Jatketaanpas tarinointia Bratislavasta. Bratislava on siitä jännä mesta, että saapuessaan junalla kaupunkiin joutuu ensin matkaamaan slummien läpi ja päätyy lopulta rautatieasemalle, jossa "poliisit" käy heti sakottamaan ja kaikki narkkarit makoilevat pisin aseman käytäviä. Jos on kuitenkin oikein reipas ja selviytyy pois asemalta (suosittelen ratikkaa), niin on jo parin minuutin päästä rauhallisessa ja romanttisessa vanhassa kaupungissa. Varsinkin öinen Bratislava oli ehkä romanttisinta, mitä olen pitkään aikaan nähty. Pariskuntia halailemassa aidoilla, kauniita pieniä kujia hämyisessä valaistuksessa ja allekirjoittanut matkalla ilman avecia! Piru vieköön. No, mennäänpä taas asiaan.
Zuckermandel
Olimme luokkatovereideni kanssa kävelemässä illalliselta kohti strippiluolaa (kyllä, ihan oikeasti), kun sain osan tovereistani houkuteltua kävelemään yhden kätkön kautta. Pääsimme noin 40 metrin päähän kätköstä, kun mokomat totesivat "Joo ja tuonne minä en tule, etkä muuten mene sinäkään!". Hmph. No ehkä se näytti vähän pelottavalta pimeässä.
Majoituimme aivan tämän kätkön viereen Botel Marinaan, joka on jokilaiva ja josta löytyy myös se yllämainittu strippiluola. Jouduin siis odottelemaan aamun valkenemista ennen kuin pääsin suihkasemaan lähemmäs kätköä. Gepsi vei minut aivan kohdalle ja kätkö pilkisti silmään parin metrin päästä. Pikainen vilkaisu ympärilleen ja vielä pikaisempi loggaus. Jeiiii! Ensimmäinen (ja viimeinen) kätkö Slovakiasta!
Eikä se paikka todellakaan ollut niin pelottava, kuin miltä se yöllä näytti. Kätkö on vanhalla, kauniilla kujalla, mutta yöllä pikaisesti arvioituna gepsin nuoli näytti kohti viereistä autiotaloa.
1 kommenttia:
Entäs Budapest??? / VHI :)
Lähetä kommentti