Lauantaina pakattiin kimpsut ja kampsut, noudettiin uusi kätköilijä HupPuh ja käännettiin geoauton nokka kohti Hirvensaloa. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen ja luvassa oli kauniita näkymiä Hirvensalon kallioilta. No, ketään tuskinpa kauheasti yllättää, että reissu nyt ei mennyt ihan niin kuin ajattelimme.
Näe Turku! See Turku!
Olimme valkanneet kuusi kätköä, joista ensimmäiseksi suuntasimme kohti Näe Turku! See Turku! -kätköä. Kyseessä on siis Hirvensalon laskettelukeskus, joka parhaina päivinään veti varmasti paljonkin jengiä puoleensa. Itse muistan saaneni ensimmäisen kosketuksen lumilautailuun juuri täältä. Enkä siis tarkoita nyt mitään pikkupoikaa kalauttamassa lautaansa päähäni, vaan ihan oikeasti harrastuksen kokeilemista. Ei sillä, kyllä se lauta varmaan päähänkin kalahti... Takaisin asiaan. Huristelimme keskuksen parkkipaikalle enempiä miettimättä, kunnes hoksasimme, että mäessä ajellaan vielä mäkiautoilla. Emme arvanneet lähteä kiipustamaan keskeltä mäkeä, joten etsimme tovin oikeaa tietä, joka johdattaisi meidät mäen taaksen. Noin vartin kuluttua se löytyikin, kun seurueemme yhdisti kartturointitaitonsa. Auto parkkiin varmasti laittomaan paikkaan ja eikun kiipustamaan mäkeä ylös. Kätköpaikka oli helppo ja purkki olikin kädessämme parisen minuuttia myöhemmin. Maisemat olivat tällä kätköllä kyllä kauniit. Mielestään piti vain sulkea rautahirvitysten kolina selkänsä takana. No, jokainen arvioikoon itse.
Yllä siis rautahirvitys, joka jollain lailla liittyy hissien ylös- ja alasmenoon. Kyllä, tiedän tekniikasta todella paljon.
Ja tässä taasen sitä kauniimpaa maisemaa. Ei meinannut kuvista tulla oikein mitään, kun puoli Turkua oli ihan varjossa!
Kaislikossa suhisee 2
Suoritan tässä samalla jonkin näköistä tuotekehitystä blogini suhteen, älkää antako sen häiritä. No niin siis, toinen kätkö reissulla oli Kaislikossa suhisee 2. Kaislikossa suhisi kyllä joo, mutta ei se paljon auttanut. Kätkö sijaitsee Natura 2000-hankkeen alueella, joten liikkumista on rajoitettu tarkasti. Kätkö on oikeastaan keskellä kaislikkoa, mutta sinne pääsee pitkospuita pitkin. Kartasta katsottuna epäilimme ensin, että pitkospuiltakin pitää vielä poiketa mereen rämpimään, mutta kartassapa ei vain näy pientä tölliä, jota käytetään ilmeisesti linttujen tarkkailuun.
Etsimme jotakuinkin kaikki vihjeen mukaiset paikat 20 metrin säteeltä, jos nyt sanaa säde voi käyttää, kun kyseessä on suoraviivainen linja, eikä hyödyksi käytetään nimeksikään ulkonevaa kaarta. Mutta ei löytynyt! Harmittavainen juttu. Kotona luettiin loggauksia tarkemmin ja kävi ilmi, että paikka on jästitty melko useasti. En tiedä, oliko nyttenkin käynyt niin, mutta oli miten oli, niin me emme sitä löytäneet. Ihastuin (tietenkin!) paikkaan melkoisesti, joten yritämme myöhemmin uudelleen.
Lintujen kurkistelu luukku.
Okei, käsi ylös kaikki ne, joiden mielestä kuvien lisääminen tänne bloggeriin on perseestä? \o/ Mietin jo erillistä kuva-albumia, koska kuvia ei yksinkertaisesti saa tänne siten kuin ne haluaisi. Jep, jatkan reissusta myöhemmin!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti