Matkalta mukaan tarttunut TB piti tietysti saada mahdollisimman nopeasti kiertoon. Oli niin kauhea hätä ja hoppu arjen pyörittämisen kanssa, että piti valita helppo ja nopea kätkö, johon TB:n saa pudotettua. Outilan kanssa oltiin matkalla paikkaan x, jota en enää jostain syystä muista. Reitille osui kuitenkin kätkö Lemun kirkko, jonka Outila nopsaan näytti minulle. Ei se kyllä mitään varsinaista kätköilyä ollut, mutta halusin TB:n pääsevän jatkamaan matkaansa.
No, se nyt oli sellainen tylsä keikaus. Mutta eilisiltana lähdettiin Nuunan kanssa retkeilemään Kustaviin. Valkattiin ekaksi kätköksi Welcome to Kaurissalo, jonne kerran aiemmin unohdimme mennä Outilan kanssa. Tietä kätköpaikalle kuvailtiin yhdeksi Suomen kauneimmista. Onkohan sitä sitten vain niin tottunut saaristoon, ettei osaa enää arvostaa tuollaista maisemaa. Siis olihan se kaunista ja kyllä siellä asua kelpaisi, mutta minä pidän enemmän vuoristosta :D
Ja palataanpas taas takaisin asiaan. Kätköpaikan lähelle sai hyvin parkkiin, kätkölle matkaa vain 20 metriä! Ikävä kyllä sekä vertikaalisessa, että horisontaalisessa suunnassa. (Voiko noin sanoa?) Kiipeämään siis. Tämä oli taas sellainen paikka, että jos olisi sattunut horjahtamaan tai ote lipsahtamaan niin olisi käynyt tosi pahasti. Mutta sehän tuo vain lisää jännitystä harrastukseen. Gepsi pyörittikin sitten aivan hullun lailla ympäriinsä. Ensin se halusi takaisin parkkiin, sitten hypätä kalliolta alas ja sitten juoksuttaa ympäri metsään. Ajan kanssa se sitten rauhoittui ja nollapisteen lähellä oli kaksi mahdollista kätköpaikkaa, joista toisesta se kätkö sitten löytyi. Tällaista kätköpurkkia en ollut ennen nähnytkään.
Toinen kätkö tempastiin vielä Kustavista. Vuorossa oli uusintayritys kätköllä Jeremian luolat – The caves of Jeremiah, tällä kertaa gepsin kanssa. Ilokseni sain huomata, että olimme etsineet ensimmäisellä kerralla AIVAN väärästä paikasta. Hivenen ketutti, mutta tuskaa helpotti, kun kätkö kuitenkin löytyi. Esittelin Nuunalle vielä hienoja luolia, jotka olimme Outilan kanssa ensimmäisellä kerralla löytäneet. Oli muuten todella märkää metsässä näiden sateiden jälkeen.
Tällä kertaa ei metsästetty enempää kätköjä, koska nälkä yllätti kätköilijät. Pahoitteluni, että tällä kertaa ei tule kuvia, mutta se kamera tuppaa olemaan aina tiellä kun kiipeilee. Sekin saattoi vaikuttaa asiaan, että en tiedä missä kamerani on :D
Ensi kertaan!
No, se nyt oli sellainen tylsä keikaus. Mutta eilisiltana lähdettiin Nuunan kanssa retkeilemään Kustaviin. Valkattiin ekaksi kätköksi Welcome to Kaurissalo, jonne kerran aiemmin unohdimme mennä Outilan kanssa. Tietä kätköpaikalle kuvailtiin yhdeksi Suomen kauneimmista. Onkohan sitä sitten vain niin tottunut saaristoon, ettei osaa enää arvostaa tuollaista maisemaa. Siis olihan se kaunista ja kyllä siellä asua kelpaisi, mutta minä pidän enemmän vuoristosta :D
Ja palataanpas taas takaisin asiaan. Kätköpaikan lähelle sai hyvin parkkiin, kätkölle matkaa vain 20 metriä! Ikävä kyllä sekä vertikaalisessa, että horisontaalisessa suunnassa. (Voiko noin sanoa?) Kiipeämään siis. Tämä oli taas sellainen paikka, että jos olisi sattunut horjahtamaan tai ote lipsahtamaan niin olisi käynyt tosi pahasti. Mutta sehän tuo vain lisää jännitystä harrastukseen. Gepsi pyörittikin sitten aivan hullun lailla ympäriinsä. Ensin se halusi takaisin parkkiin, sitten hypätä kalliolta alas ja sitten juoksuttaa ympäri metsään. Ajan kanssa se sitten rauhoittui ja nollapisteen lähellä oli kaksi mahdollista kätköpaikkaa, joista toisesta se kätkö sitten löytyi. Tällaista kätköpurkkia en ollut ennen nähnytkään.
Toinen kätkö tempastiin vielä Kustavista. Vuorossa oli uusintayritys kätköllä Jeremian luolat – The caves of Jeremiah, tällä kertaa gepsin kanssa. Ilokseni sain huomata, että olimme etsineet ensimmäisellä kerralla AIVAN väärästä paikasta. Hivenen ketutti, mutta tuskaa helpotti, kun kätkö kuitenkin löytyi. Esittelin Nuunalle vielä hienoja luolia, jotka olimme Outilan kanssa ensimmäisellä kerralla löytäneet. Oli muuten todella märkää metsässä näiden sateiden jälkeen.
Tällä kertaa ei metsästetty enempää kätköjä, koska nälkä yllätti kätköilijät. Pahoitteluni, että tällä kertaa ei tule kuvia, mutta se kamera tuppaa olemaan aina tiellä kun kiipeilee. Sekin saattoi vaikuttaa asiaan, että en tiedä missä kamerani on :D
Ensi kertaan!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti