä tämä ilmeisesti on kovinkin yleistä, joten kannattaa pitää aina pientä paperinpalaa mukana, jotta voi tarpeen vaatiessa lisätä oman palansa purnukkaan, jos aito ei tahdo tulla purkista ulos. Itse reviskelin purkkeihin kätkökarttoja :D

Forsythia

Tämä oli illan viimeinen kätkö ja tämän kanssa meinasikin sitten tulla kiire. Olimme jo kertaalleen poistuneet puistosta kaupassa käymään ja olimme palaamassa hotellille. Avec höpötti koko ajan vieressä, että "Koska se puisto menikään kiinni" ja "Ehditäänkö me vielä sinne puistoon". Allekirjoittanut oli menettää hermonsa, kun juurihan me sieltä puistosta tulimme. Viimein, kun avec muisti mainita, että se neljäskin kätkö on vielä puiston puolella, niin minäkin äkillisesti huolestuin puiston aukioloajoista :D No olisi heti sanonut, että kätkö on puistossa! Minä oli katsonut kartasta, että se on kadun puolella matkallamme takaisin hotelliin.

Noh, tässä kohtaa tuli siis kiire. Puisto sulkeutuu aina auringonlaskun aikaan ja tässä tapauksessa meillä oli noin 20 minuuttia aikaa jäljellä. Mars kätkön luo ja etsimään. Lähes 10 vuotta vanha gepsini ohjasi meidät aivan kohdille ja olin heti varma, mistä kätkön löytäisin. Eikun maahan pyörimään ja puistonpenkkiä tutkimaan. Ahdistus vähän kasvoi, kun kätkö ei löytynytkään. Lähdin haihattelemaan pisin penkin ympäristöä, kun avec hihkuu "Täällä se on!" Thank good se on niin paljon säntillisempi ja tarkempi kuin minä. Siellähän se kätkö oli, mistä olin jo kertaalleen katsonut.

Tietenkin tämä kätkö oli vielä sellainen nano, jonka logikirja ei suostunut ulos purkistaan. Äkkiä repäsemään pala kätkökarttaa, nimet paperiin, paperi purkkiin ja purkki takaisin, kunhan tuli sopiva tauko ihmisvirrassa. Ehdimme juuri ajoissa, sillä samalla kun kävelimme puiston portteja kohti, poliisit, jotka tyhjensivät puistoa tulivat jo meitä vastaan. Huh heijaa!

Vaan olipa taas mukavaa. Voin lämpimästi suositella Lontoossa kätköilyä muillekin. Itse emme uskaltaneet hakea kaikkein vilkkaimmin liikennöidyistä pakoista, koska niissä pyörii niin paljon poliiseja. Ja Lontoossa oli sekin hyvä puoli, että aina kun nälkä yllätti, niin jokaisesta ravintolasta sai aivan pirun hyvää palvelua! Sellaista palvelua ei saa Suomesta mistään. Jotta sellaista. Nyt tuli niin pitkä bloggaus, että pistän kuvat erilliseen kirjoitukseen. Kuullaan taas!