Nauvosta jatketaan

Maittavan ruokailutuokion jälkeen jatkettin Nauvon kirkolle. Ei ollutkaan mikä helppo nakki.

Nagu - Kyrkbacken

Minulla ei ollut hajuakaan, missä päin kätkö on, joten seurasin kiltisti kartanlukija HupPuhia ja gepsinkäyttäjä Outilaa. Paineltiin metsään keskeltä ei mitään ja alettiin ihmetellä, kun gepsi ei sano mitään järkevää. Jossakin vaiheessa gepsi sai päähänsä, että kätkölle on 20 metriä johonkin suuntaan, olimme me sitten missä tahansa. Piti luoda uusia strategia, koska ensimmäinen ei selvästikään toiminut.

Poistuimme metsästä tielle ja yritimme päätellä välillä kartasta jotakin järkevää. Sekään ei jostain syystä oikein onnistunut. Huomasin luontopolun merkin ja polun alkupään. Nappasin gepsin ja lähden summanmutikassa painelemaan polkua ihan mutulla. Yllättäen nollapiste pamahtikin pian ruudulle. Huikkasin muutkin etsimään ja lopulta HupPuh sai kätkön ongittua käsiinsä. Työvoitto! Kiva, että välillä tuli haastavampikin kätkö.

Nagu - Gästhamn

Kirkolta kävelimme Nauvon vierasvenesatamaan. Näky oli aivan sanoinkuvaamattoman kaunis. Yritän sitä kuitenkin jotenkin kuvailla. Rannassa oli iloisen värisiä valoja ja meri oli aivan peinityyni. Kauempaa näki, kuinka usva nousi meren pinnalle. Tunnelma oli seesteinen ja mitään ääniä ei kuulunut. Tuli joulu mieleen.

Aikamme ihasteltuamme lähdimme etsimään kätköä. Ja olipas se sitten hankala. Ei olisi pitänyt lukea vihjettä, olisi voinut olla helpompaa ilman. Etsittiin ja bengottiin vaikka kuinka ja homma vaikutti jo täysin epätoivoiselta. Oltiin jo päättelevinämme, että kätkö on pudonnut mereen. Etsimisen tuoksinnassa sekä HupPuh, että Outila kävelivät mereen. Ja minä sain kunnon naurut :D Lopulta kätkö kuitenkin löytyi! HupPuh oli vaihtanut etsintästrategiaa ja kaivoi minimaalisen kätkön käsiinsä. Pienin purkki, mitä olen nähnyt. Tästä kätköstä tuli todella hyvälle mielelle.

Kello alkoi olla jo sen verran paljon, että oli aika keksiä mihin menemme yöksi. Päädyimme lopulta kätkön Kasberget tuntumaan. Muistimme, että aiemmin siellä käytyämme, olimme nähneet maastoa, mihin teltan voisi laittaa pystyyn. Hilpasimme puomitetun tien alkuun ja väsyneinä emme jaksaneet pohtia asiaa sen enempää, vaan lykkäsimme teltan pystyyn keskelle tietä :D Hieno! Pajautimme vielä trangian porisemaan ja nautimme minttukaakaot.

Sitten alkoikin levoton yö. Teltassa tulee aina pissahätä juuri silloin, kun on nukahtamassa. Eikun pihalle. Sitten tulikin seuraavaksi kylmä. Kun kylmyydestä pääsi eroon, tuli mieleen kaikki kauhutarinat ja muut urbaabilegendat. Joskus kello kahden jälkeen yöllä viimein alkoi uni maittaa. Ja kello kuuden jälkeen olin varmasti ensimmäistä kertaa elämässäni iloinen aamun aikaisuudesta. "Jes! Kello on jo kuusi! Nyt saa jo nousta ylös!" Aamu oli ihana ja oli mukava herätä. Keräsimme kimpsut ja kampsut kasaan ja painelimme aamun ensimmäiselle kätkölle.