Oi, voi, voi, voi! Kirjoittelin tuossa äsken pitkät tovit viimeisen kolmen päivän kätköilystä. Blogger ystävällisesti tuhosi kirjoitukseni, ennen kuin ehdin sitä julkaista. Lausuin muutaman kirosanan ja kirjoitin vihamielisen postauksen heti perään. Noh, siinä välissä netti olikin jo heittänyt minut pihalle! Minä niin pidän tietokoneista. Mutta ei puhuta nyt siitä, vaan KÄTKÖISTÄ! Kauhukseni huomasin, että on jäänyt kirjoittelematta lähiaikoina. Asiaan!

Helsinkiin mars!

Kerättiin porukka kasaan, eli minä ja HupPuh :D Aloitettiin kätköilyretki seikkailemalla ensin julkisilla kulkuneuvoilla edes takaisin, ennen kuin löytyi lähtöpiste.

Bridge of Sturenkatu

Ensimmäinen kätkö oli siis Bridge of Sturenkatu . HupPuh hyppäsi alas ja penkoi kaikki maailman pusikot, jotka olivat peittyneet lehtikasojen alle. Minä huutelin iloisena neuvoa ylhäältä ja lopulta piti valaa HupPuhiin hieman uskoa, että tarkastaisi yhden paikan vielä kerran. Ja sieltä se löytyi! Hyvä HupPuh! Hyvin pengottu :D

Työläisäiti

Seuraavaksi köpöteltiin kätkölle Työläisäiti. Melkoisen helppoja muuten nämä Helsingin kätköt. Tai siis niitä on helppo lähestyä. Tällä paikalla oli muuten paljon pikku koloja, mihin micro olisi voinut mahtua, mutta nokkelina löysimme oikean vikkelään. HupPuh ei ollut nähnyt vielä tällaista microa, opettavainen reissu siis.

QUEEN – geocaching tribute

Kolmas kätkö QUEEN - geocaching tribute oli vain vähän matkan päässä Työläisäidistä. Ihmeteltiin kotosalla, että mitä ne sellaiset vihjeen mukaiset jutut oikein ovat, mutta paikan päällä se sitten selvisi. Laitan myöhemmin kuvia niistä. Kätköpaikka oli melko selvä, mutta purkki ei millään ensin osunut silmään. HupPuh jäi ihmettelemään paikan päälle ja minä menin katsomaan toiselta puolen, jos kätkö näkyisi sinne. Ja näkyihän se! Sitten sellainen ”Oikeelle! Viel 10 senttii! Toiset 10 senttii! EI siihen suuntaan!”- keskustelu ja kätkö oli kohta kädessä. Hauska paikka.

Talvis

Tästä kätköstä HupPuh piti erityisen paljon :P Kyseessä siis Talvis, joka oli ensimmäinen neljän tähden terrain, jota haemme. Juuri kun saavuimme paikan päälle, selän takaa kuului ”Taidatte olla geokätköilijöitä!” Paikallinen kätköilijäseurue oli kävelyllä ja kouluttamassa uutta geokoiraa. Edellinen perheen koira oli menehtynyt surullisesti :( Tämä pentu oli oikein vilkas ja siitä tulee isona varmasti hieno Geokoira!

Ahdistelimme joukolla HupPuhia niin kauan, että hän suostui lähteä kipuamaan kätkölle. Kätkö onneksi näkyi maahan asti, niin ei tarvinnut summan mutikassa lähteä kiipeämään. Urheasti se sinne kiipesi ja puolivälissä kätköilijäseurue hihkui vieressä ”Ai niin! Siellä ei muuten ole kynää!”. Thänks. No, minä kohmelona yritin ensin heittää sellaisen ylös, mutta eihän siitä mitään tullut. Koiran omistaja onneksi tarjosi apuaan, ja kynä oli hetkessä oikeassa paikassa. Ai niin, seurueesta oli muutakin apua. Toisen herran kanssa ensin puntattiin HupPuh lähtöasemiin. Olisi voinut Tilkkuliini olla ihmeissään, jollei näitä apuvoimia olisi sattumalta saapunut paikalle.

Enikeis, hienosti se sinne kiipesi ja sai kynällä vielä logattuakin paperin. Minun osuuteni tällä kätköllä nyt oli vain johdattaa meidät oikealle paikalle. Ja kannustaa oikein kovasti! Helsinkiin voidaan mennä toistekin. Helppoa ja mukavaa tuo kätköily siellä. Ja kätköjä todella riittää pidemmäksi aikaa.

Mutta nyt minä olen Nokialla! Oikeesti! Saavuin lyhintä mahdollista reittiä, eli Porvoon ja Mikkelin kautta :P Älkää edes kysykö. Mutta siitä myöhemmin!