keskiviikko 27. elokuuta 2008

Kätköily on tarttuvaa

Huh huh, mikä viikko on ollut tähän asti. On tullut kätköiltyä niin paljon, ettei ole ehtinyt blogia kirjoittamaan. Nyt tulee siis pitkä raportti :D

Eli. Kätköilystä kun ollaan puhuttu kaveripiirissä niin eihän se ollut kuin ajan kysymys, koska sieltä seuraava hurahtaa. Ilmenikin sitten melko nopeasti, että tämä on sukuvika, joten nyt entinen Jästi-Sisko on liittynyt kätköilijöiden maailmaan nimellä Nuuna. Seuraavassa ensimmäinnen kätköretki Nuunan kanssa, suuntana tällä kertaa Nousiainen.

Ensimmäinen kätkö retkellä ja samalla siis Nuunan ensimmäinen kätkö oli Medieval Finland 5 - Repolan risti. Melkoinen Drive In -kätkö, vaikka tuskin siihen paikkaan olisi päässyt ilman maasturia ajamaan... Hullu tuo Nuuna. Hilpastiin katsomaan ristiä ja lukaistiin ristin tarina. Sitten syöksyminen etsimään ja kohta Nuuna jo vislailee, että "Löytyi!". Hankalampi juttu oli saada kätkö käsiinsä, vähän naarmua siinä tuli otettua. Mutta kiva kätkö oli.

Toinen kätkö oli 0km: Nousiainen. Ja olipas muuten hauskalla paikalla. Nuunaa hävetti ja nauratti. Myönnettäköön nyt, että kävi kyllä itselläkin mielessä, että mitäköhän ne ulkopuoliset ihmiset ajattelee, kun keskellä kirkasta päivää 2 aikuista ihmistä hiippaillee risteyksessä vyötäröään myöten heinissä ja nokkosissa, vislailee, hymyilee ja katselee kengän kärkiään. No ei se mitään, harrastus on sen arvoinen. Kätkö löytyi nopeasti, melkoisen perus kätkö.

Kolmas kätkö taisi sitten olla Emovaha, melkoisen suuri kiven lohkare tien vieressä. Helpoin löytämäni kätkö. Paikka jotenkin niin tunki silmään vaikkei itse kätköä näkynytkään. Kivaa kun joskus on helppoa, mutta olisi tylsää jos kaikki olisi näin helppoja. Mutta hieno paikka ja pysähtymisen arvoinen.

Neljäs kätkö oli Medieval Finland 4 - Nousiaisten kirkko. Nuunan lapsoset olivat hereillä, joten nuorimmainen rintareppuun ja vanhimmainen jalkasilleen mukaan. Oli muuten todella vaarallinen paikka tuollaiselle reilulle 2 vuotiaalle. Ensimmäiseksi se karkasi hautausmaalle, katosi tädiltä (äitinsä luo onneksi) ja sen jälkeen paineli sillalle täyttä juoksua. Ja se silta ei ollut mikään ihan matala ja kaiteiden välistä olisi mahtunut vaikka 5 sen ikäistä lasta yhtä aikaa. Olkaatten siis lasten kanssa tarkkana täällä.

Mutta se itse kätkö! Oi mikä ihanuus. Tykkäsin kovasti, kun piti vähän askarrella paskarrella, että pääsi oletettuun kätköpaikkaan. Onneksi se sitten myös oli siellä :D Ja ne maisemat! Ne oli oikeesti aivan upeat. Hämmästyttäviä paikkoja sitä Suomesta löytyy ja vielä näin läheltä! Ilman tätä harrastusta olisi tämäkin jäänyt näkemättä. Ellei sitten joku ystävällinen ystävä menisi joskus naimisiin vaikka täällä. Kun nyt edes joku ystävistä edes joskus menisi edes jossain naimisiin... ;)

Ja sitten vielä se viides kätkö oli nimeltään Kokkovuori. Nimensä mukaisesti kätkö oli vuorella. Ja jestas mitkä maisemat! Upeat! Olin ihan häkeltynyt. Nousiainen taitaa olla paljon mukavampi paikka kuin mitä olen kuvitellut. Ja rakastan tätä harrastusta, kun se vie tällaisiin paikkoihin! Niin ja se kätkö, löytyi melko helposti vihjeen avulla.

Palaan kätkökertomuksiin huomenna, ettei tulee lukijalle makeaa mahan täydeltä ;)

0 kommenttia: