Joulukätkösessiot

Tip tap tip tap... Vaikka vihaa jouluruokaa, niin miten voi olla koko ajan maha täynnä? Oli jo aikakin lähteä suurta masua sulattelemaan.

Ennen joulua tempastiin HupPuhin kanssa pieni retki Kaarinan Kuusistoon. 4 tuntia ja 7 kätköä. Allekirjoittanut oli sen verran jäässä (pään sisältään), että löysi näistä itse vain yhden, loput ehti HupPuh kaivaa kolostaan ekaksi.

Kuusiston kirkko

Emme HupPuhin kanssa omista kumpikaan printteriä, joten liikkeellä oltiin ilman karttaa. Gepsi onneksi löytyy kuitenkin. Olin enikeis katsonut kotosalla karttaa etukäteen ja tehnyt muistiinpanot, että kätkö on jossakin muistomerkin hollillla. Jeah right. Alta voitte havannoida, kuinka hyvin minä tunnen karttamerkit.


HupPuh oli kätköillä tällä reissulla ihan uskomattoman nopea ja kaivoi tämänkin esiin alta aikayksikön.

Juurvalli

Tältä kätköltä oli kyllä upeat maisemat! Juuri tällaisten paikkojen takia minä pidän metsäkätköistä enemmän kuin vilkkaista city-kätköistä. Kunhan ne ei ole metsämikroja :P

Kätkön lähistöllä on jyrkkä kallion reuna. Ja totta kai näköala houkutteli oitis reunalle keikkumaan. Lievästä korkeanpaikankammosta kärsivänä pistin kalliolle maaten ja ihailin maisemaa, kun sillä välin jo HupPuh huutaa pusikosta: Löytyi! On se vaan nopsa flikka.

Jeps. Kuusiston keikauksen jälkeen seuraavan kerran kätköille päästiin vasta joulupäivänä. Toki tässä on tullut käytyä omilla kätköillä tarkastelemassa välillä. Vähänkö ollaan oltu Outilan kanssa iloisia, että väki on tykännyt niistä. Niin, että kiitosta vaan kävijöille :D Mutta sitten niihin joulupäivän kätköihin. Tällä kertaa suunnattiin nokka kohti Raisiota.

Ankat vaihtoon!

Kas, kas! Revanssi! Täytyy kyllä sanoa, että olin etukäteen asennoitunut jo siten, että ei tätä taaskaan löydy. Mukana oli kuitenkin koko sisarusparvi eli kätköillä vierailin kera Nuunan ja Jarnojiin. Nuuna hihkui kätkölle mennessä: Ei saa olla tuollaista asennetta! Selvä, olen sitten hiljaa :D

Jarnojii ohjasi meidät gepsillä paikalle ja paikka oli edelleen se sama, kuin viikko sitten. En oikeastaan osannut enää etsiä mistään, kun katsottiin viimeksi niin tarkasti Outilan kanssa. Noin vartin verran oltiin pyöritty paikalla ja itse olin jo luovuttanut, kun Jarnojii hoksasi jemman. No olipas ovela! Ärsyttävän läheltä olin itse jo katsonut, lähes koskenut kätköön. Oikein hyvä kätkö.

Katteluksen näkötorni

Kas, kas! Toinen revanssi! Tällä kätköllä oltiin käymässä joskus elokuun loppu puolella, kun kätköilijän uraa oli takana reilu kuukausi. Silloin pisti ärsyttämään ihan vimmatusti, kun kätkö ei löytynyt. Nyt pelmahdettiin paikalle kartan sijaan gepsin kanssa, ja hupsista keikkaa! Löytyi saman tien! Eihän se niin vaikea sitten ollutkaan. Pikkasen kyllä pistää miettimään, että kuinka oikeassa ne kartat mahtaa oikeasti olla.

Vesimittari

Ja sitten se reissun pakollinen DNF. Miten voi olla näin vaikea kätkö! Difficultyksi on onneksi luokiteltu 3,5 tähteä, joten kätkön kuuluukin olla vaikea. Mutta että näin vaikea! Ai kauhia, kun vieläkin mietityttää, missä se olisi voinut olla. Oikeasti, etsittiin kolmistaan kätköä 1,5 tuntia. Toisin sanoen käytimme 4,5 työtuntia etsintöihin. Siinä ajassa ehtii muuten penkoa melkoisen monta piiloa.

Loggauksista voi päätellä, että kätkö olisi näkyvissä, mutta sitä on vaikea tunnistaa. Saatan tietysti olla täysin hakoteillä. Gepsi näyttää paikalla aivan eri paikkaan kuin kansalaisen karttapaikka. Kumpi lienee enemmän oikeassa. Katteluksen näkötornista jotenkin viisastuneena päättelisin, että gepsi. Tänne täytyy ehdottomasti palata vielä uudestaan. Oikein ajatuksen kanssa.

No niin, siinä siis pieni otos lähiajan kätköilyistä. Huomenna ajattelin napata siskon Peppi-koiran mukaan ja lähteä Uuteenkaupunkiin päin. Saa nähdä miten meidän käy. Muutama kuva vielä!