Tilkkuliinin paluu

Voi hyvää päivää sentään. Kesä kului täysin vailla kätköilyä, kunnes keksin, että "Hei, olispa taas kiva etsiä pari purnukkaa!". No, eikun Outila autoon ja metsästämään.

Ensimmäinen keikaus sujui luvattoman hyvin ja olo oli kuin milläkin kaikkivaltiaalla. Outilan kanssa löydettiin Raisiosta kolme purkkia: Sika-Kyöstin viimeinen ehtoo, Raisio Kätkösarja 3: Somersoja ja Raisio Kätkösarja 2: Kerttula. Tuosta Sika-Kyöstistä muuten sen verran, että oli hassua törmätä hänen tarinaansa, kun koko yläasteen ajan kutsuimme erästä poikaa Sika-Kyöstiksi. Ihan vaan noin niinku kiusallamme. No, se siitä. Ensimmäinen reissu sujui niin hyvin, että päätin lähteä metsälle ihan keskenäni uudemman kerran.

Toiselle retkelleni varasin mukaan viiden kätkön tiedot ja aloitin retken kätköltä Puronvarsilehto. Olipa vain upea paikka! Suorastaan niin upea, että kyllä siellä kannattikin kuluttaa tunti. Vaihdoin jokin tovi sitten puhelinta semmoiseen malliin, ettei siinä pyöri enää Geocaching live. Tästä syystä olin siis metsässä taas isäni 10 vuotta vanhan Garminin kanssa. Ja voi miten hauskaa sillä oli! Se ohjasi minua ihan vissisti yhteen tiettyyn paikkaan, vaan minäpä olin ovelampi ja vilkaisin netistä spoilerin. Spoilerin perusteella tiesin, että gepsi yrittää jallittaa. Siirryin etsimään kätköä laajemmalta alueelta ja hypin ja pompin puron yli sinne ja tänne.

Aloin katsella ympäristöä sillä silmällä, että missä maa näyttäisi siltä kuin kätköilijät olisivat sitä tallanneet. En onnistunut paikallistamaan tällaista kohtaa ja kun gepsikin näytti jo 30 metriä päätin antaa purnukan olla. Lähdin tallustelemaan takaisin päin ja ajattelin, että jos en paremmin tietäisi, niin tuossa ihan kätköilijöiden kuluttaman näköinen paikka. Ja siinä samassa purkki osui silmääni! Ei kirjaimellisesti. Vilkaisin gepsiä ja voisin vannoa, että se hymyili leveästi ja sanoi:"Kusetinpas sua!". Pyöreä nolla näkyi näytössä. Siinä samassa näytössä, jossa vielä sekunti sitten oli näkynyt 30 metriä. Mokoma turhake!

No, onnistumisestani johtuen olin niin iloisella tuulella, että vaikka aikaa kuluikin jo tunnin verran, päätin hakea vielä toisen kätkön. Suuntasin autoni keulan kohti kätköä Raisio kätkösarja 2: Pirilä. Nimestään huolimatta asuinseutu on varsin rauhallista. En ole ennen käynyt siellä, mut trust me on this one. Jätin nimittäin autoni avaimet auton oveen koko etsiskelyni ajaksi, eikä edes navigaattori ollut kelvannut kenellekään. Ja aikaa tähän kätköön sitten tuhrautuikin.

(HUOM! Jatko sisältää spoilerin! Surkean sellaisen!)

Ah-niin-luotettavan gepsini ohjastamana painelin siis metsään. Ja voi nyt sanonko mikä! Tunnin pyörin ympyrää ja heitin volttia "nollapisteen" ympärillä paarmojen kannustusten koko ajan kasvaessa. Ei löydy, niin ei löydy! Mikä siinä on, että kun laitetaan purkki keskelle metsää, niin pistetään vinkiksi "ei kiven alla...". Great! No hel***ti ku auttaakin paljon! Ja mitä teihin muihin kätköilijöihin tulee, niin miksi te silti olitte kääntäneet kaikki kiven aluset mullin mallin? Hä?

Kätköllä käynyt kollegani on kirjoittanut logeihin, että läheisessä puussa roikkuu muovikassissa sherrypullo. Sen minä kyllä löysin ja voin muuten sanoa, että meinasi mennä suurimpaan kiukkuun kurkusta alas tuo litku. Jonkinlaisen kotikasvatuksen saaneena päätin kuitenkin estää itseäni. Hemmetti, että ärsyttää vieläkin. Ette olisikaan varmaan arvanneet :D

No, tätä se kätköily sitten kaiketi oli. Joskus onnistaa, joskus ei. Tämän kätkön jälkeen painelin autolle nappaamaan ne avaimet ovesta ja lähdin viemään loppuja kolmea kätköpaperia saunan sytykkeeksi.

Ehkä sitten Outilan kanssa taas onnistaa paremmin.

(P.S. Opiskelijatovereideni iloksi julkaisin tämän tekstin ensin vahingossa opiskelublogissani :D)