Terveisiä jäähallilta. Outila yrittää houkutella minua taitoluistelun ihmeelliseen maailmaan. Pitääkö nyt todella hankkia omat luistimet?
No, se jää nähtäväksi. Jatketaanpas tarinointia niistä Ahvenanmaan kätköistä. Edellisessä logissa kerroin neljästä kätköstä, jotka löysimme lauantaina. Siirtykäämme siis sunnuntain puolelle ja uusille kätköille.
Viides etsimämme kätkö Ahvenanmaalla oli "The Post Rd nr 1 _ Postvägen nr 1_ Postitie nro 1". Ärsyttävä nimi eikö vain? Piti copy pasteta tuo tuohon ja tuli linkkinä, joten aloin nyt miettiä, pitäisiköhän kätköjen nimet laittaa aina linkkeinä? Lukijan olisi helppo hypätä siitä katsomaan kätköä. En osaa sanoa, mutta harkitsen asiaa. Joka tapauksessa kyseessä oli siis postimuseo vanhan postitien varrella. Aivan sanoinkuvaamattoman upea paikka. Ilma oli mahtava, ei nyt mikään hellekeli, mutta syyskuun sääksi upea. Jätimme auton parkkiin ja köpöttelimme kätköpaikalle. Aloin katsella ympärilleni ja olin aivan hämilläni. Edessä näkyi upea, vanha Ruotsin vallan aikainen postitalo, joka oli todella pidetty mahtavassa kunnossa. Takana näkyi merta silmän kantamattomiin. Postimuseossa oli ikkuna auki ja sisällä harjoitteli kuoro.
Miettikää itsenne tilanteeseen, jossa ympärillä on hiiren hiljaista, voit nähdä satoja vuosia vanhan loistokkaan rakennuksen ja peilityynen meren silmän kantamattomiin yhdellä kertaa ja yllättäen kaunisääninen kuoro alkaa laulaa.
Sanoinkuvaamatonta.
Tilanne veti todella hiljaiseksi ja tuli menneet vuosisadat mieleen. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat paikalla joskus olleet, mitä he ovat siellä tehneet ja miten on päädytty tähän päivään, että minä saan olla juuri tässä.
Saimme itsemme kuitenkin sen verran koottua, että kätkö löytyi ja saimme itsemme logattua. Kätköön oli merkattu kaksi geocoinia, mutta yksi siellä vain oli. Emme ottaneet sitä mukaamme, koska olisimme vieneet sitä vain väärään suuntaan. Pistimme kätkön takaisin piiloonsa ja jätimme kuoron harjoittelemaan hiljaiseen saaristoon.
No, se jää nähtäväksi. Jatketaanpas tarinointia niistä Ahvenanmaan kätköistä. Edellisessä logissa kerroin neljästä kätköstä, jotka löysimme lauantaina. Siirtykäämme siis sunnuntain puolelle ja uusille kätköille.
Viides etsimämme kätkö Ahvenanmaalla oli "The Post Rd nr 1 _ Postvägen nr 1_ Postitie nro 1". Ärsyttävä nimi eikö vain? Piti copy pasteta tuo tuohon ja tuli linkkinä, joten aloin nyt miettiä, pitäisiköhän kätköjen nimet laittaa aina linkkeinä? Lukijan olisi helppo hypätä siitä katsomaan kätköä. En osaa sanoa, mutta harkitsen asiaa. Joka tapauksessa kyseessä oli siis postimuseo vanhan postitien varrella. Aivan sanoinkuvaamattoman upea paikka. Ilma oli mahtava, ei nyt mikään hellekeli, mutta syyskuun sääksi upea. Jätimme auton parkkiin ja köpöttelimme kätköpaikalle. Aloin katsella ympärilleni ja olin aivan hämilläni. Edessä näkyi upea, vanha Ruotsin vallan aikainen postitalo, joka oli todella pidetty mahtavassa kunnossa. Takana näkyi merta silmän kantamattomiin. Postimuseossa oli ikkuna auki ja sisällä harjoitteli kuoro.
Miettikää itsenne tilanteeseen, jossa ympärillä on hiiren hiljaista, voit nähdä satoja vuosia vanhan loistokkaan rakennuksen ja peilityynen meren silmän kantamattomiin yhdellä kertaa ja yllättäen kaunisääninen kuoro alkaa laulaa.
Sanoinkuvaamatonta.
Tilanne veti todella hiljaiseksi ja tuli menneet vuosisadat mieleen. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat paikalla joskus olleet, mitä he ovat siellä tehneet ja miten on päädytty tähän päivään, että minä saan olla juuri tässä.
Saimme itsemme kuitenkin sen verran koottua, että kätkö löytyi ja saimme itsemme logattua. Kätköön oli merkattu kaksi geocoinia, mutta yksi siellä vain oli. Emme ottaneet sitä mukaamme, koska olisimme vieneet sitä vain väärään suuntaan. Pistimme kätkön takaisin piiloonsa ja jätimme kuoron harjoittelemaan hiljaiseen saaristoon.
Kätköilijä on nyt niin liikuttunut, että jatkaa huomenissa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti