Maskuun!

Voi hyvänen aika sentään millanen retki taas tehtiin. Jos on hankalaa löytää kätköjä valoisassa kartan, gepsin, navigaattorin, vihjeiden ja logien lukemisen kanssa, niin kannattaako silloin lähteä liikkeelle lukematta vihjetä, logeja, ottamatta karttaa tai navigaattoria mukaan, pelkät koordinaatit gepsissä? Pimeässä! Ei kannata. Joku niuhompi saattaisi kutsua touhuamme typeräksi, mutta minusta se oli eri lystiä!

Suuntana oli siis Masku. Siinä olikin sitten kaikki esitiedot. Ajeltiin Maskuun ja katsottiin koska gepsi alkaa ilmoitella läheisistä kätköistä. Ensimmäinen vastaan tullut taisi olla 0km: Masku. Tyrkättiin auto läheisen huoltoaseman pihaan ja henkeämme uhaten syöksyttiin tien yli kävellen. Nollapiste osoitti jonnekin keskelle tietä, joten pyörittiin aikamme tien sivussa. Pihalla, puskissa, tolpissa ja kaikissa mahdollisissa, missä nyt ikinä voisi olla mitään jemmassa. Ei löytynyt, ei. Liikennettä oli ihan tuhottoman paljon, eikä tehnyt mieli tehdä surman syöksyjä liikenteen sekaan.

Jes, sitten seuraavalla kätkölle intoa puhkuen. Auto käyntiin ja ajelulle. Gepsi ilahdutti meitä seuraavaksi kätköllä Maskun linnavuori. Ei mitään käryä mihin oltiin menossa, joten ajeltiin tovi ympäriinsä ja löydettiin tie, tai ainakin sen tapainen, joka johti keskelle metsää. Kuka nyt ei haluaisi ajaa pilkkopimeällä keskelle metsään, ilman taskulamppua!? Pick me, pick me, pick me! Sinne siis. Paikan päältä löytyi kieltomerkki autoille (kai?) ja pelottavan näköinen vesitorni. Hilpastiin mäen päälle ja alettiin pyöriä ympyrää. Tässä kohtaa kyllä loppui usko gepsiin, eikä päästy 30 metriä lähemmäs. Sen verti tutisi puntit, että päätettiin lähteä ostamaan nippu otsalamppuja ja taskareita.

Tarjoustalo osoittautui oivaksi paikaksi ja ehdittiin sinne juuri ennen sulkemista. Muistin laittaa lotonkin! Huomenna ollaan miljonäärejä. Kaupan pihasta lähin kätkö oli sitten Kankaisten golfpuisto. Tämä ei itse asiassa tainnut olla ollenkaan huono kätkö etsiä pimeässä. Uuden uutukaiset lamput otsalla paineltiin suoraan kätkölle. Purkki löytyi helposti ilmeisen selvästä jemmasta.

Lähestyminen tuolle kätkölle oli yhtä juhlaa. Outila ajoi ja minä kartturoin gepsillä.

Tilkkuliini: Okei, nyt on enää 100 metrii.

Outila: Hienoa.

Tilkkuliini: 90, 80, 70, 60, 50, 40, 30, kakskyt, kymmenennolla! Ohi mentiin!

*Tytöt nauravat ja ajavat puolikilometriä harhaan ja ainakin kahden kääntöpaikan ohi*

Ei muuten kuulosta enää yhtään hauskalta näin "paperilla" :D Mutta jos ette usko, niin tervetuloa mukaan joku kerta!

Joo, sitten kätkölle x, jota en nyt muista, koska gepsi yritti huijata meitä. Oivallettiin pian olevamme väärällä tiellä, joten päätettiin kääntyä takaisin. Kääntöpaikka olikin jo entuudestaan tuttu. Odottelimme gepsin järkevöityvän ja lähdimme seuraavaksi kätkölle Vanha sähköasema. Voi kuinka ihastuttavan pelottava paikka pimeällä! Ilman mitään avustavaa ohjetta tehtävä oli toivoton! Hyvä, ettei syöksytty heti alkajaisiksi pää edellä 20 metrin pudotus. On muuten todella ärsyttävää, kun ei hahmota ympäristöstään kuin halkaisijaltaan noin metrin kokoisen alueen. Pengoin kaikki mahdolliset pusikot ja puut ja sen sellaiset, mutta eihän se gepsi löytänyt edes nollapistettä. Himaan tultuani tsekkasin kartan ja nyt ymmärrän miksi. Mehän oltiin kymmeniä metrejä väärässä paikassa! Jos olisi edes lukenut, että alueella saa käppäillä vapaasti, niin olisi ehkä uskallettu etsiä oikeasta paikasta. Noh, kätköilijän arki on kai tätä.

Viides kätkö oli Rosarium, joka on melko lähellä sähköasemaa. Pelottavien ihmekätköpaikkojen jälkeen tämä tuntui suorastaan järkevältä idealta. Auto parkkiin ja tallustelemaan oletettavasti kauniiseen miljööseen. Vai miljööhön. Gepsi näytti aluksi aivan selvästi erästä rakennusta, jonka sitten pengoimme läpikotaisin. Ei ollut siellä. Pengoimme viereisen rakennuksen, ei ollut siellä. Pengottiin viereinen puska, ei ollut siellä. Outila lähti tepastelemaan gepsin kanssa ja löysi uuden nollapisteen noin 20 metrin päästä. Mikäköhän sitä gepsiä tänään vaivasi. Näytti ihan mitä sattui. Ehkä sillä oli se aika kuusta. No ei sitä kätköä kuitenkaan löytynyt edes sieltä uudesta nollapisteestä. Tarkastin kotiin päästyäni myös tämän kätkön kartasta ja luin vihjeen. Kyllä me lopulta oikeasta paikasta etsimme, mutta mielestäni kyseisessä kohdassa ei edes ole vihjeen mukaista ominaisuutta. No, ei tässä tarvitse mikään arkkitehti kuitenkaan olla tajutakseen, että me ei vaan osata! Tässä kohtaa päätettiin, että ehkä on parempi nyt vaan lähteä himaan ennen kun saadaan sekä securitas, että poliisi paikan päälle.

Pimeässä kätköily on kaikesta huolimatta hauskaa puuhaa. Kuvittelin aiemmin pelkääväni tuollaisia paikkoja, mutta kyllä niistä selviää, kun on vaan tarpeeksi hyvä syy. Yksin sinne en kyllä menisi. Myönnän, että pelottavia ne olivat vieläkin, mutta kun on tarpeeksi addikti, niin kyllä sitä nyt aina yhden pelon voittaa!

Hyvä reissu 1 Found it, 4 DNF!