Oltiin eräänä päivänä käväsemässä Nuunan kanssa porukoilla ja äiti kysäisi: "Olitteko te taas sitä löytämistä?". Ihanan positiivinen näkökulma uuteen harrastukseemme.
No niin, tänään siis luvassa kertomus Uudenkaupungin kätköilypäivästä. Jostakin syystä tuolla Ukissa on nyt näköjään tullut käytyä monta kertaa viikossa. No, ei se mitään, Uki on kiva paikka. Oli miten oli: viisi kätköä, neljä löytöä. Prkl.
Eivät nyt tule järjestyksessä, kun en enää muista. Mut eihän se meitä haittaa! Eli kätkö nr. 1 oli EKA-96 eli Uudenkaupungin automuseon läheisyydessä sijaitseva kätkö. Ei ollut helppoa ei. Paikan päällä aloin miettiä, että miksi minä olen piirtänyt näin surkean kartan. Etsiminen oli suorastaan mahdotonta ilman gepsiä. Kotiin päästyäni tajusin, ettei paikasta ole olemassa parempaa karttaa. Kätkö on keskellä ei mitään. Juu ei löytynyt voin kertoa. Jäi vähän harmittamaan. Ajettiin vielä parkkikselle mihin oli ankarasti pääsy kielletty :D Mut Nuuna ajo!
Ja sitten niitä parempia kokemuksia reissulta. Jos tätä nyt varsinaisesti voi paremmaksi sanoa. Kätkö nr.2 oli Laululava, Uusikaupunki. Koordinaatit näyttivät hivenen pieleen kartalla, mutta kätkösilmä erotti selvästi heti oivallisen jemman. No ei sitä sieltä kuitenkaan löytynyt. Kiersimme ympäri puistoa varmaan kolmisen varttia, kunnes alkoi käpy palaa niinku todella pahasti. Päätä alkoi jo särkeä ja Nuunan lapset olivat käydä mahdottomiksi. Eivät vielä ollenkaan ymmärrä kuinka hauska tämä harrastus oikeasti on. Vanhimmalla on aina ihan omat reitit, yleensä huudon: "Hankala kävellä! SIENIÄ! Kato täti! Kantaa! Syliin!" kera.
No niin, takaisin kätköön. Löydettiin läheisestä pusikosta tuhottu kätkön kansi, mutta muistelin, että kommenteissa oli mainittu tuhottu kätkö joskus aiemmin. Oletimme, että löytynyt kansi kuului vanhaan kätköön. Oltiin juuri luovuttamassa ja käveltiin takaisin autolle päin, kun Nuuna päätti vielä kerran katsoa ensimmäisestä potentiaalisesta paikasta. Ja prkl se oli siellä! Puistossa raikasi allekirjoittaneen huutamana "Mä en opi IKINÄ! Katso hyvä ihminen KERRALLA KUNNOLLA!!" Ai että kiukutti.
Ei se mitään, lapset autoon, aspiriinia naamaan ja retki jatkuu. Vanhimmainen huijataan aina mukaan kätköilemään sanomalla, että nyt mennään retkelle. Oli sitten viisas tyttö eräänä päivänä pakannut reppunsa leluilla, pistänyt sydvestin päähän ja ilmoittanut lähtevänsä retkelle tätille. Ehkä siitä kuitenkin vielä saadaan kelpo kätköilijä?
No niin, back to the trails. Kolmas kätkö oli Pryki&Pränni. Tämä oli sen verran mukava kätkö, että alkoi päänsärkykin pikku hiljaa helpottamaan. Pääsin esittelemään Nuunalle miten jästejä voi hämäillä venyttelyliikkein. Farkut jalassahan ne useimmat lenkkeilijät venyttelee? Kiva kätkö kumminkin. Vanhimmainen lapsosista pääsi kiipeilemään puuhun, mikä oli varmasti päivän kohokohta.
Neljäs kätkö oli hauska, Kadonneita Rautatieasemia - Kalaranta. Tutussa paikassa, joten oli aavistus mistä kannattaisi etsiä. Katsahdin autosta, että tuolla se varmaan on. Ei kuitenkaan näkynyt siinä, joten tarkastettiin lähimaastosta kaikki samanmoiset paikat. Ja kun ei niistäkään löytynyt, niin palasin katsomaan ensimmäisestä paikasta. Ja prkl, siellähän se oli. Voisiko joku ystävällisesti kertoa mulle, mistä se johtuu, että minä e n o p i !? Ja olisikohan siihen kenties jotain lääkitystä? Kätkö oli kuitenkin tosi hauska, pienin mitä olen nähnyt ja tuosta pienemmäksi ei varmaan enää pääse?
Viides kätkö oli jälleennäkeminen Hakametsän Hiidenkirnun kanssa. Sanoin Nuunalle, etten kerro mitään ajatuksiani kätköstä, jotten turhaan johda meitä taas harhaan. Nuuna sai tuorein silmin katsella karttaa ja ympäristöä ja käveli suoraan kirnulle. Miksi toiset osaa lukea karttaa ja toiset ei? No, itseäni lohduuttakseni kerrottakoon, että hankin tällä välin paremman kartan, josta näkyi kuntopolku jonka varrella kätkö on. Itse kätkön sainkin sitten löytää ihan itse, heti kun Nuuna oli noussut pois istumasta sen päältä :D
Jäi kyllä sen verran kaivelemaan se EKA-96, että täytyy varmaan palata pian kätköpaikalle. Sillä välin, laitan teille kohta kuvia nähtäväksi lähipäivien reissuilta.
No niin, tänään siis luvassa kertomus Uudenkaupungin kätköilypäivästä. Jostakin syystä tuolla Ukissa on nyt näköjään tullut käytyä monta kertaa viikossa. No, ei se mitään, Uki on kiva paikka. Oli miten oli: viisi kätköä, neljä löytöä. Prkl.
Eivät nyt tule järjestyksessä, kun en enää muista. Mut eihän se meitä haittaa! Eli kätkö nr. 1 oli EKA-96 eli Uudenkaupungin automuseon läheisyydessä sijaitseva kätkö. Ei ollut helppoa ei. Paikan päällä aloin miettiä, että miksi minä olen piirtänyt näin surkean kartan. Etsiminen oli suorastaan mahdotonta ilman gepsiä. Kotiin päästyäni tajusin, ettei paikasta ole olemassa parempaa karttaa. Kätkö on keskellä ei mitään. Juu ei löytynyt voin kertoa. Jäi vähän harmittamaan. Ajettiin vielä parkkikselle mihin oli ankarasti pääsy kielletty :D Mut Nuuna ajo!
Ja sitten niitä parempia kokemuksia reissulta. Jos tätä nyt varsinaisesti voi paremmaksi sanoa. Kätkö nr.2 oli Laululava, Uusikaupunki. Koordinaatit näyttivät hivenen pieleen kartalla, mutta kätkösilmä erotti selvästi heti oivallisen jemman. No ei sitä sieltä kuitenkaan löytynyt. Kiersimme ympäri puistoa varmaan kolmisen varttia, kunnes alkoi käpy palaa niinku todella pahasti. Päätä alkoi jo särkeä ja Nuunan lapset olivat käydä mahdottomiksi. Eivät vielä ollenkaan ymmärrä kuinka hauska tämä harrastus oikeasti on. Vanhimmalla on aina ihan omat reitit, yleensä huudon: "Hankala kävellä! SIENIÄ! Kato täti! Kantaa! Syliin!" kera.
No niin, takaisin kätköön. Löydettiin läheisestä pusikosta tuhottu kätkön kansi, mutta muistelin, että kommenteissa oli mainittu tuhottu kätkö joskus aiemmin. Oletimme, että löytynyt kansi kuului vanhaan kätköön. Oltiin juuri luovuttamassa ja käveltiin takaisin autolle päin, kun Nuuna päätti vielä kerran katsoa ensimmäisestä potentiaalisesta paikasta. Ja prkl se oli siellä! Puistossa raikasi allekirjoittaneen huutamana "Mä en opi IKINÄ! Katso hyvä ihminen KERRALLA KUNNOLLA!!" Ai että kiukutti.
Ei se mitään, lapset autoon, aspiriinia naamaan ja retki jatkuu. Vanhimmainen huijataan aina mukaan kätköilemään sanomalla, että nyt mennään retkelle. Oli sitten viisas tyttö eräänä päivänä pakannut reppunsa leluilla, pistänyt sydvestin päähän ja ilmoittanut lähtevänsä retkelle tätille. Ehkä siitä kuitenkin vielä saadaan kelpo kätköilijä?
No niin, back to the trails. Kolmas kätkö oli Pryki&Pränni. Tämä oli sen verran mukava kätkö, että alkoi päänsärkykin pikku hiljaa helpottamaan. Pääsin esittelemään Nuunalle miten jästejä voi hämäillä venyttelyliikkein. Farkut jalassahan ne useimmat lenkkeilijät venyttelee? Kiva kätkö kumminkin. Vanhimmainen lapsosista pääsi kiipeilemään puuhun, mikä oli varmasti päivän kohokohta.
Neljäs kätkö oli hauska, Kadonneita Rautatieasemia - Kalaranta. Tutussa paikassa, joten oli aavistus mistä kannattaisi etsiä. Katsahdin autosta, että tuolla se varmaan on. Ei kuitenkaan näkynyt siinä, joten tarkastettiin lähimaastosta kaikki samanmoiset paikat. Ja kun ei niistäkään löytynyt, niin palasin katsomaan ensimmäisestä paikasta. Ja prkl, siellähän se oli. Voisiko joku ystävällisesti kertoa mulle, mistä se johtuu, että minä e n o p i !? Ja olisikohan siihen kenties jotain lääkitystä? Kätkö oli kuitenkin tosi hauska, pienin mitä olen nähnyt ja tuosta pienemmäksi ei varmaan enää pääse?
Viides kätkö oli jälleennäkeminen Hakametsän Hiidenkirnun kanssa. Sanoin Nuunalle, etten kerro mitään ajatuksiani kätköstä, jotten turhaan johda meitä taas harhaan. Nuuna sai tuorein silmin katsella karttaa ja ympäristöä ja käveli suoraan kirnulle. Miksi toiset osaa lukea karttaa ja toiset ei? No, itseäni lohduuttakseni kerrottakoon, että hankin tällä välin paremman kartan, josta näkyi kuntopolku jonka varrella kätkö on. Itse kätkön sainkin sitten löytää ihan itse, heti kun Nuuna oli noussut pois istumasta sen päältä :D
Jäi kyllä sen verran kaivelemaan se EKA-96, että täytyy varmaan palata pian kätköpaikalle. Sillä välin, laitan teille kohta kuvia nähtäväksi lähipäivien reissuilta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti