Vaeltelemaan

Tänään tämä konkkaronkka teki jotakin, mitä se ei ole tehnyt vuosiin, ellei jopa vuosikymmeniin. Tämä konkkaronkka lähti vaeltamaan! Varsinaiset vaeltelijat saattaisivat olla sitä mieltä, että tämä ei ollut vaellus, mutta minulle viisi tuntia metsässä rämpien on vaellus! Sitä paitsi, reitin nimi on Lakjärven vaellus. Sinne siis.

Lakjärven vaelluksen lähtöpiste on Nousiaisten puolella, mutta reitti kulkee usean kunnan puolella, vaikka se onkin suhteessa melko lyhyt. Reitistö osuu Kurjenrahkan kansallispuiston alueelle, joten siellä täytyy osata käyttäytyä. Ettäs tiiätte.

Vaelluksen reitille kuuluu 10 kätköä. Lähdimme tavoittelemaan niitä kaikkia. Remmissä oli mukana Nuuna, Outila sekä puolesta välistä tuli mukaan Jästi-Siskonmies.

Kaikkien kätköjen nimen etuliite on Lakjärven vaellus, joten en kirjoita sitä jokaiseen erikseen. Ensimmäisen jälkiliite oli kuitenkin Härmässuo. Kätkö on aivan parkkialueen vieressä ja siitä on oikein hyvä aloittaa ja virittäytyä tunnelmaan. Meillä oli tällä kertaa apuvälineinä sekä kartta että isän vanha GPS. Reitin aikana tehtiin tiukkaa vertailua näiden kahden välillä. Tuloksen voitte lukea myöhemmin rivien välistä.

Laitettiin gepsi päälle jo ennen parkkikselle saapumista, mutta se ei millään ottanut löytääkseen itseään maailmankartalle. Oli siis pärjättävä aluksi ilman. Etsittiin kartan perusteella joka puolelta eikä ollut löytyä millään. Alkoi jo melkein masentaa, kun heti ensimmäinen rasti oli näin vaikea. "Pienen" etsiskelyn jälkeen se kuitenkin löytyi, olimme hakeneet hieman väärältä tasolta. Ja heti löydön jälkeen gepsikin heräsi. Mokoma nukkui, kun olisin tarvinnut sitä!

Etsi kuvasta kätköilijä.

Outila pisti ensimmäisen oman TB:nsä matkaan. Hänen nimensä on Fox in Socks ja hän haluaa skotlantiin.

Toinen kätkö oli saanut nimen Rataskallio. En osaa sanoa, mistä paikka on saanut nimensä, mutta kyllä se kalliolla oli. Gepsi ohjasi noin metrin päähän kätköstä. Paikka oli melko aukea, joten satelliititkin olivat suotuisat. Tässä vaiheessa olimme huomaavinamme, että kartan mittakaava oli jotakin aivan muuta kuin todellista. Kätkö löytyi tosi nopsaan.

Kätköllä.

Kolmannen jemman nimi oli Huhtaniitunmäki. Taisi olla muistaakseni Nousiaisten korkein kohta.

Täällä kohtaa kartta johdatti jo niin metsään, että huh huh. Kerron myöhemmin miksi. Gepsikään ei ihan päässyt kohdille. Näytti noin kymmenisen metriä pieleen. Outila ja Nuuna sitkeästi hakivat kuitenkin kartan mukaisesta paikasta ja minä pengoin toisaalla. Ja sieltä se kätkö sitten löytyikin. Aika mukava paikka itse asiassa.

Iloinen kätköilijä. Niin ja muuten se kartta. Se oli Outilalla väärin päin kädessä...

Neljännen kätkön nimi oli Pukkipalonsuo. Tällä kertaa kartta jätti noin 50 metrin päähän kätköstä. Gepsi sen sijaan vei aivan kohdalle. (Puolustan nyt selkeästi gepsiä, oikeasti kyllä se lukema varmaan muutaman metrin heitti.) Tämä kohta metsästä oli aika hauskan näköistä. Piti vähän poiketa polulta ja painella umpimettään. Kätkö löytyi pienen pyörimisen jälkeen.

Kuvassa myös reilu kymmenen vuotta vanha isän vanha gepsi.

Viides kätkö oli kastettu nimellä Kellesuo. Melkoisen soista maastoa muuten koko lenkki. Kengät kastuu väkisinkin vaikka olisi kuinka varoinen. Ei sillä, että me mukamas oltais oltu :D Tänne johti kuitenkin vielä pitkospuut ja poikkeama kätkölle ei ollut suuri polulta. Katsoimme vihjeen ja suhasimme metsään. Vihjeen mukaisia paikkoja oli pari kolme, mutta kätkö löytyi silti melko nopeasti. Tämä kätkö aiheutti meissä jostain syystä suurta hysteriaa ja tämän jälkeen toimintamme muuttui toviksi täysin sekopäiseksi.


Tällaista reittiä pitkin sinne mentiin, melkoisen kaunista sanoisin.

Ja tällaisesta maisemasta löytyi viides kätkö.

Tarina jatkuu huomenissa, nyt kätköilijän pitää saada unta.