Auringonnousuun

Nagu - Parola

Ensimmäinen kätkö yöllisten päikkäreiden jälkeen oli jälleen kerran yhden Nauvon vaellusreitin varrella. Polun alussa oli yllättäen mäkihyppy-hyppyri. Hassuun paikkaan on sellainenkin nakattu. Lähdimme kiipustamaan mäkeä ylös (ei sitä hyppyriä, vaan viereistä kalliota :D) hassut hatut yhä päässämme. Päästyämme mäen päälle aurinko nousi juuri kauniisti puiden takaa. Kävelimme lähemmäs kätkö ja maisemat oliva upeat. Aamuaurinko valaisi kallion aivan upeasti ja minä jäin vain ihastelemaan maisemaan, kun HupPuh ja Outila etsivät kätköä. Outilalla olikin paras strategia ja hän kaivoi kätkön esiin.

Tuli muuten mieleen, etten ole tainnut missään mainita, että loggailimme kätköjä tällä reissulla nimellä Team Hutila. Tai niin sen oli tarkoitus olla, mutta jollain kätköllä saattaa lukea jotain muutakin. Raivostuttavaa kirjottavaa Tilkkuliini, HupPuh ja Outila. Joten oikaisimme hieman.

Kätköpaikalla suoritettiin myös hieno seremonia. Outila ja HupPuh lauloivat sen, minkä Teddykarhujen metsäretkestä osasivat (joka muuten ei ole paljon) ja hienon puheen jälkeen minulle lahjoitettiin tulukset lahjaksi hienosta kätköilijän uran aloituksesta. Thanks guys!

Tämän kätkön jälkeen nälkä alkoi jo haitata näköä, joten hurautimme Nauvon vierasvenesataman uimarannalle evästelemään. Keitimme puuroa (pastaa) ja joimme teetä (energiajuomaa), jälkkäriksi kunnon hedelmiä (muffinsseja). Aurinko paistoi aivan siniseltä taivaalta ja meri oli edelleen lähes tyyni.

Aivan upea aamu!