Huhheijaa! Reipas kätköilypäivä takana. Ja yö. Mutta ei putkeen.
Lauantaina ajelin Lemun kirkon ohi ja päätin käydä hakemassa sinne viemäni TB:n pois, kun se oli jämähtänyt sinne. Iltasella sitten ajattelin, että mihinkäs sen voisi viedä ja päädyin tulokseen, että Big Cityyn mars. Maalta käsin Turku nimittäin on Big City :D
Kello rupes jo olemaan ainakin miljoona, mutta lähdettiin silti Outilan kanssa matkaan. Outilan oma TB oli jämähtänyt Turun lentokentälle kätkölle Turku International Airport (EFTU) Hotel. Jostain täysin käsittämättömästä syystä, johtuisikohan keskiyöstä, päätimme ottaa vielä yhden TB:n lisää matkaamme. Toivo "Topi" Ryynänen oli matkalla Iisalmeen.
Lentokentän kätkö löytyi pimeydestä huolimatta helposti ja jatkoimme reippain mielin linja-autoaseman kätkölle. Bus station of Turku osoittautuikin huonoksi valinnaksi keskiyön kätköksi. Oli siellä jos jonkin näköistä jästiä liikenteessä. Outila syöksyi kuitenkin rohkeasti paikalle ja näytti takuuvarmasti pyörävarkaalta. Mutta ei se mitään, kätkö löytyi siitä huolimatta. Oli sen verran pieni small, että yksikään TB ei mahtunut sinne.
Outila oli käynyt aiemmin katsahtamassa Kultaranta kätköä Naantalissa, mutta ei ollut vielä löytänyt sitä. Yön pimeydessä oli siis hyvä yrittää uudestaan :D Mahtavaa naisten logiikkaa. Itse olen kyllä vahvasti naisten logiikkaa vastaan, koska sellaista ei ole! Jos joku väittää, että on niin varmasti myöskin on sitä mieltä, että se on parempi, kuin miesten logiikka. Eikö?
Niin, siis taskulampun valossa pelmahdettiin kätköpaikalle. Auto parkkiin ja valot sojottamaan kohti kätköä. Tai niin oli tarkoitus, todellisuudessa ne sojottivat täysin väärään suuntaan. Pyörin pimeässä tovin ympäriinsä kompastellen joka ikiseen kiveen ja oksaan joka matkalle sattui. Isän vanha gepsi on siitä kiva, että siinä ei ole valoa. Pimeässä siis TOSI helppoa. Geosilmästäkään ei ollut oikein hyötyä, kun ei nähnyt nokkaansa pidemmälle. Pienen haahuilun jälkeen nollapiste kuitenkin löytyi ja hyvin pian myös itse kätkö. Outila kiroili kannustuksensa parkkikselta. Naantalinkaan kätköön ei mahtunut yhtään TB:tä.
Tilanne oli nyt siis se, että meillä oli kolme TB:tä, jotka oli tarkoitus saada eteenpäin, eikä yhtään sopivaa kätköä ja kello yksi yöllä. Outila muisti Askaisten Ritaripuisto kätkön, jonka oli löytänyt jo aiemmin. Päätettiin siis ajaa kotiin sen kautta, jos saataisiin edes yksi TB tiputettua. Kätkö löytyi tietysti helposti, kun Outila ohjasti suoraan sinne. Lentokentältä mukaan tarttunut Toivo "Topi" Ryynänen sai jäädä lepäilemään hetkeksi tähän kätköön.
Äkkiä kotiin, unta palloon ja aamulla uudestaan liikkeelle. Seuraavasta reissusta lisää ensi kerralla.
Lauantaina ajelin Lemun kirkon ohi ja päätin käydä hakemassa sinne viemäni TB:n pois, kun se oli jämähtänyt sinne. Iltasella sitten ajattelin, että mihinkäs sen voisi viedä ja päädyin tulokseen, että Big Cityyn mars. Maalta käsin Turku nimittäin on Big City :D
Kello rupes jo olemaan ainakin miljoona, mutta lähdettiin silti Outilan kanssa matkaan. Outilan oma TB oli jämähtänyt Turun lentokentälle kätkölle Turku International Airport (EFTU) Hotel. Jostain täysin käsittämättömästä syystä, johtuisikohan keskiyöstä, päätimme ottaa vielä yhden TB:n lisää matkaamme. Toivo "Topi" Ryynänen oli matkalla Iisalmeen.
Lentokentän kätkö löytyi pimeydestä huolimatta helposti ja jatkoimme reippain mielin linja-autoaseman kätkölle. Bus station of Turku osoittautuikin huonoksi valinnaksi keskiyön kätköksi. Oli siellä jos jonkin näköistä jästiä liikenteessä. Outila syöksyi kuitenkin rohkeasti paikalle ja näytti takuuvarmasti pyörävarkaalta. Mutta ei se mitään, kätkö löytyi siitä huolimatta. Oli sen verran pieni small, että yksikään TB ei mahtunut sinne.
Outila oli käynyt aiemmin katsahtamassa Kultaranta kätköä Naantalissa, mutta ei ollut vielä löytänyt sitä. Yön pimeydessä oli siis hyvä yrittää uudestaan :D Mahtavaa naisten logiikkaa. Itse olen kyllä vahvasti naisten logiikkaa vastaan, koska sellaista ei ole! Jos joku väittää, että on niin varmasti myöskin on sitä mieltä, että se on parempi, kuin miesten logiikka. Eikö?
Niin, siis taskulampun valossa pelmahdettiin kätköpaikalle. Auto parkkiin ja valot sojottamaan kohti kätköä. Tai niin oli tarkoitus, todellisuudessa ne sojottivat täysin väärään suuntaan. Pyörin pimeässä tovin ympäriinsä kompastellen joka ikiseen kiveen ja oksaan joka matkalle sattui. Isän vanha gepsi on siitä kiva, että siinä ei ole valoa. Pimeässä siis TOSI helppoa. Geosilmästäkään ei ollut oikein hyötyä, kun ei nähnyt nokkaansa pidemmälle. Pienen haahuilun jälkeen nollapiste kuitenkin löytyi ja hyvin pian myös itse kätkö. Outila kiroili kannustuksensa parkkikselta. Naantalinkaan kätköön ei mahtunut yhtään TB:tä.
Tilanne oli nyt siis se, että meillä oli kolme TB:tä, jotka oli tarkoitus saada eteenpäin, eikä yhtään sopivaa kätköä ja kello yksi yöllä. Outila muisti Askaisten Ritaripuisto kätkön, jonka oli löytänyt jo aiemmin. Päätettiin siis ajaa kotiin sen kautta, jos saataisiin edes yksi TB tiputettua. Kätkö löytyi tietysti helposti, kun Outila ohjasti suoraan sinne. Lentokentältä mukaan tarttunut Toivo "Topi" Ryynänen sai jäädä lepäilemään hetkeksi tähän kätköön.
Äkkiä kotiin, unta palloon ja aamulla uudestaan liikkeelle. Seuraavasta reissusta lisää ensi kerralla.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti