Vaeltelu jatkuu

Hyvää iltaa rakkaat lukijani! Tai eihän nyt välttämättä ole ilta. Sehän on aivan kiinni sinusta, että koska tätä blogia lueskelet. Otetaanpa siis uusiksi: Hyvää huomenta, päivää, iltaa tai yötä rakkaat lukijani! Tänään jatkuu tarina eilisestä Lakjärven vaelluksesta.

Pääsimme eilen viidenteen kätköön, joten seuraavaksi siis kuudes kätkö, nimeltään Takaniitunvuori. Nimestään poiketen, tämä ei kuitenkaan vaatinut erityistä kiipeämistä. Kätkölle päästäkseen tosin piti käyttää vähän lihasvoimaa ja näppäryyttä. Nuuna tämän kätkön sitten löysi, kun minä olin jo mukamas kurkannut koloon. Mutta enpä vaan löytänyt. Todella hyvä jemma.

Vuoren huippu

Seitsemäs kätkö Lakjärven vaelluksella oli Pukkipalo. Nyt en taaskaan yhtään muista, mistä kätkö oli saanut nimensä. Tässä kohtaa porukkamme jakaantui sillä tavalla, että Outila, Nuuna ja allekirjoittanut lähtivät toiseen suuntaan umpimettään ja Jästi-Siskonmies lähti umpimettään toiseen suuntaan. Meidän suunnasta löytyi pian polku ja jäimme pelonsekaisin tuntein miettimään, mahdammeko enää ikinä nähdä Jästiä. Ja kuinkas kävikään? Jästi oli seuraavalla kätköllä ennen meitä, oli jo löytänyt kätkön ja antoi meidän vielä etsiä sen. Voisin väittää, että melko helppo kätkö tämä siis.

Näin se matka taittuu

Kahdeksas kätkö oli saanut nimekseen Huhtasaari. Tätä on moni muukin ihmetellyt, enkä nyt osaa äkkiseltään vastata, että millä perusteella se on saari. Joku viisaampi ehkä osaa kertoa minulle? Tämä oli edellisen helpon kätkön jälkeen hauska piristys. Tungettiin kaikki itsemme risukon läpi mettään ja pyörittiin siellä napamme ympäri, kunnes kätkö löytyi. Todella tarkasti muuten näytti taas gepsi. Jästi bongasi ekana myös tämän kätkön.

Kätkö kuvassa oikealla. Hehheh :D

Yhdeksännellä kätköllä oli vihdoin aika syödä eväät! Kätkön nimi on Lakjärvi eli vaellusreitin pääkohde. Kätköltä ei näe järvelle, mutta kätkön lähellä on nuotiopaikat ja laavut. Kätkö löytyi helposti, koska ympäristö oli todella tallaantunutta näiltä kohdin. Nuotiolla olikin jo tuli ja siellä joku nuoripari oli juuri leiriytymässä yöksi. Paistimme makkarat ja juttelimme tovin nuorenparin kanssa. Kovin vaikuttivat väsyneiltä reissaajilta, joten jätimme heidät pian rauhaan.

Järvimaisemaa

Kymmenes ja viimeinen kätkö oli Paltanvuori. Tämä tuotti meille ehkä suurimpia vaikeuksia. Gepsi ei löytänyt ensin millään nollapistettä vaan juoksutti ympäri kalliota. Kartan perusteella etsimme siis ensiksi, kunnes gepsi lopulta suostui tulemaan jonkin näköiseen lopputulokseen. Tuloskin sitten lopulta vaihtui vielä moneen kertaan, joten ihan sai pelkän geosilmän avulla etsiä tämän. Nuuna paineli jo jossain noukkimassa kanttarelleja, kun me vielä epätoivossamme pyörimme ympäriinsä. Lopulta piti vain laajentaa etsintää kauemmaksi sekä gepsin nollapisteestä, että kartan näyttämästä kohdasta. Ja kyllä se sitten muutaman minuutin päästä auttoikin. Kätkö lopulta löytyi, kun osasi katsoa paikkaa vähän väärästä suunnasta. Huhhuh!

Väsynyt ja hirvikärpästen syömä kätköilijä

Viimeiseltä kätköltä oli matkaa parkkikselle vielä toista kilometriä, mutta sinne pääsi jo melkein tietä pitkin. Tällä määritelmällä viittaan siis tiehen, jonka joku muu saattaisi luokitella metsäpoluksi. Mutta jos on ollut Nuunan ja maasturin kyydissä, niin luokittelee tämän tieksi. Näin loppumetreillä alkoi vielä sataa tihuttaa. Juosten autolle ja äkkiä kotiin nukkumaan! (Lue: Hakemaan vielä pari kätköä Outilalle.)