Kun vaan etsii oikeista paikoista! :D
Tänään oltiin sitten Kustavin suunnalla retkeilemässä. Katsottiin kotona viisi kätköä valmiiksi ja eikun matkaan. Ensin piti toki käydä ostamassa eväät: suklaata, salmiakkia, keksejä, limsaa ja energiajuomaa. Avot!
Ensimmäinen kätkö oli Boris ja Maris Vuosnaisissa. Ihana meri-ilma puhalsi suoraan kasvoihin ja kätkö oli helposti löydettävissä. Mikäs sen parempaa? No tietenkin se, että paikan päältä sai vielä suht edullisesti pöperöä nälkäiseen vatsaan! (Ei, niistä eväistä ei mennyt nälkä.)
Toisen kätkön piti olla Welcome to Kaurissalo, mutta unohdimme mennä sinne! Kyllä, me todella unohdimme, että olemme menossa kätköilemään. Kartturi, joka toimi samalla kuskina (hassua, eikö vain?), sanoi vielä Pleikilän risteyksen kohdalla "Eikös tuollakin ole joku kätkö?" ja jatkoi iloisesti matkaa risteyksen ohi. Minä onneton menin siihen vielä tokaisemaan "Emmä vaan tiiä". Jep, siihen on syy, miksi me emme niitä kätköjä oikein löydä..
No, ei hätä mitään. Mentiin Kustavin Savipajaan munkkikahville. Rakas kätköilijäystäväni oli aivan hämillään, kun sanoin, että mennäänkö ensin katsomaan se kätkö vai ne munkit. "Ai onko täälläkin kätkö?" -tyylinen vastaus sai minutkin hieman hämilleen. Asiaa kun selviteltiin, niin kävi ilmi, että olen sanonut letterboxin olevan sellainen partiolaisten oma juttu. Taisin unohtaa mainita, että kyllä siinä on ihan tavallinen kätkö samassa.
No, naposteltiin munkit (minun oli raaka!) ja lähdettiin etsimään. Käytiin rupattelemassa ensin Hopeapajan sepän kanssa, joka oli kutomassa! Villalankaa! Seppä... No, enikeis. Paineltiin pajasta pihalle suoraan kivikoille. Ensin oli tehtävä pakollinen pyöriminen ympäriinsä ennen kuin kätkö löytyi. Siinä sitten tuli jo seppäkin hetkeksi ihmettelemään, mutta jatkoi kohta matkaansa. Varsin kiva kätkö (varsinkin, kun se kerran löytyi).
Kolmas (yhdessä harkittu) kätkö oli sitten Jeremian luolat. Menen näköjään täysin epäloogisessa järjestyksessä, mutta ei se haittaa. Minua ainakaan! Aivan valloittavan ihana paikka, johon saimme kulumaan tunnin verran aikaa. Mutta kätköä ei löytynyt. Jäi harmittamaan aika vietävästi, kiipeiltiin jo ihan henkemme kaupalla siellä kalliolla. Mutta ei se mitään, sen verran kiva paikka, että menen sinne mielellään vielä uudestaan.
Neljäs kätkö oli Lokalahden kirkko, jossa kävimme jo kerran aiemmin katsomassa. Nyt kävi parempi tuuri ja kaveri löysi lopulta kätkön. Olimme jo ensimmäisellä yrittämällä katsoneet sieltä, mutta taisimme hieman hutiloida.
Viides ja retken viimeinen kätkö oli Liisankivi. Jotenkin mielenkiintoinen tarina siinäkin paikassa. Kyllä historia on kummallista. Tämänkin kätkön kaveri löysi ennen kuin ehdin tupakkaa polttaa loppuun. Suorastaan rentouttava kätkö keskellä ei mitään, mutta penkit ja kaikki.
Tahdon löytää lisää!
Tänään oltiin sitten Kustavin suunnalla retkeilemässä. Katsottiin kotona viisi kätköä valmiiksi ja eikun matkaan. Ensin piti toki käydä ostamassa eväät: suklaata, salmiakkia, keksejä, limsaa ja energiajuomaa. Avot!
Ensimmäinen kätkö oli Boris ja Maris Vuosnaisissa. Ihana meri-ilma puhalsi suoraan kasvoihin ja kätkö oli helposti löydettävissä. Mikäs sen parempaa? No tietenkin se, että paikan päältä sai vielä suht edullisesti pöperöä nälkäiseen vatsaan! (Ei, niistä eväistä ei mennyt nälkä.)
Toisen kätkön piti olla Welcome to Kaurissalo, mutta unohdimme mennä sinne! Kyllä, me todella unohdimme, että olemme menossa kätköilemään. Kartturi, joka toimi samalla kuskina (hassua, eikö vain?), sanoi vielä Pleikilän risteyksen kohdalla "Eikös tuollakin ole joku kätkö?" ja jatkoi iloisesti matkaa risteyksen ohi. Minä onneton menin siihen vielä tokaisemaan "Emmä vaan tiiä". Jep, siihen on syy, miksi me emme niitä kätköjä oikein löydä..
No, ei hätä mitään. Mentiin Kustavin Savipajaan munkkikahville. Rakas kätköilijäystäväni oli aivan hämillään, kun sanoin, että mennäänkö ensin katsomaan se kätkö vai ne munkit. "Ai onko täälläkin kätkö?" -tyylinen vastaus sai minutkin hieman hämilleen. Asiaa kun selviteltiin, niin kävi ilmi, että olen sanonut letterboxin olevan sellainen partiolaisten oma juttu. Taisin unohtaa mainita, että kyllä siinä on ihan tavallinen kätkö samassa.
No, naposteltiin munkit (minun oli raaka!) ja lähdettiin etsimään. Käytiin rupattelemassa ensin Hopeapajan sepän kanssa, joka oli kutomassa! Villalankaa! Seppä... No, enikeis. Paineltiin pajasta pihalle suoraan kivikoille. Ensin oli tehtävä pakollinen pyöriminen ympäriinsä ennen kuin kätkö löytyi. Siinä sitten tuli jo seppäkin hetkeksi ihmettelemään, mutta jatkoi kohta matkaansa. Varsin kiva kätkö (varsinkin, kun se kerran löytyi).
Kolmas (yhdessä harkittu) kätkö oli sitten Jeremian luolat. Menen näköjään täysin epäloogisessa järjestyksessä, mutta ei se haittaa. Minua ainakaan! Aivan valloittavan ihana paikka, johon saimme kulumaan tunnin verran aikaa. Mutta kätköä ei löytynyt. Jäi harmittamaan aika vietävästi, kiipeiltiin jo ihan henkemme kaupalla siellä kalliolla. Mutta ei se mitään, sen verran kiva paikka, että menen sinne mielellään vielä uudestaan.
Neljäs kätkö oli Lokalahden kirkko, jossa kävimme jo kerran aiemmin katsomassa. Nyt kävi parempi tuuri ja kaveri löysi lopulta kätkön. Olimme jo ensimmäisellä yrittämällä katsoneet sieltä, mutta taisimme hieman hutiloida.
Viides ja retken viimeinen kätkö oli Liisankivi. Jotenkin mielenkiintoinen tarina siinäkin paikassa. Kyllä historia on kummallista. Tämänkin kätkön kaveri löysi ennen kuin ehdin tupakkaa polttaa loppuun. Suorastaan rentouttava kätkö keskellä ei mitään, mutta penkit ja kaikki.
Tahdon löytää lisää!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti