Virtaa riittää vielä, joten jatkanpa stooria. Turun kätköilyreissu jatkui kätkölle Keskiaikaiset häät, joka oli valloittavalla paikalla. Turussa reilut neljä vuotta asuneena, minulla ei ollut hajuakaan, että sieltä löytyy näin ihania lenkkeilymaastoja! Lähestyimme kätköä suunnasta, joka kenties edesauttoi meidän luontaista taipumustamme suunnistaa kätkölle hankalinta mahdollista reittiä. Mäki alas, jokeen tippumisen välttely, sama mäki ylös ja kätkölle. Outila ehti ekana ja sai kunnian riipustaa nimet reilun kokoiseen kätköön. Sääkin oli kuin morsian. Pystyin hyvin kuvittelemaan silmissäni, miten kätkön omistaja on joskus mennyt vastarannalla naimisiin. Minäkin tahdon! (Any volunteers?)
Jos olen nyt pysynyt laskuissa mukana, niin seitsemäs kätkö oli sitten Yliopistonmäki. Outila halusi välttämättä jättää juuri tähän kätköön yhden Travel Bugeista, itse asiassa Outilan oman, ja täytyy myöntää, että tämä oli siihen juuri oikea paikka. Niin hyvässä paikassa kätkö sijaitsee, että ei varmasti tarvitse pelätä jästimistä. Nopea löytö ja loggaus.
Lähistöllä sijainnut kätkö Pori Brigade sai kunnian olla retkemme kahdeksas. Outila oli tällä kertaa naputellut koordinaatit gepsiin ja johdatti itsensä kätkön läheisyydessä noin 70 metriä ryteikköön. Mukanamme ollut jästi oli ehkä maailman paras kartanlukija ja johdatti meidät suoraan oikealle paikalle. Minun työkseni jäi sitten vain etsiä kätkö esiin. Miten jotkut voikin olla niin hyviä lukemaan karttaa? Uskomaton kyky, kiitos siitä jästille. Outila tarkasti koordinaatit, kun kätkö oli löytynyt. Vähän ne oli ilmeisesti sitten syötetty pieleen. Kerrankos sitä! Kätkö sinänsä oli ehkä hirvein mitä olen nähnyt. Ympäristössä asustelee luultavasti kaikki Turun kodittomat narkkarit. Paikalta kun löytyi sekä kalusteet, että käymälä... Älkää vaan kukaan hullu menkö tänne pimeällä!
Yhdeksäs kätkö oli Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle, joka sekin sijaitsee Yliopiston lähellä. Kätkössä oli hauska yksityishauska... Ahhahaa! Oli pakko jättää tuo kirjoitusvirhe tuohon, koska se on ehkä päivän älyttömin typo :D No niin siis, hauska yksityiskohta. Kätkö on sijoitettu hassuihin kiviympyröihin. Siis kivistä on tehty ympyröitä, vähän niin kuin valtavia kuppeja. Pisti miettimään mihin tarkoitukseen ne on alunperin kyhätty, mutta luulen, että ne ovat aikojen alussa olleet puiden ympärille koristeina. Nyt paikka oli sen verran ränsistynyt, että koristeesta ne eivät enää käyneet.
Kaikki edelliset kätköt ovat periaatteessa kävelymatkan päässä toisistaan. Me siirsimme auton kahteen eriin paikkaan, mutta urheilumielessä reitin olisi voinut hyvinkin kävellä. Viimeinen kätkö oli hieman kauempana ja se oli nimeltään M.Ä.K.I aka Melkoisen Älytön Kätkö Idea. Jälleen kerran kätkö, joka sai minut lähes raivon partaalle. Kartta ja gepsi näytti molemmat samaan kohtaan ja siitä minä sitten pengoin niin perusteellisesti kuin vain pystyin. Ei löytynyt, joten laajensimme reviiriä. Vartin verran pengottuamme Outi palasi tarkistamaan ensimmäistä kohtaa ja sieltä se sitten löytyi. Miksen minä sitä sitten löytänyt!? Selitys on kyllä varsin yksinkertainen. Muistan ajatelleeni kätköpaikkaa tutkiessani erästä kohtaa: "Ei se tuolla voi olla!" enkä tutkinut siis sieltä. No tottakai se voi olla siellä, kun kyse on kätköilystä! Hyvänen aika Tilkkuliini! Opi jo!
Outila nappasi edelliseltä kätköltä jälleen kerran yhden tb:n, joten lopputulos oli jota kuinkin plus-miinus-nolla. Edelleen meillä on kaksi matkalaista, jotka tarvitsee viedä äkkiä eteenpäin.
Oikein hauska reissu kaiken kaikkiaan. Kävimme viellä vilkaisemassa Kanttorinmäkeä, josko vaikka Jästi olisi innostunut kiipeämään sinne, mutta ei hänkään ollut tarpeeksi hullu. Täytynee opetella oikeasti kiipeämään ja palata paikalle uudemman kerran. Viisi päivää ilman kätköjä, huomenna viimeistään on pakko päästä! Kuulemisiin!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti