Valkoista ratsua odotellessa

Elämä on siitä hassu leikki, että ikinä ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Seuraavaa valkoista ratsua odotellessa ajattelin kertoa sunnuntain korjaussarjasta. Viimeisin bloggauksen mukaisesti kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Ei sen niin väliä!

Tänään lähdettiin sitten Outilan kanssa paikkailemaan. Ensimmäinen kohde oli eilen mainitsemani Vanha sähköasema. Camoon kaverit! Kartan kanssa lastenleikkiä! Ei sen nyt aivan näinkään kai olisi tarkoitus olla. No, oli mitä oli. Hienosti löytyi ja paikka näytti valoisassa hauskalta.

Toinen mesta oli sitten varmastikin Rosarium. Kartan mukaan suoraan kätkölle ja siinä se. Helppoa sä näin valoisalla on! Äkkiä shoppailemaan tämän jälkeen, jotta jäsen O sai kauan kaipaamansa kuulokkeet tietokoneeseen. "Ooks säää siellä!?!? -testit" loppuivat ilmeisesti tähän.

Täältä suihkastiin eilisillan pelottavimmalle paikalle, Maskun linnavuorelle, joka olisi minun puolesta kyllä voitu nimetä ihan vaan Maskun vesitorni. Mutta minä olenkin nyt hiprakassa, joten jätetään asia sikseen. Outila oli juuri löytänyt nollapisteen, kun viereltä alkoi kuulua älämölöä. Ystävällinen täti hihkaisi pusikosta "Olettekohan te samalla asialla?". No, oltiinhan me. Tovin verran yhdessä etsittiin kätköä ja Outila sen lopulta kaivoi esiin.

Olin kirjoittanut yllä olevan pätkän hivenen tujuissa viime viikonloppuna, mutta teksti on niin oivaltaa, että jätetään se tuollaisenaan muistuttamaan valkoisesta ratsusta ;)

Retki jatkui Linnavuorelta Kajamonvuori -kätkölle. Sitä emme onneksi käyneet edes yrittämässä pimeällä. Valloittavan ihana kätkö. Kukkula löytyi keskeltä asuinaluetta ja näkymä kätkön paikkeilta oli upea. Vettä, korkeuseroja ja ruskan värjäämiä puita. Korkealta näki myös vastarannan rakennuksia, jotka nekin näyttivät varsin houkuttelevilta. Outila löysi kätkön sukellettuaan tarpeeksi syvälle. Ihastelimme maisemia vielä tovin ja käppäilimme katsomaan tiluksia. Paikka osoittautui jonkin näköiseksi partsalaisten leirikeskukseksi. Oiva paikka viettää esim. synttäreitä isommalla porukalla. *vink, vink*

Huomaan juuri, että kätköt ovat hivenen epäloogisessa järjestyksessä johtuen alkukirjoituksen fyysisestä olotilasta. Mutta siihen olemme kai jo tottuneet! Viimeisenä väsyneet kätköilijät päättivät suihkasta vielä kätkölle Nunnanlähde. Melko peruskamaa. Muisomerkin läheisyydessä xvira nyyn. Outila sai kyllä tovin pyllistellä ennen kuin kätkö oli käsissämme.

Hauskanen reissu kaiken kaikkiaan. Tuli testattua myös Outilan käyttämättä jääneet vaelluskengät. Eivät oikein passanneet mulle, mutta tietysti niihin tuli niin kauhea himo, että pian on päästävä shoppailemaan. Minäkö materialisti?

Tämä viikko on vierähtänyt typerissä koulukiireissä, joten kätköille ei ole kerennyt. Ai niin! Torstaina pääsin tutustumaan Turun lentokentän lennonjohtoon. Vinha paikka :D Luokkatoverit eivät jostain syystä innostuneet läheisten kätköjen hakemisesta... Palaillaan asiaan, kunhan pääseen taas metsään toteuttamaan itseäni.

Maskuun!

Voi hyvänen aika sentään millanen retki taas tehtiin. Jos on hankalaa löytää kätköjä valoisassa kartan, gepsin, navigaattorin, vihjeiden ja logien lukemisen kanssa, niin kannattaako silloin lähteä liikkeelle lukematta vihjetä, logeja, ottamatta karttaa tai navigaattoria mukaan, pelkät koordinaatit gepsissä? Pimeässä! Ei kannata. Joku niuhompi saattaisi kutsua touhuamme typeräksi, mutta minusta se oli eri lystiä!

Suuntana oli siis Masku. Siinä olikin sitten kaikki esitiedot. Ajeltiin Maskuun ja katsottiin koska gepsi alkaa ilmoitella läheisistä kätköistä. Ensimmäinen vastaan tullut taisi olla 0km: Masku. Tyrkättiin auto läheisen huoltoaseman pihaan ja henkeämme uhaten syöksyttiin tien yli kävellen. Nollapiste osoitti jonnekin keskelle tietä, joten pyörittiin aikamme tien sivussa. Pihalla, puskissa, tolpissa ja kaikissa mahdollisissa, missä nyt ikinä voisi olla mitään jemmassa. Ei löytynyt, ei. Liikennettä oli ihan tuhottoman paljon, eikä tehnyt mieli tehdä surman syöksyjä liikenteen sekaan.

Jes, sitten seuraavalla kätkölle intoa puhkuen. Auto käyntiin ja ajelulle. Gepsi ilahdutti meitä seuraavaksi kätköllä Maskun linnavuori. Ei mitään käryä mihin oltiin menossa, joten ajeltiin tovi ympäriinsä ja löydettiin tie, tai ainakin sen tapainen, joka johti keskelle metsää. Kuka nyt ei haluaisi ajaa pilkkopimeällä keskelle metsään, ilman taskulamppua!? Pick me, pick me, pick me! Sinne siis. Paikan päältä löytyi kieltomerkki autoille (kai?) ja pelottavan näköinen vesitorni. Hilpastiin mäen päälle ja alettiin pyöriä ympyrää. Tässä kohtaa kyllä loppui usko gepsiin, eikä päästy 30 metriä lähemmäs. Sen verti tutisi puntit, että päätettiin lähteä ostamaan nippu otsalamppuja ja taskareita.

Tarjoustalo osoittautui oivaksi paikaksi ja ehdittiin sinne juuri ennen sulkemista. Muistin laittaa lotonkin! Huomenna ollaan miljonäärejä. Kaupan pihasta lähin kätkö oli sitten Kankaisten golfpuisto. Tämä ei itse asiassa tainnut olla ollenkaan huono kätkö etsiä pimeässä. Uuden uutukaiset lamput otsalla paineltiin suoraan kätkölle. Purkki löytyi helposti ilmeisen selvästä jemmasta.

Lähestyminen tuolle kätkölle oli yhtä juhlaa. Outila ajoi ja minä kartturoin gepsillä.

Tilkkuliini: Okei, nyt on enää 100 metrii.

Outila: Hienoa.

Tilkkuliini: 90, 80, 70, 60, 50, 40, 30, kakskyt, kymmenennolla! Ohi mentiin!

*Tytöt nauravat ja ajavat puolikilometriä harhaan ja ainakin kahden kääntöpaikan ohi*

Ei muuten kuulosta enää yhtään hauskalta näin "paperilla" :D Mutta jos ette usko, niin tervetuloa mukaan joku kerta!

Joo, sitten kätkölle x, jota en nyt muista, koska gepsi yritti huijata meitä. Oivallettiin pian olevamme väärällä tiellä, joten päätettiin kääntyä takaisin. Kääntöpaikka olikin jo entuudestaan tuttu. Odottelimme gepsin järkevöityvän ja lähdimme seuraavaksi kätkölle Vanha sähköasema. Voi kuinka ihastuttavan pelottava paikka pimeällä! Ilman mitään avustavaa ohjetta tehtävä oli toivoton! Hyvä, ettei syöksytty heti alkajaisiksi pää edellä 20 metrin pudotus. On muuten todella ärsyttävää, kun ei hahmota ympäristöstään kuin halkaisijaltaan noin metrin kokoisen alueen. Pengoin kaikki mahdolliset pusikot ja puut ja sen sellaiset, mutta eihän se gepsi löytänyt edes nollapistettä. Himaan tultuani tsekkasin kartan ja nyt ymmärrän miksi. Mehän oltiin kymmeniä metrejä väärässä paikassa! Jos olisi edes lukenut, että alueella saa käppäillä vapaasti, niin olisi ehkä uskallettu etsiä oikeasta paikasta. Noh, kätköilijän arki on kai tätä.

Viides kätkö oli Rosarium, joka on melko lähellä sähköasemaa. Pelottavien ihmekätköpaikkojen jälkeen tämä tuntui suorastaan järkevältä idealta. Auto parkkiin ja tallustelemaan oletettavasti kauniiseen miljööseen. Vai miljööhön. Gepsi näytti aluksi aivan selvästi erästä rakennusta, jonka sitten pengoimme läpikotaisin. Ei ollut siellä. Pengoimme viereisen rakennuksen, ei ollut siellä. Pengottiin viereinen puska, ei ollut siellä. Outila lähti tepastelemaan gepsin kanssa ja löysi uuden nollapisteen noin 20 metrin päästä. Mikäköhän sitä gepsiä tänään vaivasi. Näytti ihan mitä sattui. Ehkä sillä oli se aika kuusta. No ei sitä kätköä kuitenkaan löytynyt edes sieltä uudesta nollapisteestä. Tarkastin kotiin päästyäni myös tämän kätkön kartasta ja luin vihjeen. Kyllä me lopulta oikeasta paikasta etsimme, mutta mielestäni kyseisessä kohdassa ei edes ole vihjeen mukaista ominaisuutta. No, ei tässä tarvitse mikään arkkitehti kuitenkaan olla tajutakseen, että me ei vaan osata! Tässä kohtaa päätettiin, että ehkä on parempi nyt vaan lähteä himaan ennen kun saadaan sekä securitas, että poliisi paikan päälle.

Pimeässä kätköily on kaikesta huolimatta hauskaa puuhaa. Kuvittelin aiemmin pelkääväni tuollaisia paikkoja, mutta kyllä niistä selviää, kun on vaan tarpeeksi hyvä syy. Yksin sinne en kyllä menisi. Myönnän, että pelottavia ne olivat vieläkin, mutta kun on tarpeeksi addikti, niin kyllä sitä nyt aina yhden pelon voittaa!

Hyvä reissu 1 Found it, 4 DNF!

Turun valloitus jatkuu

Virtaa riittää vielä, joten jatkanpa stooria. Turun kätköilyreissu jatkui kätkölle Keskiaikaiset häät, joka oli valloittavalla paikalla. Turussa reilut neljä vuotta asuneena, minulla ei ollut hajuakaan, että sieltä löytyy näin ihania lenkkeilymaastoja! Lähestyimme kätköä suunnasta, joka kenties edesauttoi meidän luontaista taipumustamme suunnistaa kätkölle hankalinta mahdollista reittiä. Mäki alas, jokeen tippumisen välttely, sama mäki ylös ja kätkölle. Outila ehti ekana ja sai kunnian riipustaa nimet reilun kokoiseen kätköön. Sääkin oli kuin morsian. Pystyin hyvin kuvittelemaan silmissäni, miten kätkön omistaja on joskus mennyt vastarannalla naimisiin. Minäkin tahdon! (Any volunteers?)

Jos olen nyt pysynyt laskuissa mukana, niin seitsemäs kätkö oli sitten Yliopistonmäki. Outila halusi välttämättä jättää juuri tähän kätköön yhden Travel Bugeista, itse asiassa Outilan oman, ja täytyy myöntää, että tämä oli siihen juuri oikea paikka. Niin hyvässä paikassa kätkö sijaitsee, että ei varmasti tarvitse pelätä jästimistä. Nopea löytö ja loggaus.

Lähistöllä sijainnut kätkö Pori Brigade sai kunnian olla retkemme kahdeksas. Outila oli tällä kertaa naputellut koordinaatit gepsiin ja johdatti itsensä kätkön läheisyydessä noin 70 metriä ryteikköön. Mukanamme ollut jästi oli ehkä maailman paras kartanlukija ja johdatti meidät suoraan oikealle paikalle. Minun työkseni jäi sitten vain etsiä kätkö esiin. Miten jotkut voikin olla niin hyviä lukemaan karttaa? Uskomaton kyky, kiitos siitä jästille. Outila tarkasti koordinaatit, kun kätkö oli löytynyt. Vähän ne oli ilmeisesti sitten syötetty pieleen. Kerrankos sitä! Kätkö sinänsä oli ehkä hirvein mitä olen nähnyt. Ympäristössä asustelee luultavasti kaikki Turun kodittomat narkkarit. Paikalta kun löytyi sekä kalusteet, että käymälä... Älkää vaan kukaan hullu menkö tänne pimeällä!

Yhdeksäs kätkö oli Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle, joka sekin sijaitsee Yliopiston lähellä. Kätkössä oli hauska yksityishauska... Ahhahaa! Oli pakko jättää tuo kirjoitusvirhe tuohon, koska se on ehkä päivän älyttömin typo :D No niin siis, hauska yksityiskohta. Kätkö on sijoitettu hassuihin kiviympyröihin. Siis kivistä on tehty ympyröitä, vähän niin kuin valtavia kuppeja. Pisti miettimään mihin tarkoitukseen ne on alunperin kyhätty, mutta luulen, että ne ovat aikojen alussa olleet puiden ympärille koristeina. Nyt paikka oli sen verran ränsistynyt, että koristeesta ne eivät enää käyneet.

Kaikki edelliset kätköt ovat periaatteessa kävelymatkan päässä toisistaan. Me siirsimme auton kahteen eriin paikkaan, mutta urheilumielessä reitin olisi voinut hyvinkin kävellä. Viimeinen kätkö oli hieman kauempana ja se oli nimeltään M.Ä.K.I aka Melkoisen Älytön Kätkö Idea. Jälleen kerran kätkö, joka sai minut lähes raivon partaalle. Kartta ja gepsi näytti molemmat samaan kohtaan ja siitä minä sitten pengoin niin perusteellisesti kuin vain pystyin. Ei löytynyt, joten laajensimme reviiriä. Vartin verran pengottuamme Outi palasi tarkistamaan ensimmäistä kohtaa ja sieltä se sitten löytyi. Miksen minä sitä sitten löytänyt!? Selitys on kyllä varsin yksinkertainen. Muistan ajatelleeni kätköpaikkaa tutkiessani erästä kohtaa: "Ei se tuolla voi olla!" enkä tutkinut siis sieltä. No tottakai se voi olla siellä, kun kyse on kätköilystä! Hyvänen aika Tilkkuliini! Opi jo!

Outila nappasi edelliseltä kätköltä jälleen kerran yhden tb:n, joten lopputulos oli jota kuinkin plus-miinus-nolla. Edelleen meillä on kaksi matkalaista, jotka tarvitsee viedä äkkiä eteenpäin.

Oikein hauska reissu kaiken kaikkiaan. Kävimme viellä vilkaisemassa Kanttorinmäkeä, josko vaikka Jästi olisi innostunut kiipeämään sinne, mutta ei hänkään ollut tarpeeksi hullu. Täytynee opetella oikeasti kiipeämään ja palata paikalle uudemman kerran. Viisi päivää ilman kätköjä, huomenna viimeistään on pakko päästä! Kuulemisiin!

Todistusaineistoa

No eipä niitä kuvia näköjään ole montaa tarttunut matkaan. Hullunkiilto silmissäni olen vain painellut kätköjen perässä :D No tässä kuitenkin muutama otos viimeisiltä reissuilta.

Halistenkoski suuntaan yksi...

ja Halistenkoski suuntaan kaksi.

Yöllistä kätköilyä lentokentällä.

Kätköilijä takapuoli pystyssä Posankalla.

Voihan...

...ärri murri! Unohdin vallan, etten ole kirjoitellut viime viikon kätköjä loppuun asti. Ryhtykäämme siis toimeen.

Yöllisen kätköilyn jälkeen Travel Bugeja oli enemmän kuin käsiin mahtui. Aamusta katsahdettiin mihin päin lähdetään ja päädyimme Turkuun. Valitsimme alueeksi Yliopiston ja Caribian ympäristön. 10 kätköä gepsiin ja menoksi.

Laitoimme auton parkkiin Caribian parkkikselle. En tiedä olisiko se ollut oikeasti maksullinen, mutta ei sieltä ainakaan sakkoja tullut. Suunnistimme ihastelemaan Posankkaa ja otimme kuvia Travel Bugeista. Missäköhän ne kuvat mahtaa nyt olla? Palaan niihin varmaankin myöhemmin.

Ensimmäinen kätkö on aivan Posankan vieressä. Joku urvelo oli pistänyt jonkun Toyotan tuhannen palasiksi kätkön vierään. Ihmisiä valui jatkuvana virtana ja tuli vähän ärsyttävä olo, kun kaikki tuntuivat katsovan asenteella "Mitä te sille autolle olette tehneet!!" Kätkö näkyi tielle asti, joten odottelimme vain, että tuli sopiva hetki ja kävimme loggaamassa. Niin ja kätkö oli siis Posankka.

Toinen kätkö oli Kanttorinmäki, joka tuotti meille suunnatonta päänvaivaa. Löysimme kätköpaikan melko helposti, kiipeiltyämme ensin tovin väärissä puissa. Kun keksimme, missä kätkö on, jouduimme ikävä kyllä myöntämään, että emme ole tarpeeksi hulluja kiivetäksemme sinne. Tai Outila ei ole, minä vain en päässyt sinne :D Tämä jäi siis loggaamatta.

Painelimme Kanttorinmäeltä kätkölle Kuuvuori. Mielenkiintoinen paikka ja rauhassa sai etsiskellä. Rauhaa siinä tarvittiinkin, koska saimme etsiä kätköä lähes tunnin! Gepsi ei rauhoittunut millään ja kartasta ei ollut oikein apua. Outila oli jo lähdössä menemään, koska olimme sopineet treffit Caribialle jästin kanssa, joka halusi tutustua uuteen lajiin. No, kärsivällisyys kuitenkin palkittiin, kun nollapiste vihdoin löytyi. Pikainen loggaus kirjaseen ja juosten Caribialle.

Jästin kanssa lähdimme sitten ensimmäiseksi kokeilemaan onneamme Halistenkoski -kätkölle. Jästillä riitti sekä virtaa, että uskomatonta kartanlukutaitoa. Käppäilimme suoraan kätkölle ja saimme logata rauhassa. Pistin tähän muistaakseni yhden yöllisistä Travel bugeista. Koski virtasi vieressä kauniina.

Seuraava kätkö Pakan nappula oli ehkä sympaattisin ikinä! Kätkön tarina on mielestäni ihana ja toteutus sopi hyvin kuvaukseen. Kätkö on melko näkyvällä paikalla, joten sai käyttää erityistä varovaisuutta. Jos se nyt on mahdollista, kun konttaa takamus pystyssä jalkapallokentän laidalla.. Kentälle saapui herra, joka kummeksui touhuamme ja poistuttuamme kävi katsomassa, mitä olimme puuhanneet. Kätkö ei kuitenkaan paljastunut ja herra jatkoi matkaansa. Jostain täysin käsittämättömästä syystä otin riesaksemme jälleen yhden geocoinin lisää :D

Ah! Kamera löytyi! Pistetäänpä kuvia tähän väliin. Be right back.

Kauhia häsäkkä

Huhheijaa! Reipas kätköilypäivä takana. Ja yö. Mutta ei putkeen.

Lauantaina ajelin Lemun kirkon ohi ja päätin käydä hakemassa sinne viemäni TB:n pois, kun se oli jämähtänyt sinne. Iltasella sitten ajattelin, että mihinkäs sen voisi viedä ja päädyin tulokseen, että Big Cityyn mars. Maalta käsin Turku nimittäin on Big City :D

Kello rupes jo olemaan ainakin miljoona, mutta lähdettiin silti Outilan kanssa matkaan. Outilan oma TB oli jämähtänyt Turun lentokentälle kätkölle Turku International Airport (EFTU) Hotel. Jostain täysin käsittämättömästä syystä, johtuisikohan keskiyöstä, päätimme ottaa vielä yhden TB:n lisää matkaamme. Toivo "Topi" Ryynänen oli matkalla Iisalmeen.

Lentokentän kätkö löytyi pimeydestä huolimatta helposti ja jatkoimme reippain mielin linja-autoaseman kätkölle. Bus station of Turku osoittautuikin huonoksi valinnaksi keskiyön kätköksi. Oli siellä jos jonkin näköistä jästiä liikenteessä. Outila syöksyi kuitenkin rohkeasti paikalle ja näytti takuuvarmasti pyörävarkaalta. Mutta ei se mitään, kätkö löytyi siitä huolimatta. Oli sen verran pieni small, että yksikään TB ei mahtunut sinne.

Outila oli käynyt aiemmin katsahtamassa Kultaranta kätköä Naantalissa, mutta ei ollut vielä löytänyt sitä. Yön pimeydessä oli siis hyvä yrittää uudestaan :D Mahtavaa naisten logiikkaa. Itse olen kyllä vahvasti naisten logiikkaa vastaan, koska sellaista ei ole! Jos joku väittää, että on niin varmasti myöskin on sitä mieltä, että se on parempi, kuin miesten logiikka. Eikö?

Niin, siis taskulampun valossa pelmahdettiin kätköpaikalle. Auto parkkiin ja valot sojottamaan kohti kätköä. Tai niin oli tarkoitus, todellisuudessa ne sojottivat täysin väärään suuntaan. Pyörin pimeässä tovin ympäriinsä kompastellen joka ikiseen kiveen ja oksaan joka matkalle sattui. Isän vanha gepsi on siitä kiva, että siinä ei ole valoa. Pimeässä siis TOSI helppoa. Geosilmästäkään ei ollut oikein hyötyä, kun ei nähnyt nokkaansa pidemmälle. Pienen haahuilun jälkeen nollapiste kuitenkin löytyi ja hyvin pian myös itse kätkö. Outila kiroili kannustuksensa parkkikselta. Naantalinkaan kätköön ei mahtunut yhtään TB:tä.

Tilanne oli nyt siis se, että meillä oli kolme TB:tä, jotka oli tarkoitus saada eteenpäin, eikä yhtään sopivaa kätköä ja kello yksi yöllä. Outila muisti Askaisten Ritaripuisto kätkön, jonka oli löytänyt jo aiemmin. Päätettiin siis ajaa kotiin sen kautta, jos saataisiin edes yksi TB tiputettua. Kätkö löytyi tietysti helposti, kun Outila ohjasti suoraan sinne. Lentokentältä mukaan tarttunut Toivo "Topi" Ryynänen sai jäädä lepäilemään hetkeksi tähän kätköön.

Äkkiä kotiin, unta palloon ja aamulla uudestaan liikkeelle. Seuraavasta reissusta lisää ensi kerralla.

Turkkuses

Jottei koulu pääsisi liikaa ahdistamaan, raahasin luokkatoverini hyppytunnilla kätköilemään. Koulun viereisessä Kupittaan puistossa Turussa on neljä kätköä. Koordinaatit gepsiin ja menoksi!

Armas luokkatoverini ei ollut aiemmin kätköillyt, eikä tämän retken alku ollut mitenkään kovin hyvä aloitus kätköilyuralle.

Ensimmäisenä paineltiin kätkölle BMX Turku. En oikein osaa kuvailla mitä kaikkea siitä kätkön läheisyydestä löytyy, mutta joka tapauksessa jos jonkin sortin erilaisia temmellyskenttiä. Paikalla oli kaksi pientä jästipoikaa, jotka vaikuttivat pienestä koostaan huolimatta tai juuri siitä johtuen varsin ärsyttäviltä. Emme saaneet etsittyä kätköä kunnolla, mutta ei minulla oikein tullut edes ajatusta siitä, missä kätkö voisi olla. Tai no, mahdollisia paikkoja oli paljonkin. Ensimmäinen paikka mihin käteni törkkäsin, oli ehkä kaikkein potentiaalisin. Kolossa oli kuitenkin niin paljon kaiken maailman törkyä, etten viitsinyt sen tarkemmin tutkia. Nyt kun kotona lueskelin muiden loggauksia, tulin tulokseen, että saattoipa se hyvinkin olla se kolo. No, täytyy yrittää toisella kertaa uusiksi. Tyhmä kätkö! Jos ei vielä jollekin selvinnyt, niin ei siis löytynyt.

Noh, masentavasta alusta huolimatta paineltiin seuraavalle kätkölle, Medieval Finland 1 - Sanctus Henricus. Kätköpaikalle saavuttuamme huomasin, että onpas tullut luettua kätkökuvaus huonosti, kun en yhtään osannut sanoa, mikä medieval hienous täällä pitäisi oleskella. Kätkön paikka vaikutti ensin todella selvältä. Pistin mukana olleen jästin kiipustamaan ylös, kun minä punttaan. Täysin käsittämättömästä syystä kätköä ei kuitenkaan löytynyt. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän ketuttaa, koska jästi saa aivan väärän kuvan kätköilystä!

Lähdimme kuitenkin tepastelemaan seuraavalle kätköpaikalle. Vuorossa oli kätkö nimeltä Seikkis. Totesin aluksi homman toivottomaksi, kun näin kuinka paljon lapsia oli seikkailupuistossa. Onneksemme gepsi kuitenkin ohjasti meidän puiston taakse, jossa lapsia ei ollut yhtään ainutta! Onnea oli mukana sikälikin, että kätkö jopa löytyi! Thank God! Jästille edes jotakin näkemisen arvoista. Purkki oli jemmattu hauskaan paikkaan. Tuli mieleen majat, joita lapsena rakennettiin puitten alle ja oksille ja joka paikkaan.

Yhdestä löytyneestä kätköstä innostuneina painelimme vielä etsimään viimeistä Kupittaan puiston kätköä, Kupittaa Ice Rink. Annoin jästin suunnistaa meidät kätköpaikalle ja sitten ruvettiin etsimään. Katsoin noin 10 sekuntia ympärilleni, huomasin oivan piilon, törkkäsin käteni sinne ja siellähän se kätkö tosiaan oli. Ilmeisesti ensimmäiset kaksi hutia, eivät olleet häirinneet jästiä, koska muistan kuulleeni tässä kohtaa riemastuneen kiljahduksen "Sä oot niin hyvä tässä!". Joopa joo, oikke tosi hyvä.

No, se oli sellanen reissu tällä kertaa. Puisto on onneksi niin lähellä kouluamme, että sinne on helppo piipahtaa toistekkin hakemaan DNF:t pois pyörimästä.

Suomessa taas!

Matkalta mukaan tarttunut TB piti tietysti saada mahdollisimman nopeasti kiertoon. Oli niin kauhea hätä ja hoppu arjen pyörittämisen kanssa, että piti valita helppo ja nopea kätkö, johon TB:n saa pudotettua. Outilan kanssa oltiin matkalla paikkaan x, jota en enää jostain syystä muista. Reitille osui kuitenkin kätkö Lemun kirkko, jonka Outila nopsaan näytti minulle. Ei se kyllä mitään varsinaista kätköilyä ollut, mutta halusin TB:n pääsevän jatkamaan matkaansa.

No, se nyt oli sellainen tylsä keikaus. Mutta eilisiltana lähdettiin Nuunan kanssa retkeilemään Kustaviin. Valkattiin ekaksi kätköksi Welcome to Kaurissalo, jonne kerran aiemmin unohdimme mennä Outilan kanssa. Tietä kätköpaikalle kuvailtiin yhdeksi Suomen kauneimmista. Onkohan sitä sitten vain niin tottunut saaristoon, ettei osaa enää arvostaa tuollaista maisemaa. Siis olihan se kaunista ja kyllä siellä asua kelpaisi, mutta minä pidän enemmän vuoristosta :D

Ja palataanpas taas takaisin asiaan. Kätköpaikan lähelle sai hyvin parkkiin, kätkölle matkaa vain 20 metriä! Ikävä kyllä sekä vertikaalisessa, että horisontaalisessa suunnassa. (Voiko noin sanoa?) Kiipeämään siis. Tämä oli taas sellainen paikka, että jos olisi sattunut horjahtamaan tai ote lipsahtamaan niin olisi käynyt tosi pahasti. Mutta sehän tuo vain lisää jännitystä harrastukseen. Gepsi pyörittikin sitten aivan hullun lailla ympäriinsä. Ensin se halusi takaisin parkkiin, sitten hypätä kalliolta alas ja sitten juoksuttaa ympäri metsään. Ajan kanssa se sitten rauhoittui ja nollapisteen lähellä oli kaksi mahdollista kätköpaikkaa, joista toisesta se kätkö sitten löytyi. Tällaista kätköpurkkia en ollut ennen nähnytkään.

Toinen kätkö tempastiin vielä Kustavista. Vuorossa oli uusintayritys kätköllä Jeremian luolat – The caves of Jeremiah, tällä kertaa gepsin kanssa. Ilokseni sain huomata, että olimme etsineet ensimmäisellä kerralla AIVAN väärästä paikasta. Hivenen ketutti, mutta tuskaa helpotti, kun kätkö kuitenkin löytyi. Esittelin Nuunalle vielä hienoja luolia, jotka olimme Outilan kanssa ensimmäisellä kerralla löytäneet. Oli muuten todella märkää metsässä näiden sateiden jälkeen.

Tällä kertaa ei metsästetty enempää kätköjä, koska nälkä yllätti kätköilijät. Pahoitteluni, että tällä kertaa ei tule kuvia, mutta se kamera tuppaa olemaan aina tiellä kun kiipeilee. Sekin saattoi vaikuttaa asiaan, että en tiedä missä kamerani on :D

Ensi kertaan!

Paluu Ålandiin viimoisen kerran

No niin. Kauhiaa häsäkkää in real life. Koulutuksen hankkiminen häiritsee kätköilyä, joten toivon todella, että se on sen arvoista :D

Asiaan. Postitieltä ajeltiin kätkölle Aland. Itse asiassa. Tällä kätköllä käytiin jo lauantai iltana yön pimeydessä, kun allekirjoittanut oli lukenut HIEMAN karttaa pieleen ja luuli tämän olevan keskustassa :D Ihan oikeesti! Joo, no valoisassa tultiin kuitenkiin yrittämään uudemman kerran. Parkkipaikka oli tosi mutainen, yöllä ei huomattu sitä ajoissa ja Nuuna pääsi kommentoimaan: "Onpa muuten ensimmäinen kaupunkikätkö, jolta ei pääse pois ilman nelivetoa!". Niuho :D

Parkkipaikan vierestä lähti polku kahden palaneen auton välistä. Toisessa autossa oli musta jätesäkki ja mieleen tuli väkisinkin, että mikä ruumis siellä mahtaa olla. Itse en ikinä kätköttäisi tällaista paikkaa. No, paikalla on kuitenkin lintutorni, jonka luona kätkö piileksi. Ei ollut intoa kiivetä torniin, mutta sieltä olisi varmasti ollut todella hienot maisemat, koska sijaitsi aivan rannan tuntumassa. Ehkä kätköpaikka oli valittu vain maiseman perusteella. Maasta käsin paikka oli joka tapauksessa kamala. Kätkö löytyi helposti ja sekin oli kurjassa kunnossa.

Tommonen. Mutta, mutta. Kätkön uumenista löytyi myös TB! Travel bug oli saanut hienon nimen: Words to Live By. Olin katsonut etukäteen kätköissä olevat bugit ja tämä oli oikeastaan ainoa, mikä meidän kannatti ottaa mukaan. TB halusi matkustella eikä se ollut ollut vielä Suomessa. Ahvenanmaa kun luetaan Geocaching.comissa Aland Islandiksi. No enikeis, se lähti mukaamme ja alla kuva siitä.

Lintutornilta suunnattiin vielä hakemaan loppu matkaseurue hotellilta ja ehdittiin vielä ennen laivan lähtöä kätkölle Badhusberget. Tämä nyt oli näistä kätköistä ehkä lähinnä kaupunkikätköä, mutta kyllä täältäkin oli upeat näkymät! Paikalle pääsi ihan viereen vaikka bussin kanssa, mutta paikka oli niin hauska, että köpöttelimme ympäristössä kunnes oli pakko lähteä laivalle. Niin ja siinä välissä tietenkin etsittiin se kätkö :D Näin vahvaa magneettia en ole ennen nähnytkään kätköillä. Ei se lähteny irti ollenkaan. Mutta purkin kannen sai kuitenkin auki, joten loggaus oli helppoa. Alla vielä kuva tämän kätkön maisemista.

Siinäpä se reissu sitten olikin! Tosiaan aika loppui kesken, joten kaikki kolme Vårdön kätköä jäi etsimättä. Mutta ihan hyvä varmaan, jäi sitten jotain seuraavaankin kertaan :D

Affenanmaan kätköt jatkuu

Terveisiä jäähallilta. Outila yrittää houkutella minua taitoluistelun ihmeelliseen maailmaan. Pitääkö nyt todella hankkia omat luistimet?

No, se jää nähtäväksi. Jatketaanpas tarinointia niistä Ahvenanmaan kätköistä. Edellisessä logissa kerroin neljästä kätköstä, jotka löysimme lauantaina. Siirtykäämme siis sunnuntain puolelle ja uusille kätköille.

Viides etsimämme kätkö Ahvenanmaalla oli "The Post Rd nr 1 _ Postvägen nr 1_ Postitie nro 1". Ärsyttävä nimi eikö vain? Piti copy pasteta tuo tuohon ja tuli linkkinä, joten aloin nyt miettiä, pitäisiköhän kätköjen nimet laittaa aina linkkeinä? Lukijan olisi helppo hypätä siitä katsomaan kätköä. En osaa sanoa, mutta harkitsen asiaa. Joka tapauksessa kyseessä oli siis postimuseo vanhan postitien varrella. Aivan sanoinkuvaamattoman upea paikka. Ilma oli mahtava, ei nyt mikään hellekeli, mutta syyskuun sääksi upea. Jätimme auton parkkiin ja köpöttelimme kätköpaikalle. Aloin katsella ympärilleni ja olin aivan hämilläni. Edessä näkyi upea, vanha Ruotsin vallan aikainen postitalo, joka oli todella pidetty mahtavassa kunnossa. Takana näkyi merta silmän kantamattomiin. Postimuseossa oli ikkuna auki ja sisällä harjoitteli kuoro.

Miettikää itsenne tilanteeseen, jossa ympärillä on hiiren hiljaista, voit nähdä satoja vuosia vanhan loistokkaan rakennuksen ja peilityynen meren silmän kantamattomiin yhdellä kertaa ja yllättäen kaunisääninen kuoro alkaa laulaa.

Sanoinkuvaamatonta.

Tilanne veti todella hiljaiseksi ja tuli menneet vuosisadat mieleen. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat paikalla joskus olleet, mitä he ovat siellä tehneet ja miten on päädytty tähän päivään, että minä saan olla juuri tässä.

Saimme itsemme kuitenkin sen verran koottua, että kätkö löytyi ja saimme itsemme logattua. Kätköön oli merkattu kaksi geocoinia, mutta yksi siellä vain oli. Emme ottaneet sitä mukaamme, koska olisimme vieneet sitä vain väärään suuntaan. Pistimme kätkön takaisin piiloonsa ja jätimme kuoron harjoittelemaan hiljaiseen saaristoon.

Kätköilijä on nyt niin liikuttunut, että jatkaa huomenissa.

Hälsningar från Åland!

Niin että terkkuja! Reissu meni oikein hyvin, lukuun ottamatta Silja Linen surkeaa palvelua. Reklamaatio siihen suuntaan lähti juuri äsken. Mutta onneksi kätköily sujui mallikkaasti!

Pääsimme perille Maarianhaminaan iltapäivällä, kävimme chekkaamassa itsemme ineen hotelliin ja lähdimme reissuun. Meillä oli auto käytössämme, joten pääsimme liikkumaan vapaasti.

Ensimmäinen kätkö, jolle suuntasimme oli OH3FP´s first. Hassu nimi, joka juontaa juurensa ilmeisesti kätköilijän nimestä. Sitä en osaa sanoa, mistä kätköilijän nimi on peräisin. No enikeis. Hilpastiin Godbyn urheilukeskuksen läheisyyteen ja gepsi kädessä lähdettiin vaeltamaan ympäristöön. Hieman pohdiskeltiin kätkön sijaintia kallion kielekkeen yläpuolella, kunnes päätettiin lähteä alhaalta käsin katsomaan. Varsin viisas päätös ja micro oli kädessä parin minuutin kuluttua. Peruskätkö, eikä mitenkään ihmeellinen paikka. Mutta tulipa käytyä :D

Toinen kätkö olikin hauskempi, nimeltään Knighthill. Oli muuten aika hämmästyttävää huomata, että Ahvenanmaalla on paljon korkeita paikkoja, joista ainakin kolme on kätkötetty. Ja niissä on aivan käsittämättömän upeat maisemat! Katso vaikka itse.

Paikka oli siitäkin hauska, että kätkökuvauksessa sanotaan "Don't use a lowrider car" ja nyt ymmärrän miksi. Onneksi oltiin liikenteessä maasturilla. Maasturi tuli oikein iloiseksi, kun se pääsi kerrankin paikkaan, jossa sitä oikeasti tarvittiin. Eli hauska reitti, upeat näköalat ja kaiken lisäksi löysimme kätkön! Ehdin juuri päästää suustani, että "No siinä luki, että se regular, mut eihän niistä tiedä." ja samalla Nuuna hihkuu, että "Tällanen vai?". Se olikin sitten ihan oikea regular ja siellä oli kamaa vaikka kuinka. Kaksi TB:akin bongattiin siellä.

Vieressä kuvat Travel Bugeista.

Nuunan lapset nukkuivat koko tämän ajan autossa, joten saimme kätköillä kaikessa rauhassa. Saapuessamme kolmannelle paikalle, vanhempi lapsukaisista heräsi. Kolmas kätkö oli Ica Age ja se sijaitsee yhdellä Ahvenanmaan korkeimmista mäistä. Olikin siis todella kiva kiipustaa sinne reilu kaksivuotiaan kanssa :D Varsinkin, kun satoi ja kalliot olivat liukkaat. No ei se mitään, kuntoilustahan se kävi ja näkymät laelta olivat kerta kaikkisen upeat! Huipulta näki kilometrien päähän vaikka oli sateinen ja sumuinen sää. Kätkön vihjeet olivat varsin helpot ja kätkö oli helppo löytää, mutta astetta hankalampi saada käsiinsä. Pienellä häsläämisellä sekin kuitenkin sujui.

Meillä oli hauskaa kätkölle ajaessa, koska Nuuna intoutui ajelemaan maasturinsa kanssa oikein urakalla ja ajoimme vahingossa liian pitkälle. "Tie" näytti siinä vaiheessa tältä:

Neljäs kätkö vedettiin illan hämärtyessä ja se oli nimeltään The Canal. Kyseessä on kanaali, jota pitkin veneet pääsevät kulkemaan ja kanaalin yli kulkee nostosilta. Vanha nostosilta on nostettu näytille rannalle ja kätkö on jemmattu sinne. Kätkön logeista näkee, että noin 25% kätköilijöistä on jättänyt DNF-merkinnäin siitä, joten melko hankala kätkö on kyseessä vaikka difficulty onkin helppo. Logeihin oli lisäksi kirjoiteltu, että paikalla olisi kaksi kätköä: alkuperäinen micro ja joku ihmeellinen isompi laatikko. Noh, me löysimme ne molemmat ja uskon, että ei se isompi laatikko kyllä mikään kätkö ole. Joku on sitä joskus vain vahingossa sellaiseksi luullut ja sitten muut ovat perässä käyttäneet sitä. Mutta oikein kiva kätkö, lapsillakin oli hauskaa täällä.

Tässä neljä ensimmäistä kätköä Ahvenanmaalta, to be continued.

Affenanmaa

Viikonloppu lähenee ja samaten lauantai. Osoitan näin heti ensimmäisellä lauseellani valtavaa päättelykykyä! Homman nimi on kuitenkin se, että huomisaamusta, muistaakseni kahdeksan jäljistä lähtee Siljan botski putputtamaan kohti Maarianhaminaa. Kyytiin hyppää minä sekä Nuuna perheineen. Tavoitteena olisi käydä etsimässä Ahvenanmaan 12 kätköä.

Tässä on ollut kauheat vieroitusoireet kätköilystä, kun lähes viikko on hurahtanut ilman kätkön kätköä. Noh, huomenna tämä asiaa korjaantuu, kun lähdemme valloittamaan Aland Islandin! :D

Stay tuned!

Paluu rikospaikalle

Parkän vuoren kätkö jäi meiltä ensimmäisellä kerralla löytämättä. Silloin meillä ei ollut vielä gepsiä. Se oli melko haasteellista etsiä kohtuullisen isolta mäeltä purkkia, vihjeenä kiven kolo, kun mäellä ei ole mitään muuta kuin kiven koloja. Lähdimme siis yrittämään uudelleen, tällä kertaa gepsi tietämme näyttämässä.

Tiiminä oli siis meikäläinen Nuunan kera. Ojensin gepsin koordinaatteineen Nuunalle ja lähdettiin kiipeämään. Valittiin tällä kertaa aivan eri reittikin, luullakseni tämän kertainen valinta saattoi olla geopolku. Siitä vaativa reitti, että joutusi ihan oikeasti kiipeämään ja sai olla aikuisten oikeasti tarkkana, ettei pudonnut.

Päästiin kuitenkin mäen huipulle ja loppuen lopuksi polku johdatti vain parilla metrillä sivuun siitä, mihin olisi päässyt ihan normaalia leveää polkua pitkin. Suosittelen siis sitä reittiä, ellei sitten satu pitämään kiipeilystä. Gepsi joka tapauksessa pyöritti Nuunaa aivan villisti ja olin jo aivan vakuuttunut, että tästä tulee ihan samanlainen reissu, kun ensimmäisestäkin kerrasta. Haetaan vaan joka paikasta niitä pirun kiven koloja. Ei sentään ollut kiven alla...

Suurin piirtein 20 minuutin kuluttua gepsi suostui vihdoin näyttämään jonkilaisen nollapisteen. Nollapiste oli huojentavasti eri paikassa, kuin mistä olimme viimeksi Outilan kanssa etsineet, joten heräsi heti into, että ehkä me sittenkin löydämme sen tällä kertaa!

Hajaannuttiin Nuunan kanssa eri suuntiin ja aloitettiin ankara etsiminen. Pienen tovin kuluttua näin jonkin purkin hassussa paikassa, mutten ollut varma onko se kätkö, koska en päässyt siihen käsiksi. Hihkasin Nuunalle ja Nuuna ryntäsi alas kalliolta tai pitäisikö sanoa hyppäsi alas kalliolta purkkia katsomaan. Ja kappas vaan! Kyllä se kätkö oli! Tuli tosi hyvä fiilis tästä löydöstä, yksi DNF kukistettu. Ja piilo oli vielä äärimmäisen hauska, Nuuna olisi voinut rakentaa sinne pesän itselleen :D